Huipulla ei muuten tuule
Viikko sitten vielä haikkailtiin hieman toisenlaisissa maisemissa. Los Angelesin Runyon Canyonista tuli ehdottomasti lemppari paikkani! Edes Etelä-Afrikan Capetownin Lion’s Head ei voita näitä maisemia ja fiilistä. Olen kovasti koittanut punnita kummasta pidin enemmän, Losista vai Capetownista. Ette voi olla muistamatta sitä vuodatusta ja hehkutuksen määrää vuosi sitten, hah!
Cape on edelleen todella lähellä sydäntäni ja siellä asuu myös yksi ihana tyttökin. Sen meri on vastustamaton. Losissa on kuitenkin omat viehätyksensä, onhan se paljon isompikin. Molemmat ovat kuitenkin liikkujan paratiiseja, ainakin näin omasta mielestäni.
Haaveilen lähteväni ensi talvena hieman pidemmälle työrupeamalle Losiin, tai Capetowniin. Onneksi tätä päätöstä näiden kahden välillä ei ihan vielä tarvitse tehdä.
Koin näiden ihanien paikkojen avaavan oman luovuus- ja energiakukkani ihan uudenlaiseen muotoonsa. Onneksi sen hehku ei ihan heti haihdu edes kovissakaan pakkasissa, tai tuulen tuiskeessa. Kaipaan näistä kaupungeista monia asioita. Se lämmin kodintuntu haluaa minut takaisin. Eikä se ei johtunut siitä auringosta, ainakaan ihan täysin.
Kyllä tuli muutamana aamuna pohdittua millaista olisi vetää omaa aamulenkkiään niissä maisemissa vähän useammin. Upeat maisemat, iloiset ihmiset, vihreys ja se lämpö. Se paikka oli täynnä elämää ja siitä pidin paljon.
Koirat saivat juoksennella vapaina ja elämästä tehtiin pienillä jutuilla hieman huolettomampaa. Kyllä se taas Töölönlahden voitti, vaikka se ihan kiva kesäisin onkin. Tosin Lola rakas tuskin koskaan selviäisi siitä Runyonin maastosta. Sen kieli ja pylly laahaisi ihan varmasti maata. Lolan sukulaiset kyllä pomppivat ja hyppivät minkä kerkesivät. Itse siinä vieressä täydessä hiessä pönkäämässä seuraavalle rappuselle. Persiilleen tultiin muuten alas jyrkimmät kohdat.
Kokeilin muuten nilkkapainoja ja toimivat tosi kivasti! Tuli tehtyä ylämäessä vähän pakarapotkuja ja loikkia. Kyllä niissä ylämäissä sai limput kipeiksi.
Maailmassa yksi parhaista asioista on nähdä ja kokea uutta <3
-E
Moikka! Vähän edellisen postauksen kommentteihin palaten, saako udella missä opiskelit viikonloppuisin työn ohella personal traineriksi ja maksoiko se, jos niin mitä? 🙂 itse asun keskellä ei mitään eikä täällä ole mitään pt:n opiskelumahdollisuuksia kuin vähintään 3 tunnin ajomatkan päässä, enkä “voi” muuttaa, koska asun poikaystäväni kanssa yhdessä ja hänellä on omistusasunto täällä. Nykyisestä työstäni en pidä enkä sitä voi jatkaa, koska mulle puhkesi niin paha atooppinen ihottuma käsiin :/
Kiitos jo etukäteen! <3
Moikka V!
Kävin Safen personal trainer-koulutuksen ja se kesti kutakuinkin 3kk. Koulutus kokonaisuudessaan taisi olla 5000 e luokkaa, sillä siihen kuului teoriaosa, kuntosaliohjaajan osio, sekä PT. Tosi kattava kyllä! Mielestäni näitä koulutuksia voi osaksi suorittaa myös etänä, oletko selvitellyt sitä? Jos vaikka osan voisi tehdä etänä ja lähipäivät olisivat sitten käytäntöä (: -E
Moi Eevi! Olisi ihana jos tekisit joskus postauksen Helsingistä urheilijan näkökulmasta. Itse olen melko aktiivinen urheilija ja muutaman kuukauden päästä iskisi muutto lähelle Helsingin keskustaa, joten olisi kiva tietää parhaimmat lenkkimaastot, salit, terveys/urheiluvaatekaupat ja muut vapaa-ajan aktiviteetit. Varmasti monia muitakin kiinnostaisi aihe! 🙂
Oi ihana toive! (: Täytyy toteuttaa, kiitos L. Ps. Tsemppiä muuttoon ja tervetuloa <3 -E