Elle Style Awards

Ihollani tuoksuu Chanelin Coco Mademoiselle. Se tuoksu tuo mieleeni vahvan ja tyylikkään naisen, jolla on oma tahto ja selkeät tavoitteet. Ehkä se kuvastaakin täydellisesti eilisillan Elle Style Awards -gaalan fiilistäni. Juhlin tietyn polun päättymistä elämässäni ja uuden alkamista. Malja yrittäjyydelle ja oman työn tekemiselle oli vihdoin paikallaan. Mikään muu juhla ei olisi ollut parempi tilaisuus tähän!

Monet Elle Gaalassa palkitut ihmiset kuvastivat minulle sitä, kuinka omaan tekemiseensä uskomalla voi saavuttaa jotain suurta. Jotain suurta tarkoittaa sellaista asiaa, jonka tekemisestä nauttii sen tekijä. Se “suuri” ei aina tarkoita mammonaa ja kunniaa. Näillä kaikilla ihmisillä on ollut aito intohimo, korkea työmoraali ja eritoten usko omaan tekemiseensä. Sitä elämä ja työnteko parhaimmillaan on; itsensä toteuttamista ja haastamista samanaikaisesti.

Vieressäni lepää uusin Elle ja tänä aamuna olen jopa vaahdottanut kahvimaitoni. Vähän hassu fiilis. Selaan lehteä. Vuoden parhaaksi miespukeutujaksi äänestettiin Cheek. Vuoden suunnittelijaksi Katri Niskanen ja vuoden muotiblogiksi Strictly Style – Hannan voitosta olen erityisen onnellinen. Hän jos joku on ansainnut voittonsa. Te voitte lukea tämän kaiken Ellestä, mutta minä sain kourallisen sitä iloa ja kiitollisuuttakin mukaani tuolta gaalasta. Inspiroiduin jokaisesta heistä jotenkin. Tätä samaa kokemusta ei mikään lehti voi tarjota. Se jotenkin ravisteli minua.

Jokainen voittaja nosti puheessaan esiin yhden saman asian; he olivat kiitollisia muille ihmisille. Heille, jotka olivat kulkeneet samaa polkua ja tukeneet matkan varrella. Kukaan ei tee täällä voittoa yksin, vaan takana on aina ne taustajoukot. Ne ihmiset uskovat sinuun silloin, kun oma tahtosi murenee ja työntävät sinua eteenpäin kun omat jalkasi eivät jaksa kantaa. Muistakaa, että lopulta kaikki tässä elämässä luodaan ja saavutetaan yhteistyöllä, rehellisyydellä, intohimolla ja ilolla! Te lukijat teette tämän blogini, olette minun taustajoukkoni.

Miten tämä aamu tuntuu niin kovin erilaiselta kuin muut aamut? Onko minulla ehkä pieni päänsärky eilisen kuohuvasta? Eii se sitäkään ole. Hei hetkinen. Ehkä tämä on se pitkään odotettu ja kaivattu yrittäjän olo? Tämä on ensimmäinen aamuni yrittäjänä ja minut on vallannut tämä olo. Luovuuskupla pulppusi minussa jo ennen kuin kelloni ehti edes herättää minut. Muina aamuina se on saanut piristä hyvin rauhassa vaatien minua nousemaan. Kaikki on muuttunut, tai ainakin melkein. 

Ripauksen jotakin parempaa se on ainakin tuonut. Huomaan syöväni aamiaiseksi Cocovin raakasuklaata. Olo on jopa hieman kapinoiva, kun voi hypätä ulos kolmesta ja puolesta vuodesta. Pois siitä oravanpyörästä. Normaalisti söisin aamupuuroani toimistolla ja joisin kahviani ylisuuresta valkoisesta Arabian kupista, joka levenee kauniisti ylöspäin. Näin olen elänyt viimeiset kolme vuotta. Nyt makaan omassa sängyssäni ja valmistelen päivääni. Kalenterit täynnä OMIA juttuja. Tällä kertaa sen tukkoisuus ei ahdista, vaan saa perhosia vatsaani ja suunpielet nykimään ylöspäin. Tästä tämä uusi arki taas lähtee käyntiin vähitellen. 

Lopulta keitän myös perinteisen aamupuuroni. Käännän Spotifystä Tove Lo:n levyn soimaan ja fiilistelen. Tuo ihanan erilainen artisti esiintyi muuten eilen gaalassakin ja sai Kiran ja minut hytkymään kuin mitkäkin Barbie nuket. Toivottavasti sitä ei saatu nauhalle. 

Mekko – Rebecca Stella for Nelly

Kengät – Stella McCartney

Meikki – Milla Helminen

Kampaus – Unika Hairstyle, Milla Helminen

Love, E