Huono päivä vai kehno asenne?
Mikä on sun ihannepäivä? Bikinit, hyvä kirja, aurinkoa ja loputtomasti mehujäätä? No kuulostaa minustakin aika hyvältä. Näitä päiviä ei kuitenkaan ihan liikaa vuoteen heru, vaan suurin osa päivistä luokitellaan siihen ihan tavalliseen laatikkoon. Mutta tiedätkö kun on niitä päiviä, joiden huonoa tuuria saa ihmetellä heti herättyään? Tänään, tietenkin heti maanantaina, oli sellainen päivä.
On kiire Helsinkiin tv-kuvauksiin. Olin päättänyt poikkeuksellisesti matkustaa junalla, jotta voisin hyödyntää matkustamiseen kuluvan ajan sähköpostin ja muun tärkeän äärellä. Tänään oli ajatuksesta huolimatta ehkä juuri se väärä päivä valita auton sijaan juna. Kaikki tuntui menevän ainakin vähän pieleen. Kaikki saattoi lähteä liian lyhyistä yöunista.
En koskaan skippaa aamiaista, vaikka olisi kuinka kiire. Tänäänkin keitin kahvin, heitin sen termosmukiin ja surautin tyypillisen aamusmoothien. Suklaa HydroIso herajauhetta, vettä, basilikaa, mustaherukoita, lakusuolaa ja viherjauhemixiä. Banaanit olivat tietenkin loppu, sillä käytin ne edellisillan proteiinivohveleihin. Banaanien loppumisen lisäksi kaikki astiat olivat kadonneet, myös jokainen juomapullo ( ja niitä muuten löytyy). Minne kaikki häviää silloin kun on kiire? Järjestelmällisenä ihmisenä pasmat meni heti sekaisin.
Junaan päästyäni vainoharhaisuus iskee. Onko tämä oikea juna? Se sentään meni nappiin. Tosin pian selviää ettei tämä ole se alkuperäinen juna, vaan tottakai se hitaampi kaveri. Matka ei ala lupaavasti, kun pysähdymme 20 minuutiksi paikallemme. Kuulutuksia viivästyksistä tippuu nopeammin kuin ehdin kirjoittaa sähköposteja. Vikoja siellä ja täällä. Kukaan ei tiedä moneltako olemme Helsingissä, joka on sinällään hienoa, kun on tiukka aikataulu. Lähettelen epätoivoisia viestejä Tv-tuotannolle.
Teemukin soittaa ja haluaa minun purkavan kiukkuani häneen. Ihana mies. En kuitenkaan ole ehtinyt stressaantua asiasta, sillä olen keskittynyt työjuttuihin, joten kanssamatkustajat eivät pääse nauttimaan verbaalisesta tykityksestä. Enkä sitäpaitsi voi hikoilla asiasta, jolle en itse voi mitään. Ennakoin kuitenkin sen verran, että päätin jäädä junasta jo Pasilan puolella. Sieltä saisi ehkä helpommin takseja ja liikenne sujuisi hieman sutjakammin, kuin Putinin ja Trumpin sekoittamassa keskustassa. Vapaita takseja kyhnötti suoraan aseman ulkopuolella! Onneni kääntyy vihdoin. Taksini ei kuitenkaan osannut Töölöön ja minä kiristelin hampaita.
Loppupeleissä kävi kuitenkin niin hyvin, että ehdin kuvauksiin odotettua aikaisemmin. Etuajassa, miten on mahdollista? Ennakointi rakkaat, ennakointi. Olisin voinut lähteä myöhäisemmällä junalla, mutta 40 minuutin varoaika tuli tänään tarpeeseen. Saan Teemulta ehkä eniten kuittailua siitä, että lasken aina vähän ylimääräistä aikaa kaikkeen. Jos jotain sattuu.
Tänään aion mennä naama messingillä kotiin ja todeta, kuinka loistava ennakointikyky minulla olenkaan! Aion kahmia pisteitä myös rauhallisuudestani. Elämässä on nimittäin paljon asioita, joihin emme voi vaikuttaa. Silti liian usein nämä asiat vaikuttavat toimintaamme ja mielialaamme huonolla tavalla. On hyvä opetella ottamaan rennommin, kesä on oivallista aikaa siihen <3 Kuinka paljon meillä loppupeleissä jää stressaamisen arvoisia asioita? Veikkaisin että omasta pussista tippuu vähintään puolet pois.
Ps. paluumatkaa juhlin Ekstra-luokassa! Rentoa viikkoa <3 -E
