EVERY STEP MATTERS

Tiedostan että parhaimmat ajatukset, ideat ja ratkaisut tulevat silloin kun on aikaa pysähtyä ja olla hiljaa. Siksi päätin lentää Nizzaan lomani kunniaksi ja saavuin tänne torstaina aamulla. Kuten moni siellä tietää, Nizzassa tapahtui torstaina ikäviä asioita. Onneksi päädyin kuitenkin muutamien seikkojen kautta valitsemaan toisin, enkä ollut terrori-iskun tapahtumapaikalla tuohon aikaan. Luultavasti olisin ollut, jos olisin valinnut sen toisen vaihtoehdon, mutta jokin voima päätti toisin. Se herkistää.

Avatessani puhelimeni seuraavana aamuna, oli se täynnä puheluita ja viestejä. ”Oletko kunnossa rakas”. Ymmärsin jotenkin sen niin konkreettisesti, ketkä ovat oikeasti elämässäni läsnä ja tietävät asioistani. Oikeastaan nuo ihmiset eivät varsinaisesti yllättäneet, mutta oli kuitenkin tärkeä huomata heidän aito merkitys puolin ja toisin. Koin suunnatonta kiitollisuutta myös heidän läsnäolostaan ja rakkaudestaan.

Fakta on, että jos jatkuvasti pelkäämme jotain tapahtuvaksi, emme kykene elämään täyttä elämää. On jatkettava eteenpäin surullisien asioidenkin jälkeen. Päätin heti aamusta lähteä pitkästä aikaa ihan kunnon lenkille, koska tuntui että olisi aiheellista tuulettaa päätä ja ajatuksia. Maailma ahdisti, se tuntui pelottavalta paikalta. Sitä pyöritti päässään kysymyksiä miksi ja mitä jos? Oli hyvä käsitellä asia, eikä vain todeta tällaista tapahtuneeksi. Siinä syntyy paljon uutta kiitollisuutta ja onnellisuutta. Sitä ymmärtää myös elämän haurauden hieman paremmin. Emme kuitenkaan pysty elämään jatkuvassa pelossa, sillä muuten elämä pysähtyy. On jatkettava eteenpäin surullisien asioidenkin jälkeen.

Olen kiitollinen ja huojentunut siitä, että en ollut tapahtumapaikalla. Asiat ja tapahtumat kuljettivat omia suunnitelmiani sen verran, että lähdin Nizzasta jo päivällä Antibesiin. Ajatuksena oli palata Nizzaan illaksi, syömään ja katsomaan ilotulitusta. Hyvä että näin ei tapahtunutkaan. On kuitenkin turha pelätä elämää, sillä missään ei voi olla oikeasti turvassa ja mitä tahansa voi sattua missä tahansa. Voimme ainoastaan antaa elämän kuljettaa ja elää kaikki päivät täysillä näistä annetuista hetkistä nauttien.

Nyt aion toteuttaa sitä miksi tänne alunperin matkasin – kuunnella itseäni ja ottaa vastaan kaikki ajatukset, tunteet ja inspiraation jonka tämä matka eteeni kuljettaa. Toivon paljon jaksamista heille jotka kohtasivat tämän mielettömän pahuuden ja surun. Täällä alkaa tänään virallinen suruaika, joka kestää kolme päivää.

<3-E