Höllää muija
Väsyttää. Ihmettelen miksi salijalkakin tuntuu erityisen raskaalta, vaikka motivaatiota piisaisi yllinkyllin. Koko ajan on nälkä. Tai oikeastaan tekee mieli hiilaria. Loputtomasti hiilaria. Onkohan minulla univelkaa? Liikaa treeniä? Liikaa töitä? Tai ehkä liikaa kaikkea? Jep. Energian hyytymiseen on syynsä.
Kisakausi on startattu jo tovi sitten, mutta jossain piipittää. En tosiaan ole pitänyt täysin vapaata viikkoa sitten hetkeen, en edes lomalla. Ainakaan näköjään tarpeeksi. Lomakin sisälsi nimittäin treenejä ja töitä jatkuvalla sykkeellä. Keho väsyy riittävästä unesta ja ravinnosta riippumatta. Sitä väsymystä ei poista edes hierojat tai vaahtokylvyt! Tai edes se motivaatio.
Olen ollut niin kovin motivoitunut pitkään, etten ole oikein malttanut olla paikoillaan. Yksityisyrittäjän arki on tainnut imaista minut mukaansa. Työni on niin mahtavaa, ettei siitäkään malttaisi pitää vapaata. Loman jälkeinen kuukausi painettiin töitä aivan hullunkiiltosilmissä ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Puolivuotta hullun muijan rumbaa ja hieman loppu. Onneksi hätä ei ole kuitenkaan tämännäköinen. Nyt tarvitaan vain rento viikko! Kisoihinkin on vielä hyvin aikaa, joten turhaa stressiä ei kannata tästä ottaa.
Onneksi osaan kuunnella kehoni viestejä aika hyvin. Tiedän, kun väsymys ja nälkä eivät ole sieltä normaalista päästä. Olen myös tässä ymmärtänyt, kuinka minun on pakko opetella löysäämään otettani myös töistäni. Kaikkeen ei vaan pysty, eikä edes kannata. Kokonais-lasti on nimittäin se mikä ratkaisee.
Rakastan tätä kaikkea, mutta silläkin rakkaudella on rajansa. Muistakaa kohtuus ja oma aika. Olen saattanut suunnitella sunnuntait vapaapäiviksi, mutta lopulta olen päivän päätteeksi ihan loppu – miten meni noin niinku omasta mielestä? Onko levännyt olo? haha, niimpä. Sitä on saattanut juosta siskon lapsien kanssa leikkipuistossa, tai pyörinyt messuilla hymy korvissa koko päivän. Ei se ole lepoa, vaikka vapaa-aikaa onkin. Tästä on opittu, ensimmäinen yrittäjän läksy! Läpsistä. Päätös yksi; erota toisistaan vaapa-aika ja lepo.
Tämä paletti ei toimi samalla tavalla, kuin se toimi aikaisemmin päivätöissä ollessani. Minun täytyy siis muuttaa muita palapelin osia hieman eri muotoisiksi ja kasata tämä peli uudestaan. Olen tämän viikon iiseillyt. Ainoastaan ulkoillut ja lähinnä heitellyt kakkosen painoja salin seinille. Töitäkin olen tehnyt vähemmän. Tuntuu että jo kolmen päivän jälkeen olo on hieman helpottunut. Olen tyhjentänyt kalenteristani kaiken ylimääräisen, joka ei ole nyt pakollista. Olen noudattanut ruokavaliotani edelleen ja olo alkaa taas tuntumaan omalta, energiseltä.
Varasin tänään asiakkaani vinkkauksesta ajan sunnuntain Aerial slow flow joogaan. Lataan kehoani ja mieltäni tämän viikon. Uskon olevani taas ihan uusi neiti ensi viikolla!
Olemme aikamoisia suorittajia – siellä on varmasti yksi jos toinenkin. Olimme sitten töissä, kotona tai salilla, me suoritamme. Miettikääpä asiaa omalta kohdaltanne, pitäisikö jotakin muuttaa oman jaksamisen vuoksi? Olen tehnyt tänään päätöksen hankkia itselleni erikseen työhuoneen, jolloin kykenen helpommin erottamaan työni ja vapaa-aikani. Täällä kotitoimistossa saattaa nimittäin tehdä töitä tajuamatta edes sitä. Päätös kaksi; erota toisistaan vapaa-aika ja työ.
<3 -E
Farkut – BikBok
Takki – Carlings
Tulipas tämä aihe täydelliseen saumaan… Samaa täällä ihmetelty, kun veto pois ja väsymys painaa. Tunnistan niin itseni tuosta suorittamisesta… Opiskelut, urheilu, lasten kanssa värkkääminen yms. Päivän päätteksi miettii, et mihin se aika oikein katosi 🙂 huh huh, täällä otetaan kans viikonloppu ilman suunnitelmia ja paineita. Aurinkoista viikonloppua ja kiitos mahtavasta, paljon inspiraatiota antavasta blogista 🙂 olet upea <3
Tuntuu tosiaan että moni meistä on aikamoisessa oravanpyörässä :/ Toivottavasti viikonloppu oli onnistunut ja ehdit relata <3
Täällä meni oikein loistavasti ja akut täynnä taas! -E
This is exactly what I was looking for. Thanks for wriintg!
Hyvään saumaan tuli mullekin tämä kirjoitus – tai itse asiassa ehkä liian myöhään 😀 Huomasin ettei treeni oikein kulkenut toivotulla tavalla salilla, vaikka motivaatiota piisasi. Salille oli kiva mennä, mutta rauta vaan painoi normaalia enemmän. Mun vastaus tähän oli treenata enemmän, treenata kovemmin, treenata isommilla painoilla. Ja tuloksena nyt sitten revähtänyt/venähtänyt hartialihas, pakkolepo ja särkylääkekuuri. Että olisi vaan pitänyt tajuta höllätä eikä väkisi lisätä tehoja! (tyhmästä päästä kärsii koko ruumis vai miten se meni…)
Oi voi Heidi! No ainakin tästä taas opittiin! (: Hymyä huuleen ja latautumista ja tervehtymistä sinne <3 Kyllä se sali odottaa -E
Hyvä kirjoitus! Välillä pitää todellakin osata höllätä, ja itellä ainakin se on toisinaan hyvinkin vaikeeta, vaikka luulis sen olevan helppoa 😀 Tsemiä myös kisaprojektiin, peukkuja pidetään pystyssä! Sun kirjoituksista tulee aina hyvälle mielelle, niistä houkuu sellanen aito ilo ja positiivisuus 🙂
Kiva kuulla Niina <3 Tiedän hyvin mitä tarkoitat! Niin helppoa mutta silti niin vaikeaa. Ihanaa jos tämä fiilistely välittyy sinnekin! -E
Asiaa, juuri tein itsekin päätöksen erotella nuo kaksi. Minulla kotitoimisto, eikä vaihtoehtoja toistaiseksi luvassa. Olen löytänyt itseni keskellä yötä rustailemassa työasioita ja ratkomassa ongelmia, joita minun ei edes yksin tarvitsisi ratkoa. Siksi on ne työkaverit… Mutta tämä on aihe, mikä varmasti koskettaa monia ja hyvä kun otit esille!
Mahtavaa Tiia, ihanaa että joku muukin on samassa veneessä (: Helpottaa heti. Onneksi ratkaisuja löytyy <3 -E