Dieetiltä paluun vaikeus
Jos kisadieetti oli ajoittain rankkaa, niin pohjanoteeraus on kuitenkin saavutettu näin kisojen jälkeen. Tilanne on aivan sama kuin elämäntapamuutoksen tehneillä, jotka ovat pudottaneet kiloja tarkkaa dieettiä noudattamalla. Tavoite on meitä yhdistävä tekijä. Mutta mitä sitten kun se tavoite on saavutettu? Paluu vanhoihin kiloihin ja tapoihin saattaa tapahtua lähes huomaamatta. Pahimmassa tapauksessa mennään lähtötilanteesta reippaasti jopa yli! Onko oravanpyörässä juokseminen ainut vaihtoehto? Joutuuko muutoin luopumaan elämän iloista ja sosiaalisesta elämästä?
Kisojen jälkeen vaaditaan itsekuria ja itsensä motivoimista. Ei tämä ihan sellaista aikaa ole ollut jollaiseksi sen päässäni mietin ja suunnittelin. Tämä on suoraansanottuna ihan pyllystä! Dieettiä oli paljon helpompo noudattaa kun mielessä oli selkeä tavoite. Nyt kisojen jälkeen pitäisi asettaa jonkinlainen uusi tavoite, jotta homma ei menisi plörinäksi. Plörinäksi = 15 kiloa läskiä karkeasti ilmaistuna. On turha kuitenkaan pelkästään takertua kilomääriin, vaan painottaisinkin sitä mikä on terveellistä ja mikä ei. Aineenvaihdunnan sotkeminen on väistämätöntä, jos tekee mitä sattuu. Jos siis syö mitä sattuu tekemään mieli. Mieliteot jylläävät kovempana kuin koskaan.
Väittäisinkin, että tietynlaiset välitavoitteet olisi hyvä olla painonhallinnassa myös sen dieetin jälkeenkin. Myös paluu tavalliseen pitäisi tehdä asteittain, suunnitellusti. Painonpudottajille se voi olla täysin uutta. Myös minulle tämä on täysin uutta. Reverse dieetti on ainut tapa tehdä homma oikein. Ruokaa on lisättävä vähitellen aikaisempaan ruokavaliorunkoon maltilla.
Itsensä uudelleen motivoiminen on lopulta mahdollista, kunhan ymmärtää faktat ja kehon toiminnan realiteetit. Miksi tehdä valtavaa työtä ja sen jälkeen vetäistä kaikki vessanpöntöstä alas hetken mielihyvän vuoksi? Miksi tekisit sellaista itsellesi ja hyvinvoinnillesi? Se aiheuttaa ainoastaan pahaa oloa. Hetken mielihalut tuovat tässä vaiheessa mukanaan enemmän huonoa kuin hyvää.
Toisena vaihtoehtona on tie, jonka alkutaival on kivikkoinen. Mutta kivikon jälkeen edessä on kirkas, tyyni meri! Eikö kannattaisi hetken aikaa kulkea tuota kivikkoa pitkin ja välttää näin mielipaha ja ahdistunut, huonovointinen keho? Minusta kyllä. Kilojen kerääminen ei ole ainut vaihtoehto, vaan mahdollisuus normaalipainossa pysymiseen on mahdollista. Se vaatii enemmän motivaatiota ja halua kuin mikään dieetti.
Ruokavaliosta on saatu taas kiinni kaikesta huolimatta. Suurin ongelma on ollut tuhoton väsymys, joka usein aiheuttaa vielä enemmän mielitekoja. Kun on antanut mieleltään ja keholtaan kaiken tuohon MM-loppurutistukseen, tulee aika vetämätön olo kun se kaikki on lopulta ohi. Jokainen kisaaja varmasti tietää hyvin tämän olotilan. Tuntuu aika tyhjältä hetken aikaa, mutta sitten on otettava itseään niskasta kiinni. Vapaasyönti on katkaistava ja dieettin palattava. Valinnat on tehtävä itse ja itseään varten.
Mielitekoja on. Nälkä on. Mutta silti pitäisi malttaa päivä kerrallaan ja keskittyä dieetiltä paluuseen. Eväitä saa valmistaa entiseen tapaan. Mutta hei! Tätä samaahan olen tehnyt jo ennen kisadieettiäkin. Terveellinen syöminen ei ole mikään uusi juttu. Tämä on silkkaa mielihalujen ja mielen hallintaa! Helppoa tai ei, tämä on tehtävä. Jokainen viikko tuo helpotusta ja minä aion rämpiä tämän kivikon yli sinne tyynelle merelle.
Kalenterissa kirjatut illalliset ja juhlat täydentävät jokaista viikkoa. Nyt on kuitenkin laitettava asiat tärkeysjärjestykseen ja maltettava vielä hetki kehon palautumisen kanssa. Juhlia tulee ja menee, mutta tätä hetkeä ei saa takaisin. Mikäli haluan rakentaa hyvän pohjan terveydelleni ja optimaaliselle kehittymiselle, on näitä valintoja tehtävä NYT. Homma ja ruokavalio helpottuu päivä päivältä! Treenit jatkuvat muutoin normaalisti, mutta aerobisten määrää on pudotettu hieman.
Vaikeinta tämän jälkeen onkin enää se kuinka läheiset ottavat tämän vastaan. Kovin monikaan ei nimittäin osaa odottaa dieetin jatkumista. Vaikka kisat tai dieetti on ohi, ei suusta voi mättää alas mitä vain. Kaupasta kannetaan edelleen samaa tavaraa. Tämä on hyvä käydä läpi läheisten kanssa, jotta tämä palautumisjakso on kaikille helpompaa. Ymmärrystä ja tukea tarvitaan <3 On hyvä muistaa, että tämäkin aika on vain hetkellistä.
-E
Voi herranjestas näitä kommentteja sun postaukaissa :’DD Ajattelin lukiessani tätä postausta, että ompa hyvin ja viisaasti kirjoitettu. Osasin myös samaistua tilanteeseesi. Ensimmäisen kommentin nähtyäni, olin äimän käkenä. Mitä?? Luin tekstin uudelleen, koitin olla mahdollisimman kateellinen, negatiivinen ja tiedoton. Ei, silti en saanut tekstistäsi irti mitään pahaa? Kyllä tämä ilkeä kommentointi on hullua.. 😀 Tsemppiä ja hyvää vointia sulle Eevi, tsempit ennen kaikkea reverseen! <3 Mulle sinä ja nämä postaukset tuovat niin paljon iloa ja intoa. Kiitos!
Kiitos Aino 🙂 Täytyy toki aina muistaa, että helpommin kirjoitetaan AINA negatiivista kuin positiivista. Kommenteista myös näkee, onko kirjoittaja blogini seuraaja, vai yksinäinen negisti, joka purkaa pahaa oloaan tänne.
Pääasia on, että on teitä ihania aktiivisia lukijoita, joiden kanssa haluan jakaa mun energiat ja inspiraatiot <3 Teidän palaute ja kommentit jyräävät kaiken negatiivisen massan yli!
Kiitos kommentista, pus -E
:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
No mutta onhan tuo ihan sairas laji. Ja suhtautuminen ruokaan muuttuu väistämättä kisadieettien myötä kireäksi. Pystytköhän enää koskaan syömään mitään ilman makrojen vilisemistä silmissä? Onko se sellaista elämää, jota tahdot loppuelämäsi elää? Punniten ruokasi, katsoen arvostellen omaa peilikuvaasi? Vaikka te fitnesskilpailijat kuinka uskottelette itsellenne toteuttavanne tervettä elämää, on tuo kaikkea muuta. Selvä syömishäiriö. Mitä kaikkea kehittävämpää voisi nuori fiksu nainen tehdäkään kaikella tuolla itsensä kontrollointiin kuluvalla energialla. Iän myötä toivottavasti elämän fokus siirtyy omasta ulkonäöstä vähän tähdellisempiin asioihin ja ehkä sinne henkisen pääoman puolelle. Se on pääomaa, joka ei rapistu. Mutta perse roikkuu kaikilla vanhana. Mitkä ovat ne tärkeimmät asiat silloin joita muistellaan; oma timmi peppu joskus 25-vuotiaana ja fitnesskisat, vai rakkaiden parissa vietetty aika ja henkinen hyvinvointi. Näitä asioita voi olla hyvä miettiä, kun fitnesskuplassa alkaa happi loppua.
Mitä enemmän olen lukenut näitä viimeisiä kisoja edeltäviä/kisojen jälkeisiä postauksia, sitä sitä enemmän syömishäiriöisen naisen ahdistuksen ja mielenkamppailun blogilta tämä on alkanut tuntua. Kuulostaa kamalalta ja varmasti myös loukkaavalta, mutta näin entisenä anorektikkona tuo kaikki puhe sääntöjen ja kontrollin tuomasta ihanasta järjestyksestä ja turvasta, mukaan lukien uusin postaus normaalin ruokavalion aiheuttamasta pelosta kuulostavat hyvin surulliselta. Rutiineissa ei ole mitään pahaa, kyllähän jokainen sen voi todeta, mutta on täysin eri asia, jos kontrolli on ainut väline mielenrauhaan; se apuväline, joka “pelastaa” ja tekee laihduttamisen hyväksyttäväksi omassakin mielessä.
Toivottavasti tulevaisuudessa fitness-projektiin lähtevät pohtisivat ensin tarkkaan haluavatko ottaa sitä riskiä, että ruoasta sekä hallinnasta tulee loppuelämän riesa. Minä tekisin mitä vain, että suhde ruokaani palautuisi normaaliksi, terveeksi.
Toivon kuitenkin Eeville paljon tsemppiä! Tästä blogista ja fitnesspäiväkirjoista on saanut paljon hyvää mieltä, olen aikaisemmin ihaillut elämänasennettasi ja sisältäpäin kumpuavaa hymyäsi, mutta valitettavasti viime aikoina tunnelma täällä käynnin jälkeen on ollut alakuloinen 🙁
Puitte myös minun ajatukseni sanoiksi.
Jep, kiitos kommenteistanne emppis ja N. Puitte myös minun ajatukseni sanoiksi.
Mieliteot kertovat usein paljon myös siitä, että keho on ollut pitkään aliravittuna ja se suorastaan huutaa lisäenergiaa. Tuon äänen vaientaminen kontrollilla ei muistuta oikeastaan mitään muuta kuin syömishäiriöistä käyttäytymistä. Tätä sitten tituleerataan “terveelliseksi” elämäntavaksi. Hemmetti, kun tulee paha mieli.
Seuraavaksi joku kysyy, miksi luen tätä blogia. Siksi, että olen jo ammattini vuoksi kiinnostunut ajankohtaisista ilmiöistä ja nuorten esikuvista. Lisäksi asiat eivät lakkaa olemasta silmiä ummistamalla.
Moikka Emppis,
Itselläni ei ole tämänkaltaisia ongelmia ruoan kanssa, vaan reverse dieetti on osa lajia ja osa optimaalista palautumista. Kilpaurheilu ei aina ole helppoa, tai tavallista. Suhtautumiseni ruokaan on edelleen samanlainen, kuin ennen projektiin lähtöäni, vaikka dieetille paluu olikin ensimmäiset päivät hieman tavallista haastavampaa. Mielestäni tämä kertoo ainostaan inhimillisyydestä. Syön samaa ruokaa myös ilman kisaprokkista ja arvostan ruossa hyvää fiilistä, ulkonäköä ja sitä että siitä tulee hyvä olo. Haluan tuoda blogiini myös niitä aitoja fiiliksiä ja tunteita, jotka eivät ole aina pelkästään elämän ihania hetkiä 🙂 Minulla siis kaikki hyvin <3 -E
Hei Eevi
ja kiitos vastauksestasi! Kommenttini alkuperäinen pointti ei tosin ollut tarttua dieettiin itsessään (ts. ruokaan), jonka kyllä ymmärrän osaksi kilpaurheilua. Sanomani olikin ruoan synnyttämät tunnereaktiot _itsessä_, etenkin ne negatiiviset ja rauhattomat, epäterveet, joilla ei ole enää mitään tekemistä urheilun kanssa.
Syömishäiriö on päässä, ei lautasella. Aivan, kuten alkoholistin kyky olla juomatta ei kerro ongelman ylipääsemisestä.
Mutta ihana kuulla, että kommenttini ei (onneksi) osunut oikeaan. Paljon tsemppiä ja iloa jatkoon!:)
Moikka N,
Itse en näe tai koe asiaa näin 🙂 Tottakai olemme erilaisia ja kukin kokee asiat eri tavoin. Punnitsemista en harrasta kuin kisojen alla, mutta joku muu saattaa toki tehdä asiat toisin. Mikään ei ole väärin tai oikein, on jokaisen oma tapa. Arvoni ovat elämässä kohdillaan, vaikka kilpailenkin ulkonäkökeskeisessä lajissa. Tämä ei ole elämäni tärkein asia, vaan aivan muut jutut 🙂 Ei siis huolta <3 Kisakausi on oma aikansa ja vaatii erilaisia asioita ja suhtautumista. Se ei kuitenkaan ole sitä tavallista arkea, vaan kaikki on osa urheilusuoritusta ja ennen kaikkea elämäntavan elämistä ja toteuttamista äärirajoilla, jota saattaa olla vaikea ymmärtää -E
Voi jumalauta sentään, oikeesti. Mitä ihmettä se teiltä joiltakin on pois, jos Eevi elääkin fitness-kuplassa? Anna elää, keskittykää te omaan kuplaanne.
Näiden blogipostausten perusteella Eevillä on selvästi sellainen piiri läheisiä ja rakkaita ympärillään, ettei dieetit yms. muut elämää heiluttavat asiat sitä piiriä karkota, vaikka jotkut juhlat jäisikin välistä. Omasta kokemuksesta tiedän, ettei se ystävien ja kavereiden kanssa juhlimassa juokseminenkaan paljon takaa, vaikka niin luulisikin – oma kaveripiirini meni täysin uusiksi, kun minusta tuli äiti, koska enpä enää juossutkaan joka viikko bileissä ja illanistujaisissa.
Tässä länsimaisessa ympäristössä, jossa ylipaino on yksi isoja kuolinsyitä, diabetes ja muut elämäntapasairaudet ihan oikeasti jo pikkulastenkin sairauksia, olisi kyllä oikeasti parempikin ihmisten katsoa syömisiään vähän tarkemmin ennemmin kuin vaan mättää menemään mitä mieli tekee.
Ihan oikeasti, miksi te käytätte aikaanne Eevin blogin lukemiseen? Mihin kaikkeen rakentavampaan tuon kaiken ajan ja vaivan voisikaan käyttää… Meille joillekin Eevi on oikeasti motivaation lähde – mullekin, Eeviä itseään melkein 5v vanhemmalle kolmen lapsen äidille. Ei mulla ole mitkään lavat tavoitteena, mutta ei oo ihan yks tai kaks kertaa kun kaupasta jäi suklaalevy ostamatta kun oon siinä karkkihyllyllä kattonu että oisko Eevillä jotain tsemppiä tähän päivään (vaikka mun sydän silti itkee verta joka kerta kun jätän sen Suuren Rakkauteni sinne hyllyyn itkemään mun perään…), ja varsinkin Eevin TRUE- haaste on saanut mut ulos marraskuusta huolimatta.
AIVAN ihana palaute – kiitos Minttu <3 Mieletöntä, kuinka voi joskus vaikuttaa ihan vaan omilla kirjoituksillaan niihin parempiin valintoihin.
Tuli niin hyvä fiilis, kiitos siitä. Vieläkin upeampaa on TRUE-haasteen vastaanottaminen! Just näin! Aktiivisempi arki on <3 Hirveästi motivaatiohalauksia sinne -E
Kommentteja lukien ymmärrän minkä takia ette ole enää Eveliinan kanssa kavereita, sulla menee tää homma täysin yli ja se fitnesskupla, siellä sinä todellakin kellut.
Moikka Maarja,
Olemme kyllä Even kanssa ystäviä edelleen – ja miksi emme olisi 🙂 -E
Voin kuvitella kuinka vaikeaa on palata takaisin arkeen kisadietin jälkeen. Tsemppiä sinne! :)<3
http://www.beautyboxblog.com/
Kiitos Sanna <3 Alkuvaikeudet on onneksi selätetty ja hommat luistaa! -E
paljon on tuosta reverse dieetistä ollut nyt blogeissa, enpä tullut ajatelleeksi että sekin on todella rankka vaihe. Silti todella kiva että siitäkin tulee lisää tietoa ja kokemuksia muilta. Jossain vaiheessa eessä myös täällä! Paljon voimia palautumiseen 🙂
Kiva kuulla Tuija 🙂 Osa kritisoi ja osa on ottanut kopin tästä, kuten vähän uumailinkin. Tämäkin on osa kilpailijan kilpailukautta, mikäli sen mielii tehdä oikein ja ertiyisesti oikein tarkoitan kehoa ja kehon toimintoja. Palautuminen on todella paljon kiinni onko reverseä, vai syökö mitä sattuu. Keholle on aikamoinen rasite jos sille pamauttaa kahdessa viikossa 10-15 kiloa lisää elopainoa :/ Fiksusti ja suunnitelmallisesti, mutta rennoin rantein tätä vedellään <3 Kerran viikossa on ihana käydä ulkona syömässä ja se riittää itselleni todella kivasti 🙂 Ei sitä jää kaipaamaan mitään, eikä olo ole että jäisi jostakin paitsi. Tottakai niitä mielitekoja tulee silloin tällöin, mutta se onkin varsin normaalia. Ruokaa on tavalliseen tallaajaan nähden varmasti tuplat ihan reverselläkin 😀 Kun ihmiset pyörittelevät silmiään ja nostavat esiin syömishäiriöitä, olisi hyvä ymmärtää tämä fakta. Kiitos tsempeistä Tuija <3 -E
Heippa. Olisi kiva tietää miksi keho ottaa itseensä niin paljon rasvaa rankan dieetin jälkeen: onko keho niin paastoliekillä, että se imee kaiken mahdollisen rasvaksi vyötärölle? Ja miten käytännössä reverse dieetti tehdään? Mitä aletaan ensimmäiseksi lisäämään lautaselle, hiilareita, rasvaa, proteiinia? Lisäksi missä vaiheessa dieetillä/reverse dieetillä on vaarallisin vaihe kehittää hypotyreoosi tai muu metaboliseen kiertoon liittyvä sairaus?
Tuntuu että blogeissa ja mediassa varoitellaan kilojen kertymisellä ja erilaisilla metabolisilla sairauksilla, mutta kukaan ei oikein ole avannut mitä pitää tehdä jotta tähän pisteeseen päädytään.
Hyvä pointti Eveliina 🙂 Täytyy tehdä ilmeisesti hieman kattavampi avaus tästä erikseen! Kiitos toiveesta -E
Toivoisin myös, että tekisit postauksen dietin aineenvaihduntaansa liittyvistä asioista. Lisäksi toivoisin, että antaisit hiukan neuvoa kuinka paljon tavallisen ihmisen lopulta dieetillä tulisi syödä
Tulossa pian Eveliina 🙂 -E