IKÄKRIISI

Ikäkriisi part en tiedä edes monesko…

Muistatteko kun koulun diskoon meno jännitti koko viikon. Se huikea odotus aloitettiin jo heti maanantaina ja kun perjantai koitti, mietittiin tarkkaan krepataanko tukka ja minkä värinen napapaita toimisi parhaiten. Oikeastaan tämä kaikki oli päätetty tyttöjen kanssa jo hyvissä ajoin, mutta viimeiseen asti oli silti spekutettava asiaa. Se nostatti fiilistä. Suurta keskustelua aiheutti myös se ketä hankisi tanssimaan ja osaisiko lopulta askeleita koska koko naama helottaisi kuitenkin aivan punaisena ihastuksesta ja hirvityksestä. Ympyrää pyöriminen voi kuitenkin olla joskus hankalaa.

Poikabakteereja. Kuinka tähän ikinä muka tottuisi? Näin aika paljon vanhempana (ja kateellisena) toivoisin kokevani noita järisyttäviä fiiliksiä edes vielä kerran. Tässä iässä mikään ei tunnu enää miltään. Ei karkkipäivä, ei tälläytyminen, eikä varsinkaan ne diskot.

Kuvitelkaa että silloin oltiin vielä ihan selvinpäin! Nyt jos meinaa jaksaa pysyä hereillä yli kymmenneen, vaatii se valkoviiniä. Tai edes paljon kofeiinia! Silloin iltaa puitiin koko viikonloppu ja usein seuraava viikko. Jännitettiin että kuka seurustelee kenenkin kanssa seuraavan viikon ennen kuin tyyppi laitetaan vaihtoon. Tämä seurustelu ei usein sisältänyt yhtään mitään, harvoin muutamaa ujoa tekstiviestiä enempää. Kuinka sitä tyytyikään vähään! Kelatkaa kuinka helppoa olisi jos voisi vetää samalla meiningillä edelleen. Kirjoittelisi vain sitä päiväkirjaa ja liimaisi horoskooppeja kieli poskella. Olisi aivan täpinöissä siitä. Tyyppikin vaihtuisi ja jutut pysyisivät suhteellisen mielenkiintoisina, koska toisesta ei tietäisi käytännössä yhtään mitään.

Vanha on vaativa. Niin pirun vaativa. Ei jaksa tälläytyä. Viininkin kuuluu olla tietyn merkkistä ja kaiken tulee olla mahdollisimman helppoa. Jos jostakin kumman syystä menojalka osoittaa elonmerkkejä, saa sen vaimennettua hyvin helposti muistuttamalla itseään taksijonoista, tukan laitosta, kylmyydestä ja seuraavan päivän keräilyistä. Diskoillasta ei usein edes viitsi puhua sanallakaan seuraava päivänä, koska ei ole mitään sanottavaa. Plääh. Tulipahan käytyä toteamassa että on vanha. Minimekkoiset nuoret leidit, tanssilattia on teidän!

Vanha voi myös yllättää itsensä, kuten meille kävi viime viikonloppuna Lindan kanssa. Oltiin ihan uhkailtu, että tänä lauantaina mennään hakemaan joku hyvä viinipullo. Ajateltiin kuitenkin ennen sitä mennä tekemään jalkatreeniä ja hyvä että mentiin. Siinä kuoli sitten jälleen kerran ne viimeisetkin halut ja energiat diskoiluun. Alko jäi kylmäksi, mutta kaupasta kannettiin fiiliksissä lisää kaurapuuroa. Ajateltiin valvoa ja katsoa elokuva. Saunan jälkeen homma oli kuitenkin sen verran raskaan oloista, että pää pamahti tyynyyn klo 10. Taas kerran. Uhkailuksi jäi ja diskoilu jäi (taas kerran) ”tänään voisi” asteelle. Onhan sekin kuitenkin jo parempi, vai mitä?

Uhkailut jatkuu ja kovana tavoitteena on yrittää lauantaina asiaa uudestaan. Jos edes klo 12 saakka jaksaisi heilua niin sekin olisi jo ihan kova juttu. Seuraavana päivänä voi sitten todeta että ei enää koskaan. Elämä on vaativaa joskus ja niin olen minäkin. 

#fitnesslaiskuus Ps. kurkatkaa sieltä Instan puolelta miten näiden hippamammojen kävi… @eeviteittinen

Ihanan rentoa tulevaa viikonloppua tyypit <3 -E

Asu – Nelly

*sisältää mainoslinkin