“Ihan niin ku elokuvis”
Cape Town, suomalaisittain Kapkaupunki, on tarjonnut jälleen kerran parastaan. Silmiä hiveleviä maisemia, auringon lämmön sekoittamaa lempeää tuulen virettä, iloisia ihmisiä, syvän sinistä vettä kuohuineen, suussa sulavaa paikallista lihaherkkua kudua ja värikkäitä hedelmiä, joiden tuoreuden kykenee maistamaan jo silmillään – puhumattakaan virkistävän viettelevästä valkoviinilasista, joka on tottakai myös paikallista. Jos lomaltaan hakee visuaalista mielihyvää ja makujen ilotulitusta, kannattaa suunnata tänne. Lomaa ei voisi paremmin viettää. Todellinen irtiotto.
Makoilen viinitilojen ympäröimänä majatalomme WedgeView Country House & Spa:n yksityisessä puutarhassa. Tätä maisemaa saattaisi tuijotella vaikka kuinka, eikä tähän ikinä kyllästyisi. Rentoutumisella on aika hyvä aloittaa, jatkaa ja lopettaa loma. Tuntuu että katselisin elokuvaa, jossa olen itse pääroolissa. Jotkut hetket ovat jopa liiankin täydellisiä ollakseen todellista elämää.
Esimerkiksi tämän majatalomme hovimestaria vilkaistessani totesin hänen olevan tismalleen Leonardo DiCaprion kopio – Titanic alkoi villisti elää ja soida päässäni, samalla kun tämä nuori Leo höpötti innokkaasti viinitiloista ja piknik mahdollisuuksista voimakkaasti elehtien. En kuitenkaan varsinaisesti kyennyt keskittymään oleelliseen infotulvaan, vaan mieleeni jäi lähinnä miehen jatkuva lauseen päättäminen flirttailevaan (mutta onneksi ystävälliseen) silmän vinkkaukseen. Hauskinta tässä kaikessa oli etten edes kuvitellut tätä vain omassa pikku päässäni, sillä illallisella nostaessani asian esille olivat muutkin matkaseurueestamme kiinnittäneet tähän samaiseen seikkaan huomionsa. Korneuden huipentumana, tämän tyypin rinnusta koristavassa nimikyltissä luki Leon…
Pihaterassin suora näkymä vuorille on henkeäsalpaava. Aurinko on juuri värjännyt taivaanrannan vaaleanpunaiseksi mannapuuroksi. Korkeimman kukkulan päällä nököttää talo, jonka omistaa Leonin kertomusten mukaan neiti Applebum. Applebum halusi rakentaa talonsa kukkulan huipulle, mutta rekennusvirasto kielsi häntä tekemästä sellaista. Päättäväinen leidi kuitenkin ovelana kettuna rakennutti talonsa metrin päähän huipusta. Siihen ei kukaan pystyisi puuttumaan. Applebum käski kuitenkin työmiehiä räjäyttämään kukkulan huipun kokonaan pois. Näin hän lopulta sai mitä halusi – kukkulan kuningattaruuden. Niin tapahtui ja neiti Applebum asuu edelleen tuon kukkulan valtiattarena vielä miehensä jo kuoltuakin. Sen pituinen se, ja vielä ihan totta.
Fanitan suuresti neiti Applebumin ajatusmaailmaa. Jos jotakin haluaa tarpeeksi, löytyy siihen aina keinot. Epätodellisen tuntuiset tarinat ovat ehkä parhaita, koska niissä tuntuu olevan se kaikista vaikuttavin voima. Eihän tälle kaikelle voi kun hymyillä (oli tämä sitten lopulta totta tai ei) <3
-E
Moi Eevi! Ihanan näköistä siellä Kapkaupungissa!! Olisi kiva tietää mitä kautta tilasitte matkat ja onko kapkaupunki kuinka kallis paikka?
Ja sitten toinen asia mikä mieltäni askarruttaa, ei tosin liity loma-aiheeseen ollenkaan, mutta muistan että kirjoiti aikaisemmin jostain lehtikaalisipseistä? Mistä niitä mahtaisi saada?
Ihanaa lomaa teille! 🙂
Moikka Jenna,
Täällä on upeaa <3 Otimme lennot erikseen ja yöpymiset erikseen mm. airbnb:n kautta.
Lehtikaalisipsit löytyi ihan K-supermarketista kuule! Varmasti löytyy jostain ruohonjuurestakin 🙂 -E
Hei! Saisiko leosta kuvaa?? 🙂
Moikka! Oisko sulla jakoon vinkkejä, kuinka voisin saada pudotettua 8kg? Millaista ruokaa/liikuntaa? 🙂
Siis hyvät ihmiset, opetelkaa käyttää Googlea! Sieltä löytyy kuulkaas lehtikaalisipsit, laihdutusvinkit ja paljon muuta, lupaan sen! 😉
Mietin kuule ihan samaa!
todellakin kuin satukirjasta! En malta oottaa et saadaan lisää kuvia tänne blogiin nähtäväksi 🙂
Tulossa pian Tuija <3 Olen ollut super kipeänä täällä mutta nyt tuntuu helpottuvan! huh -E
Ohanan näköistä siellä 🙂
Täällä on <3 -E
Näin maisema-arkkitehtiopiskelijana kavahdan ajatusta, että mennään räjäyttelemään huippuja vain oman edun vuoksi… Itsekkyyttä pahimmillaan. Olisiko siitä vuorenhuipusta ollut enemmän iloa, jos sitä olisi moni saanut käydä ihastelemassa, kuin että nyt Applebum omi sen itselleen? OIiko huipulla joku luonnonarvo, jota päättäjät halusivat suojella? Pilasiko se huipun kauniin luonnonmaiseman, kun se räjäytettiin ja uudella huipulla nököttää talo? Samasta syystä Suomessa vaaditaan rantakaavat ja aivan rantaan ei saa rakentaa. Yksilön edun ei mielestäni pitäisi mennä muiden edelle, vaikka valitettavasti niin se monesti menee, jos rahaa löytyy riittävästi. Onneksi meillä Suomessa tämä on lakien avulla suht hyvin saatu aisoihin, vaikka muuten tämä byroslavia saa munkin tunteet välillä kuumenemaan.
Toki nämä ovat vain omia pohdintoja, koska en voi tietää oikeaa tilannetta. Jos huippu oli päättäjille se ja sama mutta kusipäisyyttään estivät rakentamisen, niin senkus räjäytti. Mutta jos heillä oli oikeasti perusteltu näkemys kiellon takana, niin aika kurjaa toimintaa Applebumilta.