Fitness todellisuuteni

Vaikka kuinka tulevan tietäisi, ei siihen voi silti oikeasti valmistautua täydellisesti. Jokainen uusi asia tulee siitäkin huolimatta yllätyksenä. Kaikki yllätykset eivät tietenkään ole huonoja! Kilpailupäätökseni myötä olen vielä toistaiseksi törmännyt ainoastaan positiivisiin juttuihin ja myös niihin outoihin.

Odotin sitä kaikkien puhumaa olotilaa, joka iskee kisapäätöksen pöytään lyömisen jälkeen. Se satalasissa vaihde ja putkinäkö fitneksenmaailmaan. Missä se mun vaihde viipyy? Olenko tehnyt jotakin väärin? Miksi en hypi alushousut jalassa kotona peilin edessä 24/7 tai fiilistele maustettuja purkkapakkauksia Instagramissa. Yhtä täysillä treenatan kuin aina ennenkin. Samalta hyvältä se maistuu kuin aina ennenkin. 

En ole sovittanut edes bikineitäni kuin ostaessani! Ne ovat muuten tosi hienot. Bikinit olivat to do listallani jo heti alussa, sillä en halua sitten dieetillä enää miettiä onko tämä väri nyt se paras ja tarvitseeko lisää kristallia. Siinä ne nyt on! Yllätyin myös positiivisesti siitä, että ne mahtuivat päälle! Hieman narraa sieltä sun täältä, mutta niin pitääkin. Kai se keimailuvaihde on vielä matkalla?

Sitten se tärkein. En osaa fanittaa. En vaan osaa vaikka kuinka haluaisin! Tottakai seuraan kilpasiskojani Instagramissa, eikö se riitä? Screenshotit poseerauksista ja muiden pyllyjen tuijottaminen ei oikein nappaa. Motivoidun ja inspiroidun kuitenkin aina silloin, kun saman sarjan upeat mimmit heittävät löylyä kiukaalle upeilla kuvillaan Instagramissa. Julisteajat ovat ehkä vain siirtyneet puhelimiin?  Olen kuitenkin selvästi edistynyt tässä asiassa jo. Katsoin nimittäin Arnolditkin suorana. 

En vieläkään elä tälle. Pitäisikö? Eikö minua lasketa urheilijaksi jos en ajattele tätä 24/7? Fitness on osa elämääni aivan luonnollisena osana. En puhu siitä koko ajan kotona, mutta esittelen mielelläni vielä hieman tahmeaa korkokenkäkävelyäni. Se on ratkiriemukas show numero meillä. Fanaattinen ruoan tsekkaaminenkaan ei kuulu vieläkään tapoihini. Tämä ruokailumalli on tainut iskostua selkärankaan sen verran vahvasti aikaisemmin, että ei sitä tarvitse edes miettiä. Tarkempaan syynään joudutaan varmasti sitten dieetin startattua. Siitäkin tulee kuitenkin hyvin siedettävä, sillä kunto on jo tähän aikaan nähden tosi hyvä.

Olen kuitenkin se sama hullu ämmä, joka kantaa pinkkiä sheikkeriä joka paikassa. Jano ei saa yllättää. Pissalla juostaan entiseen tahtiin. Eipä tämä elämä vielä ainakaan ole mullistunut. Varpaat ovat tosin verillä korkkareista, mutta eipä tässä muuta ikävää ole vielä tapahtunut. Fitnesskupla, täällä minä olen! #huhuu

Hullu ku sheikkeristä tullu -E <3

Kuvat – Eveliina