Fitness myytit minun silmin
Söin karkkia Ruotsissa Even ja Nannan kanssa ihan vahingossa. Olin unohtanut kisaavani tulevana viikonloppuna ja mutustelin niitä jopa kahteen kertaan. Nyt se on alkanut! Näin ensimmäistä kertaa niitä kuuluisia unia herkuista viime yönä. Aamulla herätessäni olo oli kieltämättä helpottunut – siis enkö ole sittenkään munannut tätä? Vähän unessa häiritsi karkkivalinnat, jotka eivät osuneet kyllä yhtään meikäläiseen. Haha. Ilmeisesti nyt oma mielikin alkaa jo hieman odottamaan jotain muuta kuin sitä tavallista dieettiruokaa.
Minulla oli niin monia mielikuvia muiden kertomuksista takaraivossani koko kisaprojektista. Omalla kohdallani oikeastaan yksikään “kauhutarina” ei täyttynyt. Paitsi ehkä nälkä silloin tällöin…
- Nukun yöni hyvin. 8 tuntia unta on edelleen vakioni
- Mieliteot eivät ole kummitelleet, vaan lähinnä sitä on kaivannut lisää ruokaa!
- Totaalista romahdusta ei tullut
- Olen nukkunut vain yhden huonon yön jälkeen päiväunet, muuten niitä en ole tarvinnut päivääni
- En elä zombina. Toki olen herkempi ja hieman hajamielisempi kuin tavallisesti, mutta onnekseni olen superskarppi normaalisti, joten harva tähän haahuiluuni mitään huomiota kiinnittää (paitsi Dan)
- Jaksan treenata edelleen kovaa. Painot eivät juurikaan ole laskeneet, joka kertoo hyvästä pohjatyöstä ja oikein toteutetusta dieetistä. Saatan omata myös aika kovan kestävyyden!
- Treenaan maltillisia määriä, puolitoista tuntia päivässä ja kroppa pelittää koko ajan hyvin. Pidän yhden lepopäivän viikossa
- Koen oloni energiseksi ja hyvinvoivaksi. Tiedostan kuitenkin olevani normaalia minääni ärtyisämpi ja äkkipikaisempi liikkeissäni. Se on ainut asia joka ärsyttää:D Onneksi olen normaalisti tasainen, enkä näin ailahteleva – saan ehkä anteeksi kotona tämän hetkellisen huonon vaiheen
- Olen elänyt aika tavallista elämää koko kisakauden ajan. Tehnyt töitä, käynyt ulkona syömässä dieetin puitteissa, matkustellut, käynyt tapahtumissa ja nauttinut elämästä. Mutta en sano, etteikö dieetti olisi vaikuttanut tiettyihin valintoihini. En esimerkiksi ole kiusannut itseäni dinnereillä tai bileillä. Olin päättänyt jo ennen dieetin starttia että kekkereihin ehtii kyllä myöhemminkin. Omia valintoja, jotka tein itseäni varten, en lajia varten
- Minulle oli heti projektin alussa selvää että haluan pitää terveyteni. Tekisin hommia sen ehdoilla. Onnistuin siinä erittäin hyvin. Kiitos siitä kuuluu myös valmentajalleni Aleksille, jonka kanssa näkemykset ovat kohdanneet paremmin kuin hyvin
- Olen lähentynyt monien samanhenkisien ihmisten kanssa projektin aikana. Heistä on tullut minulle tärkeitä ihmisiä ja olen saanut myös tutustua uusiin upeisiin ihmisiin, joita en olisi varmasti ilman kisaprojektia päässyt kohtaamaan
En itse koe että matkani olisi lopussa. Maali ei häämötä, vaan matkani on vasta alkanut! Oikeastaan se alkaa vasta ensimmäisestä lavalle astumisesta. Janoan edelleen sitä samaa kehittymistä ja onnistumisia urheilun parissa. En tee tätä lajia kisojen vuoksi. Kisapäivä on ainoastaan kirsikkana kakun päällä. Rakastan itseni haastamista ja urheilua sen jokaisessa merkityksessä. Siitä pitää nauttia ja sitä kohtaan täytyy olla aito intohimo ja rakkaus. Elämäntapa jossa liekki palaa koko ajan.
Paljon vaikuttaa ehdottomasti omat tavalliset elämäntavat – miten dieetin kokee itse? Tuntuuko että joutuu luopumaan tai elämään sellaista elämää josta ei oikeasti edes nauti, tai tekisi muuten. Tämä projekti on osoittanut itselleni myös sen, millainen elämäntapani on oikeasti ja mistä nautin elämässä. Mitä arvostan ja mikä on minulle tärkeää? Vaikka pidänkin illallisista ystävien kanssa ja rakastan erilaisia juhlia, rakastan samalla urheilua ja elintapojani. Mistään ei pidä luopua silloin kun on itse tasapainossa asioiden kanssa.
Nautinko dieetistä? EN:D En usko että kukaan oikeasti nauttii nälästä. Mutta asia ei onneksi ole niin mustavalkoinen. Sen ymmärtää ehkä vasta kun sen itse kokee. Se on osa lajia ja lopulta todella pieni osa sitä kaikkea. Ulkopuoliset saattavat helposti kyllä tarrautua siihen laihtuneeseen olemukseen ja rajoittuneeseen ruokavalioon.
Nautin tästä matkastani kokonaisuutena. Sitä osaa arvostaa itseään aivan uusin silmin. Sitä oppii näkemään myös omia elämänarvojaan uudessa valossa ja paljastaa ehkä myös itsestään ne heikoimmat piirteet. Olen kokenut aivan mielettömiä asioita ja hetkiä, joita en olisi päässyt kokemaan ilman tätä. Joskus tuntuu että en löydä sanoja tälle kaikelle, mutta ehkä saitte edes hieman langan päästä kiinni mitä ajattelen ja miltä minusta tuntuu. Mitään huumaa tämä ei todellakaan ole, vaan tämä vaatii tahtoa, halua, intohimoa ja työtä – kuten kaikki mikä palkitsee lopulta isoimmin meitä itseämme.
Eilisen kuntotsekin päätteeksi sain VIHREÄÄ VALOA valmentajaltani. Olen valmis karsintoihin! Mieletön fiilis, mutta kuten sanoin, kaikki on vasta edessä. Kiitos aivan mielettömästi jokaiselle lukijalleni ja seuraajallani. Olen saanut aivan mielettömästi tukea ja tsemppiä teiltä <3
Instagram: @eeviteittinen
Facebook: Minifitness
Ei ole olemassa oikeaa kaavaa kuinka elää.
On olemassa sinun ikioma elämänkaavasi. Toteuta sitä.
-E
Kumpa tietäisitkin kuinka iso merkitys näillä sun postauksilla ja sanoilla voi olla! <3
Paljon tsemppiä vielä loppurutistukseen, upealta näytät!
Wau, käsittämättömän hyvä postaus! Go Eevi!
Tuota juuri mietinkin, että mahdatko itse kokea olevasi valmis. Ja hyvä jos joo! Muista nauttia hetkistäsi kisalavoilla, olet kaiken sen kimalluksen ja ihanuuden ansainnut! ❤
Kiitos mahtavasta blogista, sun jutut on aina älyttömän kivoja.
Oot ihan mahtavassa kunnossa! Tykkään sun blogista tosi paljon ja piristät aina mun päivää! 🙂 Toivottavasti kisat menee hyvin!
Hieno postaus, kiinnostavaa luettavaa. Musta olis kiva kuulla sun ajatuksia ennen kisapäivää siitä, että miten uskot sun sopeutuvan kisan jälkeiseen elämään. Siitä olen lukenut niin paljon “kauhutarinoita”, että kiinnostaisi kuulla just sulta miten asiaan suhtaudut ja valmistaudut. Ja sitten tietysti muutaman kk:n päästä uudestaan, että no miten meni omasta mielestä 🙂
On ollut mieletöntä seurata sun matkaa kisalavoille – teet asiaa mitä rakastat terveys edellä. Tsemppiä lavalle ja tietenkin jatkoon! 🙂 peukut on täällä sulle pystyssä, oot Eevi huikea esikuva
Upea kroppa! Asenne ratkaisee dieetin sujuvuuden ??
Ihanasti valotat omia kokemuksia, on mukavaa lukea juuri niitä aitoja juttuja miten on oikeasti mennyt ilman mitään teeskentelyä tai asioiden kaunistelua. Toivottavasti pääset kisassa jatkoon 🙂
Vau! Voisin raapustaa tähän pitkän listan kehuja mutta tiivistetään: olet Eevi kertakaikkisen upea ja maailman ihanin tyyppi♥ hurjasti tsemppiä kisoihin, täällä jännitetään jo!
Tsemppiä Eevi kisoihin! Oot kyllä upeassa kunnossa. 🙂
Minkälaiseen ruokarytmiin ja syömiseen meinaat siirtyä dieetin jälkeen? Olisi kiva lukea sun ihan normipäivän syömisistä, mitä syöt ja milloin ja miten saat pidettyä ruokailuajoista kiinni. 🙂 Itelle ainakin töissä tuottaa välillä ongelmia säännöllinen syöminen ja 3-vuorotyö hankaloittaa asiaa vielä ennestään. :/
Sulla on aivan mahtava asenne suurinpiirtein kaikkeen, arvostan! Kyllä tuollaselta mimmiltä dietit onnistuu (ja epäilemättä kaikki muukin! 🙂
Tsemppiä hurjasti kisoihin!
Näytät hyvältä Eevi ja ihan sikana onnea kisoihin! Mua jännittää sun puolesta.
En oikein ole mikään blogien seuraaja, mutta sinun blogia luen kiinnostuneena aina, kun huomaan instassa, et oot tehny päivityksen ?
Isot tsempit lavalle! Sun kisoihin valmistautumista on ollut ilo seurata juuri sun asenteen takia.
Mukavan positiivisen postauksen jälkeen eksyin jostain syystä Therese Johaugin Instagram tilille. Lyhyen kuvaselailun jälkeen mieleeni heräsi kysymys siitä että onko oikeastaan tarpeellista elää tätä normaalia pitkää dieettivaihetta? Miksi normaalia ruokaa paljon syövä urheilija on ulkoisesti koko vuoden paremmassa kunnossa kuin yksikään suomalainen bikinikisaaja yhtenä päivänä? Miten näet asian? Miksi kisakuntoa ei mielestäsi kannata hankkia treenaamalla Johaugin ja Marit Bjorgenin tavoin terveellisesti ja paljon syömällä urheilusta nauttien? Onko jossain tutkittu että kaikille ihmisille nykyinen bulk/dieetti on järkevin ja tehokkain treenitapa?
Hmm, outo vertaus, kun noi kaksi on kuitenkin kestävyysurheililjoita, ja olleet sitä koko ikänsä. Kyseessä siis täysin erilaiset lajit. Omasta mielestäni rasvattomuus ei myöskään välttämättä tarkoita parempaa kuntoa.
Ostin tossa fast sports nutrition reco2 palautusjuomajauhetta, mutta aloin miettimään kun oon 16 vuotias tyttö, että onko tän ikäsen järkevä ottaa sitä aikuisen annosta (tossa lukee n. 1dl=65grammaa 3-5dl veteen/maitoon)? Mitäs suosittelet määräks (jauheen+nesteen)? 🙂
ja kuinka paljon aikaväliä palkkarille ja normisafkalle? eli kun vetää palkkarin reenin jälkeen niin millon ruokaa ja kuinka tuhti tuo ruoka tulis olla?
On ollut mahtava seurata täällä blogissa sun matkaa ja nähdä se muutos mitä sun kropassa on tapahtunut. Itse pääsen lauantaina myös paikanpäälle Jyväskylää ja hienoa nähdä siellä livenä mitä kovalla työllä on saatu aikaan. Fitnespäiväkirjat ja tämä blogi antaa susta ihastuttavan kuvan ja haluaisin saada sulta kaikkea tuota positiivista asennetta myös itselleni. Odotan kovasti että näkisin sut lauantaina! 🙂
onnea sinne lavalla vielä !!!!
Nyt se on jo lähellä ! 🙂
Varmasti teet tätä terveellisesti, mutta haluan tuoda tähän yhden näkökulman, mitä fitness-kisaajat eivät mielestäni tuo riittävästi esille.
“Yhtenä päivänä saa syödä määrätyn määrän hiilihydraattia enemmän. Niiden pitäisi olla niin sanottuja hyviä hiilihydraatteja, mutta monesti se lähti käsistä. Sitä mätti aamusta iltaan kaikkea, mitä käsiin sai. Kaksi tuntia söi, sitten pari tuntia taukoa ja taas söi. Sitä voisi sanoa jonkinlaiseksi ahmimishäiriöksi. Jos ajattelee, että yhtenä päivänä saa syödä vapaammin ja sitä miettii, että huomenna en enää saa. Mitä se aiheuttaa pääkopassa? Tänään pitää syödä kaikki, koska seuraavaan kahdeksaan viikkoon en välttämättä saa mitään herkkua. Tällainen kontrasti on tuhoisaa.”
– Nora Yrjölä, fitnessin SM-voittaja 2010
http://m.mtv.fi/lifestyle/hyvinvointi/artikkeli/piiloteltu-sairaus-suositulla-fitness-lajilla-ja-syomishairioilla-on-paljon-yhteista/5311024
Onneksi tätä ei tapahdu kaikilla – tämä laji ei tosiaan sovi kaikille 🙂 -E
Rakastan Eevi blogiasi ja aina kun luen sitä saan paljon motivaatiota treenaamiseen! Olen treenannut salilla ny jonkun puolisen vuotta säännöllisesti 2-3 kertaa viikossa ja olen alkanut miettimään oman pt:n hankkimista ja haluaisin tavoitella kisaamista. Motivaatiota löytyy mutta olen vasta 15 vuotias ja käyn ysi-luokkaa joten aikaa ei välttämättä löydy tarpeeksi kisaamiseen. Olisinko joitain vinkkejä?
Inkeri ehdit kyllä vielä kisaamaan, älä ota kiirettä sen kanssa 🙂 Pohdi asiaa vielä muutama vuosi ja katso asiaa sitten uudestaan <3 -E