Elämäntyyli hyvinvointi Mieli Treeni Yrittäjyys

Dream world

Minifitness_LA_outfit_summer

Muistan nuorena haaveilleeni monestakin asiasta. Mietin mikä minusta tulisi isona ja mikä tekisi minusta onnellisen. No mikään niistä toiveista ei oikeastaan ole toteutunut. Enää en toivo uraa  esimerkiksi radiojuontajana. Muistan höpötelleeni Finnairin lennolta saamiini kuulokkeisiin kaikenlaista ja soitelleeni siskoni levyjä salaa.

Rakastin jo silloin tehdä kaikkea käsilläni ja luoda jotakin. Visuaalinen silmä kehittyi varmaan piirrustuspaperin ja värien kautta. Kaiken piti näyttää hyvältä. Mielikuvitukseni ei laukannut villinä, vaan oli jo silloin aika hallittu. Haaveilin asioista, jotka voisivat olla todellisia. Äitini kertoi että ala-asteellemme ilmestyi minun aloitteestani liikuntarajoitteisille lapsille tarkoitetut rampit. Kyseenalaistin sen miksi koulussamme ei ollut lainkaan rullatuolilla liikkuvia lapsia? Niimpä tuli rampit ja lapset. Käytännöllisyys kunniaan!

Olin jo silloin päättäväinen neiti ja kova pää kasvoi jo silloin. Urheilu oli aina minusta parasta. Haalin itselleni kaikki mahdolliset liikuntatunnit ja vapaa-aika kului lähinnä ulkopeleissä. Aika luonnollinen asia, että olen tänä päivänä edelleen kiinnostunut liikunnasta ja hyvinvoinnista. Pystyin haastamaan itseäni niissä parhaiten.

Mutta pidän edelleen kaikesta mikä näyttää hyvältä ja se heijastuu mm. sisustuksessa ja vaatteissa. Pystyn luomaan päässäni olevan idean todelliseksi. Olen aina pitänyt itseäni hieman oman tieni kulkijana ja luovana tyyppinä. En ole oikeastaan osannut pelätä epäonnistumista, sillä mitä se ketään hyödyttäisi? Pelkäsin sen sijaan yrittäjänä sitä, keskittyisinkö liikaa itseeni ja töihini? Jos minulta olisi kysytty 8 vuotta sitten mikä minusta ei ainakaan koskaan tulisi, olisin varmasti vastannut että yrittäjä. Olen itse nähnyt isäni yrittäjyyden niin hyvät kuin huonotkin ajat ja koin sen jotenkin aivan liian raakana ja ahdistavana. Muistan että isäni teki aina töitä, oli hän kotona tai ei.Minifitness_Blond_LA_manhattanbeach

En kuitenkaan silloin nähnyt sitä vapautta mitä sen kaiken takana lopulta piileksii. En nähnyt myöskään sitä isäni intohimoa työtänsä kohtaan. Nyt tiedän miksi hän lähti sille tielle, enkä itse voisi enää kuvitella olevani palkkatöissä kahdeksasta neljään. En ainakaan nyt. Unelma elämää ei ole olemassakaan, vaan kaikesta löytyy niitä ikäviäkin asioita. Pilvilinna vaihtoehtoa ei tästä maailmasta löydy, joten sellaiseen pumpuliin on turha tuudittautua.

Vaikka rakastan työtäni ja toimistoani, on tässäkin ammatissa huonot puolensa. Liukuvat työajat saattavat myös luoda rasitteen, sillä ajanhallinta on paljon hankalampaa. Jos sairastun, kukaan ei tee mitään puolestani. Työt eivät odota, vaan ne on joskus olosuhteista huolimatta hoidettava. Onhan tämä stressaavampaa kuin palkkatyö, mutta ainakaan en valita iltaisin kotona kuinka tylsä päivä olikaan.

Aikatauluista on pidettävä kiinni ja kaikki diilit on neuvoteltava itse. Sinulta vaaditaan joskus asioita, joita et ole koskaan tehnyt. Törmään näihin tilanteisiin yllättävän usein. Otan ne kuitenkin avosylin vastaan, sillä tiedän että ne tekevät hyvää, kehityn ja vahvistun – vaikka en olisikaan pro, jonakin päivänä saatan olla. Olet täysin vastuussa omasta työstäsi, eikä kukaan seiso takanasi, tai edessäsi. Minifitness_LA_mydreamworld

Törmään jatkuvasti vähättelijöihin. Isäni on harvoin uskonut minun haaveisiini. En ole koskaan kuullut hänen suustaan että tosi hienoa Eevi! Meillä on hänen kanssaan niin eri käsitykset asioista, että olen jo tottunut vähättelevään vastaanottoon. Hän varmaan luulee että makaan kaikki päivät sängyssä ja kirjoitan blogia, vaikka todellisuus on aivan toinen. Juoksen hikihatussa paikasta toiseen ja haen itselleni jatkuvasti uusia projekteja, töitä. Treenaan ja haastan itseäni monilla leveillä samaan aikaan. Elämme hänen kanssaan niin eri maailmoissa, vaikka molemmat olemmekin yrittäjiä.

Olen oppinut ummistamaan korvani vähättelijöille jo nuorena. Ehkä hyväkin asia, sillä se on tehnyt minusta tavallaan aika vahvan. Muistan vain ne hyvät sanat ja muu huuhtoutuu pois. Uskon myös että isäni suhtautuminen on opettanut minua lopulta paljonkin ja hänellä on ollut syynsä.

Sanotaan, että elämässä kannattaa kohdistaa energia yhteen asiaan, eikä huitoa sitä sinne sun tänne. Mielestäni se pitää paikkansa. Nyt kun kohdistan kaiken energiani ja työni omaan yritykseeni, tapahtuu asioita myös ihan eri tavalla. Vaikka se ei aluksi ehkä olisikaan taloudellisesti tai ajankäytöllisesti kannattavaa, uskon sen palkitsevan vielä. Jos jotakin tekee intohimolla ja draivilla, on sen kannettava hedelmää jossakin muodossa. Vaikka sitten korvaamattomana kokemuksena jos ei muuta. 

This life is real -E <3