Gekko ilman häntää

Isla Mujereksen viimeinen päivä hipoi täydellisyyttä. Aamiaisen jälkeen suunnistimme autovuokraamoon. Okei se ei ollut mikä tahansa autoja vuokraava halli, vaan golfautoja vuokraava sisäpiha. Niillä olisi kuulemma kätevintä liikkua ympäri saarta. Alkuun olimme sitä mieltä, että tuo on aivan liian laiskaa hommaa. Talsimme ensimmäiset päivät jalat rakkuloilla. Viimeisenä päivänä oli kuitenkin vuorossa paikalliselle kuntosalille suunnistaminen, joten päätimme vuokrata kärryn. Se sopi meille mainiosti, kerrankin auto joka on sopivan kokoinen. Siitä näki hyvin ja jalatkin ylsivät polkimille. Siinä oli myös oma jännityselementtinsä pysyä ihan vaan kyydissä.

Gymi löydettiin muutaman neuvoa kysyvän pysähdyksen jälkeen ja alkuun hieman jännitti. Mitä täällä romun keskellä voisi olla? Sieltä kuitenkin pilkisti mitä uskottavin, ghettomaisin kuntosali. Puskien keskellä, ränsistyneessä hallissa. Riemuni ratkesi kun bongasin paikan laitteistoa, sillä se oli varsin oiva sali! Bingo.

Smithlaite vaikutti siltä, että sen oli ehkä joku poika väsännyt itse omin pikku kätösin. Mutta arvatkaa, se oli paras smithlaite jossa olen eläissäni käynyt pyllistelemässä. Salielämäni parhaat 30 minuuttia. Tein tottakai kaiken mahdollisen pakaraan ja takareiteen tarttuvan jumpan. Ikäväkseni yhden gekon häntä jäi lautapinoni alle, jota olin pinonnut hikihatussa soturillista kyykkyäni varten. Harmitti, mutta onneksi sen häntä kasvaa takaisin.

Sali maksoi 2 euroa. Kädet laitteiden öljystä tahriintuneina olin jo tepsuttamassa ulos salilta odottaen saavani pyyhkiä kädet nurmikkoon. Sitten huomasin seinällä komeilevan Meksikon bodybuilding mestarin. Kuinka mahtava meininki, aitoa. En kuitenkaan usko, että se tyyppi treenaa tuolla samaisella salilla. Rojut ei riitä. Salin nimi oli Gym Tonic ja on kuulemma saaren ainoa varteenotettava paikka lihaksien pumppailuun.

Päivän kruunasi sadepuuskat, joita karkuun golfautomme viiletti. Tämä villi uros kulki 20 km/h, joten hatusta sai tosiaankin pitää kiinni. Se ei kuitenkaan jättänyt meitä tienposkeen ja löysimme puiden keskeltä kutsuvan näköisen ravintolan. Siellä tyytyväisinä ihailimme sadetta hetken. Sateeropina on meren äänen jälkeen toinen ääni jota rakastan. Ainakin silloin kun pysyn itse kuivana. Lihakset saivat bensaa tankkiin ja sen jälkeen huristelimmekin pientä saarta ympäri illan hämärtymiseen saakka. 

Illalla saimme kuitenkin kokea täydelliselle päivälle vieläkin täydellisemmän päätöksen. Illallinen ravintola Oliviassa, joka sijaitsi kirkkaan tähtitaivaan alla puiden katveessa. Se oli kaunein ja tunnelmallisin ravintola, jossa olen koskaan ollut. Kynttilät olivat ainoana valonlähteenä ja marokkolainen kala kikherneineen maistui pieneltä palalta Marokkoa. Suosittelen Isla Mujereksen matkaajia käymään täällä. Sinne kannattaa varata pöytä etukäteen, sillä ravintola on todella täyteen buukattu. Onneksemme meille kävi todella hyvä tuuri ja saimme pöydän hyvin nopealla varoitusajalla. 

Shortsit – Bershka

Toppi – Zara

Hattu, liivi ja sandaalit – Matkailijan löytöjä

-E <3