Day 1 – Arenzano, Italia

Ensimmäinen päivä.

Matkapäivä. Ajatuksena latautunut keho ja mieli – Eihän se ihan niin sujunut. Liesituulettimemme päätti juurikin sinä yönä flipata ja osoittaa mieltään kaamealla piippausäänellä. Se oli sitä mieltä että emme todellakaan saa lähteä lomalle. Samoilla silmillä kentälle ja tulipahan valvottua kevyet 36 tuntia – Lukuunottamatta muutamaa nautinnollista minuuttia kun silmät eivät vain yksinkertaisesti pysyneet auki. Yhden kevyen kuorsauksen saatoin päästää (vielä en ollut kuolannut ikkunaani), mutta pian Italian mutkitteleva tie herätti minut törkeästi.

Smart odotti meitä kiltisti parkkihallissa. Se on hopea ja uusi -Odotin lähinnä murjottua tapausta, ilman ilmastointia ja ahtaalla istuintilalla. Voisin lihoa ainakin 20 kiloa, ja siinä olisi silti mukava ja tilava istua! Pidän pikkuisesta, vaikka välillä tuntuukin että lennämme tuulen mukana. Se siis oikeasti mahtuu mitä ihmeellisimpiin pikku koloihin, vähän niinkuin mekin!

Pahin pelkoni kävi pian toteen. Susinälkä. Sunnuntai. Nyt koeteltiin todenteolla ja muutamat kiukunpuuskat repäistiin jo Monacon piipahduksella – Tilanne oli niin vakava, että Dan kävi murtautumassa pinkkiin (se teinimäinen pissis matkalaukkuni) rikkomalla siitä söpön vaaleanpunaisen sydänlukon. Minua ei haitannut, sillä tuo tosielämän prinssini toi minulle sieltä proteiinipatukan, jonka olin pakannut hätävaraksi. Ai että sitä saattoikaan olla onnellinen siitä keinotekoisenmakuisesta pötkylästä.

Arenzano. Vihdoin löysimme lounaspaikan, joka oli auki –Siellä möykkäsi screeniltä futista, Italiaksi. Ah, ihan sama. Nälkä. Tuijotin mykistyneenä lautastani, jossa oli kasa kalkkunaleikkeleitä. Vieressä foccacia ja perunalastuja. Paholainen koettelee nyt meikäläistä. Kaivoin laukustani omenoita ja olin taas hieman onnellisempi.

Ajattelin, että kyllä tämä vielä tästä, tämähän on Italia. Odotin kuola suupielessä illallista. Eteeni tuotiin yksi pihvi – enkä edes tiedä mitä lihaa se oli. Lautasen reunalta löysin myös kaksi salaatinlehteä – Hieman kaukana tämä 250 g annos kasviksia. Nuutuneena laahustin huoneeseemme mussuttamaan proteiinipatukkaani ja Real-leipääni.  Köllähdin hotellimme puhtaisiin valkoisiin lakanoihin – Edelleen nälkäisenä ja miettien aamiaispuuroani. Onneksi otin niitäkin mukaan. Nyt saatoin vaipua koomauneeni tyytyväisenä ja ajatelen, että kyllä tämä vielä tästä. Mietin hetken asioita, joista olin onnellinen ja siunattu. Vieressäni tuhisi jo kaukana unimaailmassa liitävä ihana mörökölli – Hymyilin ja nukahdin itsekin.

Ci vediamo! -E