Huijaatko mieltäsi kehosi ehdoilla?

Saavuttuani puolitoista viikkoa sitten takaisin Suomen maaperälle, matkasin samantien nopean kotona käynnin jälkeen Turkuun. Laukkujen purku ja uusien pakkaaminen ei ole lempipuuhaani. Bikinit ja hellevaatteet vaihtuivat treenivaatteiiin ja huomasin kaivanneeni niitä. Nyt viettäisinkin niissä koko viikonlopun Spartan bodyweight ohjaajakoulutuksessa. Koulutusviikonloput eivät ole koskaan helppoja, vaikka ne tosi kivoja aina ovatkin! On mahtavaa oppia uutta ja haastaa omia taitojaan. On varsin inspiroivaa tavata uusia ihmisiä ja saada heiltä ideoita. Tämä koulutus oli itselleni tietynlainen käännekohta ja siksi haluankin siitä hieman puhua teille.

Kun oppii uutta joutuu paitsi oma keho, mutta myös mieli kovalle koetukselle. Tiedonmäärä on valtava ja siihen päälle pitäisi muistaa liikkeetkin. Rakastan kursseja, joilla pääsen haastamaan omia kykyjäni ja taitojani liikkujana. Ne vaikeat jutut kehittävät aina eniten! Minulla oli pelkotila, jota en uskonut joutuvani kohtaamaan – ainakaan siellä, nyt. Ehkä jopa onni, että se tuli hieman yllätykseksi itselleni.

Kurssilla harjoiteltiin nimittäin kehonhallintaan liittyviä asioita ja yksi niistä oli käsilläseisonta. Monille teistä se ei kuulosta mitenkään hankalalta tai eksoottiselta. Tiedättekö mitä? Minulle joka on liikkunut koko ikänsä ja kokeillut vaikka mitä, tämä oli se haastavin osuus. Olen nimittäin joskus pienenä temppuillut sen verran kovalla meiningillä, että on sitten sattunut ja kovaa. En itseasiassa muista tuota tiettyä hetkeä, muistan vain sen että lopetin käsilläseisonnan. 

Kurssilla oivalsin miksi pelkotilat usein meille syntyvät. Patsi että on käynyt huonosti ja sattunut, aloitetaan asiat usein aivan väärin. Mennään suoraan itse liikkeeseen eikä käydä siihen liittyviä harjoituksia läpi lainkaan. Sama kuin hyppäisi samantien auton rattiin! Sama virhe käy monien omassa harjoittelussa. Siitä seuraa usein vammoja, kuten varmasti itsellenikin kävi aikoinaan käsilläseisonnan kanssa. Silloin kuuluisikin ottaa askel taaksepäin ja hieman hengittää.

Parasta oli siis aloittaa alusta. Harjoituksien kautta kävimme läpi lantion asentoa, joka takaa vahvan keskivartalon pidon asentoa varten. Huomasin pelkääväni myös selkääni – mitä jos se ei kestä tätä? Tästä ajatuksesta tulisi päästä eroon. Kyllä se kestää kun tekee asiat sen ehdoilla. Harvat asiat lopulta oikeasti rajoittavat meitä, haluamme vain uskoa niin.

Seuraavaksi kävimme läpi lapojen ja olkapäiden voimaa ja liikkuvuutta. Muutamien erilaisten harjoitusten kautta pääsimme ensiksi päälläseisontaan ja sitä kautta siirryin seinälle käsilläseisontaan. Minusta se on helpompaa. Tämä pelkotilan selättäminen ja siinä onnistuminen toivat älytöntä varmuutta, onnistumisen iloa ja uskoa itseensä. Sitä mitä meidän tulisikin saada treenistä. Oli myös mahtavaa, kuinka muut tämän jo osaavat olivat aidosti fiiliksissä puolestani. Vaikka joku ei olisi oikeasti niin vaikeaa, saatamme tehdä mielessämme siitä todella suuren mörön. Nyt niitä mörköjä päin!

Halu oppia lisää tottakai kasvoi tämän myötä vain lisää. Teimmekin muutamia akrobaattisia liikkeitä, joista tuli taas sellainen kutina että näitä haluan harjoitella lisää! Kursseilla voi siis paitsi oppia paljon, voi siellä oppia myös paljon itsestään ja omista kyvyistään. NO LIMITS. 

Vaikka olemme aikaisemmin Danin kanssa yrittäneet käsäilläseisontaa monesti, on se usein päättynyt selkäkipuihin ja pettymykseen. Meksikon rannallakin päädyimme tätä taas harjoittelemaan. Olen siis varsin onnellinen että se haaste tuli vastaan Spartan Gearin kurssilla. Seuraavana haasteenani on seistä ilman tukea ja aloittaa se käsilläkävely. Ensi vuoden kuvissa näkyy jo varmasti minäkin väärinpäin!

Huomasin saavani yliviivata yhden tämän vuoden toivelistaltani! Oletko sinä tehnyt sellaisen ja myös toteuttanut sitä? <3 -E