Ajatusten ja tunteiden ristitulessa
Tässä tulee ajatuksia, joita olen viime päivien aikana pohtinut, havainnut ja oppinut. Nyt on nimittäin menossa Life Coaching -koulutuksen osa 2, joka sai taas omat sukat pyörimään jaloissa…
Mikä on meidän totuutemme? Oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan sitä, mistä oma totuutesi koostuu? Se on nimittäin aikamoinen repullinen kaikkea. Asia johon uskomme vahvasti, voikin olla vain esimerkiksi uskomus muiden joukossa. Toisinaan oma mieli on pahin haastajamme kaikista. Kun tuntuu että koko maailma on sinua vastaan, mitä jos se olemmekin me itse?
Oman pään sisällä ei ole aina hyvä miettiä asioita, sillä ne muuttuvat helposti vääräksi viestiksi ja sitä kautta sen ratkaiseminen muuttuu mahdottomaksi. Kirjoittaminen, mutta myös asioiden ääneen sanominen auttaa oikeasti paljon. Yritämme nimittäin usein ratkaista koodia väärillä kirjaimilla. Oivalsin taas vahvemmin sen, kuinka puhuminen auttaa lokeroimaan asioita, mutta se myös paljastaa usein yllättäviäkin asioita ei muista, vaan minusta itsestäni ja aidoista tunteista. Vastaus harvemmin onkaan se miksi sitä luulimme järjen kautta ajateltuna. Kun oikea kysymys löytyy, kolahtaa myös vastaus omassa sisimmässään. Jännittävää eikö? Vastaukseni ongelmaani oli kaikkea muuta kuin sitä, miksi olin sen päässäni muotoillut. Pohjimmainen syy kaikelle olikin oma pelkoni, eikä se minkä alunperin nimesin ongelmaksi.
Meissä on kerroksia, jotka koostuvat mm tunteista, luuloista, olettamuksista, uskomuksista, opituista malleista ja kokemuksista. Olemme sipuleita. Kun tätä sipulia riittävästi uskaltaa kuoria, löytyy sieltä loppujen lopuksi aina vastauksia. Kun uskaltaa olla avoin, voi löytää. Suorittaminen, kiire ja stressi ovat asioita, jotka estävät meitä toteuttamasta näitä, sillä ne vaativat pysähtymistä.
Pysähtyminen on tänä päivänä mielestäni yksin tärkeimmistä, itsensä huolehtimisen mittareista. Ei se paljonko ravaa jumpissa, tai kuinka oikeaoppisesti syö – ne kulkevat lopulta kaikki käsikädessä. Siksi ongelmia on tänä päivänä vain enemmän ja pyrkimys hallita elämäänsä syömisen, työn ja treenaamisen kautta vain voimistuu. Vastauksia ei sieltä kuitenkaan tule löytymään. Pysähtymisen kautta kykenemme aidosti kuulemaan ja olemaan läsnä. Eikä tämä tarkoita sitä, että pitäisi olla tekemättä mitään. On vain hyvä keventää sinulle mahdollisella tavalla. Ilman näitä muutos ja vastauksien löytäminen on täysi mahdottomuus. Ne eivät löydy hikilammikosta, eikä salaattikulhosta.
Ajatuksemme eivät koskaan ole neutraaleja – eivät siis ikinä. Minusta se tiivistää kaiken todella hyvin. Se herättelee pohtimaan kuinka paljon me kuuntelemme ajatuksiamme ja toimimme niihin luottaen? Ajattele, että 90-95 % on tiedostamattoman mielen tuotoksia!
Luotamme luotuihin uskomuksiimme, sillä emme osaa muutakaan. Ne ovat meidän totuuksia. Jos omia uskomuksiaan kykenee toisinaan pohtimaan hieman kauempaa voi huomata, kuinka ne eivät lopulta pidä paikkaansa, tai toisaalta palvele meitä millään tavalla eteenpäin. Se on voinut muodostua mistä tahansa. Asiat jotka jumittavat ovat loppupeleissä usein juuri niitä, joista voisi päästää irti, sillä ne eivät ole tarpeellisia. On hyvä pohtia mitkä ovat itselleen haitallisia ja työstämisen arvoisia. Myös keho tukee omia sisäisiä uskomuksia, vaikka viesti olisikin oikeasti täysin pohjaton. Kehoakin on hyvä kuunnella.
Toivomme usein saavamme vastauksia ulkopuolelta, sillä olemme hyvin usein helposti ulkoapäin ohjautuvia. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Kun löytää ensimmäistä kertaa itsestään vastauksia huomaa, kuinka parhaat neuvot ja vastaukset ovat jo olemassa itsellään. Tulee vain löytää keinot niiden vastauksien löytämiseen, johon life coaching on aivan loistava keino! Tämä koulu on siitä upea, että vaikka sen päätavoite on auttaa muita elämän erinäisissä pulmissa, on sen juuret oikeasti paljon syvemmällä. Ne menevät henkilökohtaiselle tasolle myös minun kohdallani, sillä myös minä saan valmennusta. Valmentaminen on aivan mahtavaa, mutta niin on valmennuksen saaminenkin. Olen konkreettisesti huomannut sen, kuinka a. omien ajatusten päässä pyörittäminen ei aina tuo haluttua tulosta b. kuinka oikeilla kysymyksillä, läsnäololla ja kuuntelemisella voidaan muuttaa paljon.
Tärkein oppini on, ettei meidän tarvitse ratkaista kenenkään muun palapeliä. Meillä ei tarvitse olla vastauksia siihen, tai odottaa heidän sisäistä heräämistään. Jos uskallamme koota omaa palapeliämme riittävän avoimesti, rehellisesti, kuunnellen ja kärsivällisesti, emme tarvitse muuta. Kaikki vastaukset löytyvät omasta palapelistämme.
Mieli haluaa usein uskoa ajatuksiani, sillä ne ovat usein rationaalisia, järkeen perustuvia. Kuitenkin kun aidosti pysähdyn ja olen aukinainen, saan usein aidot vastaukset omalta intuitioltani. Se tunne joka tulee niin vahvana, ettei sitä voi hiljentää, tai kyseenalaistaa. Jokainen meistä tietää kun sellainen tunne tulee ja miltä se tuntuu. Ajattele, että jokainen asia mitä pohdimme, on meissä juuri tuon palan alla.
Koska ajatukset ja tunteet voivat mennä todella ristiin ja sekaisin omassa mielessämme, voimme toisinaan mennä harhaan omien aitojen tuntemuksien ja halujen kanssa. Luulemme. Toisaalta myös persoonallisuus vaikuttaa paljon siihen kumpi on meille luontaisempi ajattelumalli. Harjoitan näistä molempia, mutta tunneasioissa vastaus harvemmin löytyy rationaaliselta puolelta – tai ehkä toisinaan osittain, mutta lopullinen vastaus löytyy aina intuitiotani kuuntelemalla. On myös tärkeää ymmärtää, ettei intuition seuraaminen ja sen kuunteleminen aina tarkoita äkkipikaisuutta, tai nopeita johtopäätöksiä. Intuitio löytyy itselläni usein sen rationaalisen kuoren läpi kahlaamisen kautta.
Kuinka pieleen sitä voikaan mennä omien ajatustensa kanssa? No itse ainakin voisin sanoa, että hyvin pieleen. Teemme jatkuvasti päätelmiä omassa päässämme muiden toiminnasta ja tunteista, sekä myös omistamme. Tiedostamme, ettemme voi muuttaa toista. Tiedämme, että voimme tehdä töitä vain itsemme kanssa. Joskus näemme kuitenkin ongelmien olevan meistä riippumattomia, tai voi tuntua, että olemme itse tehneet jo kaiken voitavamme. Nostamme kädet pystyyn ja toivomme toisen ymmärtävän jotakin itse. Se ei kuitenkaan ole ratkaisu, vaan ratkaisu saattaa löytyä omaa sipulia kuorimalla ja tunteiden tunnistamisella. Aina voi tehdä jotain. Aina voi kaivaa uudelleen.
Pelko on todella vahva tunne, joka jyrää tieltään paljon. Tämän ymmärrettyäni tunsin olevani jollakin tavalla paljon pidemmällä itseni kanssa. Siinä oli minun vastaukseni. Näiden oivallusten kautta alkaa vasta se kaikki muutos ja kehittyminen. Vastaus ei ole vielä koskaan valmis silloin, kun sen oivaltaa. Siitä se kaikki vasta alkaa…
Love -E
