100 LASISSA

Kyllä minäkin joudun kaivamaan motivaatiotani joskus. Tämä kesä on ollut yksi niistä, kun niitä omia motiiveja on ollut pakko pohtia ja pyöritellä. Ilman kunnon järkeviä perusteluja on vaikea vain kytkeä sitä motivaationappulaa päälle. Kysyin itseltäni monesti että miksi ihmeessä en onnistu saamaan motivaatiotani 100 prosenttiin, vaikka kuinka tiedän sitä haluavani? Kisamotivaatio on sellainen, ettei sitä voi pakottaa. Se joko löytyy tai ei löydy. Nyt oma mieli on selvästi valmiimpi ja viisaampi  – ne omat motiivit ja tavoitteet ovat taas kirkkaana mielessä. Pöytä on puhdistettu ja nyt on uudet panokset nostettu esiin. Nyt on aika pelata 110 lasissa. Olen siihen valmis, aika on siihen valmis.

Nyt tämä kaikki tuntuu jo paljon helpommalta kuin ensimmäisellä kerralla vuosi sitten. Silloin kaikki oli uutta ja jännitti hirveästi. Nyt kun homman kulun tietää, on helppoa vain tehdä – nauttia ja taistella matkan ylä- ja alamäissä. Jokainen kisakausi on kuitenkin oma matkansa ja varmasti erilainen kuin mikään toinen. Kovaa työtä se tulee vaatimaan, mutta se on myös tärkeä osa sitä kaikkea. Onnistumisen jano on kova. Tietenkään ihan jokainen hetki ei tule helppo olemaan, senkin tiedän jo viime kisakaudesta. Mutta eihän loppupeleissä mikään mikä palkitsee eniten ole helposti saavutettavissa. Muutenhan saavutukset eivät maistuisi niin makealta, eikä niitä kohtaan syntyisi samanlainen jano!

Kuten olen vuoden aikana kirjoitellutkin, olen ollut mukana Jyväskylän yliopiston tutkimusryhmässä, jossa on tutkittu laajalti fitneksen lajivaikutuksia naisen kehoon. Yle kirjoitti tiivistelmän aiheesta, joka löytyy täältä. Tuloksien julkistamista odotetaan tälle syksylle ja itse sain omat tulokseni juurikin viime viikolla.

Kovinkaan paljoa en voi vielä paljastaa, mutta sen verran kerron, että meikäläisellä on aika kovaa tieteellistä näyttöä omasta terveydestäni ja siitä kuinka kisadieetti on kehooni vaikuttanut vuoden aikana. Tutkimuksia tehtiin vuoden aikana tasaisesti ja todella kattavalla skaalalla. Itseäni kiinnosti sen kehittymisen ohessa myös paljolti terveydentilani.

Vuoden aikana sain melkein 4 kiloa lisää lihasta kuluttavasta kisadieetistä huolimatta ja kehittyminen siltä osin oli nousujohteista. Hormonitoiminta on asia joka on puhuttanut paljon ja se kiinnosti myös itseäni eniten. Omalla kohdallani hormonitoiminnassa ei havaittu juurikaan muutoksia, joka on TODELLA hienoa ja huojentavaakin kuulla. Mielestäni lajia on kiskottu aivan liikaa otsikoihin huonosti päättyneiden tarinoiden varjossa. 

Nyt kun olen saanut puhdasta tieteellisesti todettua faktaa tukemaan omia tuntemuksiani ja fiiliksiäni, voin lähteä hyvillä mielin matkaan kohti syksyn kuuluisaa kisaviikonloppua Lahdessa. Jotenkin tämä tieto sai viimeisetkin pohdintani päätökseen. Olen alusta alkaen tehnyt tätä terveys edellä ja aion tehdä lajia edelleen tällä samaisella priorisoinnilla – vaikka MITÄÄN kilpaurheilua ei lasketa hyvinvointiurheiluksi ja homma ei pyöri aina hyvinvoinnin ympärillä ja ehdoilla, on terveys silti yksi ja ainut. Sitä kohtaan täytyy pysyä nöyränä, mutta silti on mentävä sinne epämukavuusalueelle jos haluaa pärjätä tällä tasolla. Siinä lasketaan motiiveja ja motivaation suuruutta. Siinä pitää tietää mitä tekee ja on ymmärrettävä mitä koko paletin pyörittäminen kokonaisuutena vaatii. Ei riitä että joku muu tietää. Ei riitä että treenataan ja syödään dieetin mukaan. Kukaan ei ole kone.

Tekeekö urheilua sydämestään? Monet lajinsa huipulla olevat eivät aina lajiaan edes rakasta, mutta kunnioittavat sitä äärettömästi. Nämä erilaiset tarinat ovat mielestäni kiehtovia. Meitä ajaa eteenpäin niin eri asiat. 

Ne tärkeimmät hetket on tehtävä sydämestään, vaikka kaikki ei niin mahtavaa aina olisikaan. Vihaan pullistella salilla, mutta ymmärrän myös miksi sitä on tehtävä. En pidä poseerausharjoituksista, mutta ymmärrän sen kuuluvan lajiin vahvasti. Rakastan silti montaa muuta asiaa lajissani ja ne saavatkin sen mielenkiinnon pysymään ja ruokkivat sitä aina uuteen nousuun.

Rakastan fysiikkani kehittämistä ja rajojeni rikkomista. Treenisali on vahva osa minua. Kukaan muu ei voi nostaa sitä rautaa käsilläni tai voittaa kultaa puolestani – kaikki riippuu minusta itsestäni. Nyt voin vain tehdä sen minkä osaan, parhaani 100 lasissa. En voi vaikuttaa kenenkään muun tekemisiin kuin omiini.

Kova kilpailu tulossa, sillä lavalla on vastassa kovia nimiä! LET’S ROCK BABY

-E <3