Flunssan kourissa

Kotimme rappukäytävässä komeilee seinän kokoinen peili, jonka halusin ehdottomasti säästää remontin yhteydessä. Tämä taitaa olla ainoa hetki kun kadun päätöstäni. Katson peiliin. Se paljastaa minulle sen mitä en haluaisi myöntää. Olen aivan liian kipeä tekemään tänäänkään yhtään mitään. Itseasiassa oloni tuntuu siltä, kuin en olisi liikkunut kuukausiin. Sääriäni kolottaa aina, kun jokin on vialla. Oli kyseessä tuleva sade, tai nouseva kuume. Hiukseni ovat mummomaisesti nutturalla ja silmäpusseista voisi luulla, etten ole nähnyt päivänvaloa ikuisuuksiin. Elinvoimaisuus on kaukana, sen kertoo pyjamahousunikin. Niihin on printattu teksti “Im having a lazy day today” ja kuvituksena toimii Nalle Puhista tuttu Ihaa. Tosiaankin, tässä viedään nyt viidettä päivää tällä “olen tulossa hulluksi”-tyylillä. Vaatehuoneen lattialla on mytty kerran pidettyjä yökkäreitä, joita en ole saanut siirrettyä pyykkikoriin. Matkaa on kuitenkin vaivaiset 5 metriä. Upea viikko.

Tämä viikko on mennyt lievästi sanottuna sumussa ja lähes totaalisessa somepimennossa. En muista koska olisin ollut yhtä lyöty pelkän flunssan voimasta. Olen ollut lähinnä omien ajatusteni kanssa, jotka jossakin vaiheessa ovat muuttuneet sekavaksi uneksi. Olen mielikuvituksissani tehnyt kyllä paljonkin tällä viikolla kuten kehittänyt uuden bisneksen, sisustanut kodin uuteen uskoon, kahlannut tehokkaasti kaikki meilit ja kommentit läpi, kokannut uusia reseptejä…oikeastaan mitään näistä kuvitelmistani ei ole tällä viikolla tapahtunut. Näin yrittäjänä sitä voi helposti antaa ahdistukselleen vallan ja ajatella koko maailman kaatuvan. Olen kuitenkin jo vuosia sitten opetellut tästä pelosta pois. A-S-I-A-T järjestyvät aina. Voi toki olla että jotain menee ohi suun (ja se on myös todennäköistä), mutta fakta on kuitenkin se, ettei tähän asiaan ole minulla minkään valtakunnan vaikuttavaa mielipidettä.

Jokaisen meistä tulisi muistaa tämä. Jos sairastumme, lepäämme. Tiedän kuinka vaikeaa se on hyväksyä, meistä kukaan ei ole korvaamaton. Mutta lohduttavaa on myös se, että ainoastaan me itse vaadimme itseltämme. Ihmiset ymmärtävät todennäköisesti sen, että toisinaan myös sinä saatat olla sairaana. Flunssa kun ei sitä oikeaa hetkeä kysy. Kyllä niiden tekemättömien asioiden kasaantuminen ahdistaa kaikkia, mutta niihin kannattaa opetella suhtautumaan fiksummin. Jos sairaana stressaa ja rehkii, voi olla varma että noutaja tulee ennemmin tai myöhemmin. Jos työpöydältä löytyy delegoimisen mahdollisuuksia, hyödynnä ne. Kun olet terve, aloita päivä priorisoimalla, niin saat asiat varmasti tehdyksi.

Kun on lähes viikon ollut hiljaa omien ajatusten kanssa, sitä alkaa jo hieman pelkäämään tulevaa puhetulvaa. Toisaalta olen huomannut, että aina kun ihminen lepää (sairaana tai lomalla), paranee työkyky sen jälkeen. Toivon siis olevani idearikkaampi ensi viikolla! Toivottavasti saan myös kanavoitua sen fiksusti, enkä vain juoruamiseen tyttöjen kanssa. Tänään kävin “hyvän” puhelun Susannan kanssa. Hän siis puhui, minä kuuntelin. Vielä saa tuota äänen palautumista odotella tovin.

Tänään on ollut ensimmäinen “tavallinen” flunssapäivä. Olen siis jaksanut muutakin kuin raahautua WC:n ja makuuhuoneen väliä. Sinällään alkaa kyllä olla jo aikakin kiitos. Tukkani kaipaisi jo kipeästi pesua, sekä sisuskaluni jotain muuta kuin keittoa ja raakamehuja. Ihmiset ovat kyllä niin erilaisia sairastajia. Minä ja Teemu olemme hyvät kahden ääripään esimerkit. Kun olen kipeä, olen todellakin kipeä. En liiku, enkä jaksa juuri edes katsella Netflixiä. Teemu sen sijaan voisi hakata pleikkaria koko päivän ihan vain siksi, ettei jaksa olla paikoillaan. Veikkaan ettei se ole vain riittävän kipeä maatakseen paikoillaan? Minä saan aina kaikki mahdolliset taudit ja Teemu ei sairastu ikinä. Johonkin osaan tästä voimme vaikuttaa omilla valinnoillamme (kuten ravinto, uni, treeni), mutta osaan emme. Olen syntynyt pahasti keskosena ja sairastanut aina paljon. Vähiten olen sairastanut aikuisiällä ja sen jälkeen, kun aloin noudattamaan maidotonta ja vehnätöntä ruokavaliota. Näillä on ollut kohdallani selkeä yhteys ja on hyvä taas muistuttaa itseään siitä, että tähän on syynsä. Ei varmaan tarvitse sanoa, ettei tästä säännöstä kannattaisi juurikaan poiketa. Teemu on ensimmäistä kertaa meidän suhteen aikana flunssassa. Tämä siis todellakin on joku superflunssa! Minut se tainnutti täysin ja Teemusta se sai hidastettua vauhtia 30 %:lla (=ei treenejä). Meillä on ollut aikamoinen huusholli tällä viikolla:D

Jatkan edelleen terveyteni työstämistä ja se tulee olemaan elämäni mittainen projekti. Jos en pidä siitä huolta sen vaatimalla tavalla, se ilmoittaa siitä aina. Vaikka kuinka haluaisin syödä, tai nukkua yhtä vähän kuin joku muu, on minun ajateltava asiaa paljon laajemmin; me olemme kaikki yksilöitä. Haluan rohkaista myös sinua kuuntelemaan oman kehon viestejä ja kunnioittamaan niitä. Vastauksia ja helpotuksia kannattaa etsiä, sillä ne ovat todellakin sen vaivan arvoisia.

Ruokin itseäni fiksusti, jotta paranisin nopeammin. Smoothiet, keitot, raakamehut ja kaikki helposti sulava ruoka on mielestäni parasta ravintoa sairastaessa. Silloin keholta säästyy enemmän energiaa toipumiseen, kuin esimerkiksi rasvaisen ruoan sulattamiseen. Muistan kyllä hyvin kuinka pienenä sitä halusi aina Aakkospussin ja keltaista Jaffaa – ei mikään paras idea toipumisen kannalta. Valkoinen sokeri, vehnä ja maito harvemmin auttavat tulehduksen taltuttamisessa.

“Tarttis hakee pizzaa CM Kupittaalta”. Jep, Teemu riensi tähän viereen nokka vuotaen ja ilmoitti haaveilevansa pizzasta. En ota kantaa, sillä se ei hänen valintojaan muuttaisi 😉 Tuleeko tuo herkkujen syöminen sairaana siitä, että sitä jotenkin ajattelee niiden nostavan mielialaa? Että olisi jotenkin tässä tilassa ansainnut ne itselleen? Minä ajattelen ehkä tätä asiaa liian loogisesti, mutta tiedän niiden vain ja ainoastaan pahentavan tilannettani ja oloani. Minulla tulee aina hullu vimma ravita itseäni hyvillä asioilla ja toivoa niiden purevan nopeasti. Minä ajattelen myös toisinaan loogisesti. Onneksi ylimääräinen energia purkaantui lopulta keittiön puolella kokkailuun ja pizza sai odottaa parempaa päivää (vaikka se muuten hyvää onkin!).

Jos punainen lankani jäi nappaamatta, niin sanon sen vielä; sairastakaa kunnolla! Älkää treenatko puolikuntoisina, tehkö töitä tai hilluko. Antakaa keholle sen tarvitsema aika toipumiseen, vaikka kuinka pitäisi tehdä sitä ja tota. Sinä ja kehosi on yksilöllinen. Me emme välttämättä voi vaikuttaa siihen kuinka helposti sairastumme, tai kuinka nopeasti parannumme. Voimme kuitenkin tehdä sen kanssa parhaamme ja se riittää.

Nyt upeaa viikonloppua sinne <3 -E