Blogi hyvinvointi Kuulumisia loma Matkailu Mieli onnellisuus Perhe ja suhteet Terveys treenaaminen

Irtiotto arjesta luonnossa

eeviteittinen_blogi_Ruka_rentoutuminen_mokkeily

Olen kaivannut kiireettömiä aamuja. Aamuja, kun kello ei herätä tekemään jotakin. Olemme heräilleet automaattisesti ennen yhdeksää ja kuten aina täällä, nukkuneet kuin tukit läpi yön. Ulkoilu ja raikas ilma tekee kyllä etelän vetelille jotain sellaista, minkä toivoisin voivani tuoda mukanani. Ulkoilu tekee niin äärettömän hyvää unelle ja mielelle!

Herään aina ensin. Keitän kahvin ja valmistan smoothiet. Aamiainen sujuu tuttuun tapaan. Saavut keittiöön siinä vaiheessa, kun kuulet astioiden kolinaa. Aamiainen on valmis. Laitat meille takan päälle. Sisätilojen mittari näyttää +16 astetta, joka kielii pakkasen kiristymisestä. Ulkona komeilee -30 astetta pakkanen. Pakkanen ei ole kuitenkaan juuri menoamme haitannut, sillä olemme siitä huolimatta ulkoilleet sinnikkäästi. Minä sanon sään olevan aina pukeutumiskysymys. Toisinaan myyntipuheeni menee läpi. Niin kävi onnekseni myös tänään. En kestäisi jäädä vain makoilemaan, kun virtaa tuntuu olevan  mihin tahansa. Kenties siksi, että olemme syöneet aika mukavasti viime päivät. Viimeisenä lomapäivänä on aikomus mennä talvipyöräilemään fatbike-pyörillä. Molempien teki mieli itsetehtyä munkkia, joka sattuu olemaan parasta keskellä metsää. Myös lounaskeitto ja itsetehdyt perunarieskat ovat vielä tuoreessa muistissa viime vuodelta. Mitäpä emme näiden vuoksi tekisi…

Ripset jäätyvät taas kiinni. Ilma ei kuitenkaan tunnu kylmältä, vaikka varpaat ovat tunnottomat. Muualla kehossa virtaa hiki. Hangessa pyöräily osoittautuu yllättävän leppoisaksi puuhaksi, vaikka se treenistä meneekin. Pahan ylämäen yllättäessä väännämme kuitenkin pyörien sähköt päälle, joka avittaa mukavasti pahan paikan tullen. Innostuin touhusta ihan sen verran, että nyt haaveilen samanlaisesta menopelistä kotiinkin. Liikkuisin niin mieluusti pyörällä auton sijaan. Tavallisella pyörällä se kuitenkin on osoittautunut kohtalaisen vaaralliseksi ja myös hankalaksi.

eeviteittinen_blogi_hyvinvointi_mokkeily_luonto

Aurinko paistaa. Edessä siintää jotain, mikä muistuttaa kovasti sateenkaarta. Keltaista, punaista ja vihreää. Tuon on pakko olla revontuli! En itseasiassa oikein edes muista, koska olen sellaisen viimeksi kunnolla nähnyt. Miten upeaa! Aurinko paistaa hennosti ja värjää taivaanrantaa. Puut ovat valkoisen lumen peitossa ja koen olevani onnekas saadessani kokea tämänkin seikkailun. Miten luonto voikaan olla samaan aikaan näin jylhä ja kaunis?

Olenko tullut ihan hulluksi, kun huomaan ajattelevani asuvani täällä talvikauden? Jotenkin tämän pohjoisen ystävällisyys, helppous, luonto ja rentous tuntuu vaan täällä niin voimakkaana. Ehkä ensi vuonna vietämme täällä pidemmän ajanjakson?

Olen nähnyt aivan mahtavia maisemia ja kokenut taas aivan uusia hetkiä, jotka tulen muistamaan aina. Lautaileminen illan hämärtyessä, tähtitaivaan ihastelu, taivaanrannan värjääntyminen oranssista pinkiksi ja ansaittu kaakao päivän päätteeksi. Hiihtoreissu, joka muuttui seikkailuksi. Laduton ja valoton reitti. 15 kilometriä tarpomista pilkkopimeässä. Kykenemättömyys luovuttaa. Kyky kaikesta huolimatta laulaa ja heittää vitsiä, vaikka perse jäätyikin. Luotto siihen, että löydämme takaisin reitille. Kestämme mitä vain. Aivan mahtavaa kivasti äärirajoilla hengaamista. Tämä lause taisi muuten löytyä minun tämän vuoden aarrekartastakin. Ei turha! Satun nimittäin nauttimaan juuri näistä hetkistä, jolloin joutuu vähän pinnistelemään. Niistä saa kiksejä! Näiden juttujen jälkeen tulee kovin kiitolliseksi asioista, joita pitäisi muuten itsestäänselvinä.

Avanto tuntuu hirveältä ajatukselta päivän jäätymisen jälkeen. Luotan kuitenkin saunan lämmittävään voimaan niin paljon, että uskaltaudun jääkylmään veteen kaikesta huolimatta. Vesi tuntuu varsin mukavalta, sillä ilman lämpötila näyttää -28 astetta. Olen aina ollut palelija. Jossakin vaiheessa päätin, etten jaksa sitä. Vaihtoehtona oli uhmata sitä ja pakottaa se taipumaan. Avantouinti tarjosi jälleen mukavasti äärirajoilla olemista ja palveli moneen asiaan. Uniongelmat olivat historiaa, palautuminen parempaa, flunssat vähenivät, aloin sietämään kylmyyttä ja mikä tärkeintä; sain siitä mielenrauhaa. En tarvinnut enää kylpyläviikonloppuja, sillä samainen efekti oli mahdollista saada joka ilta työpäivän päätteeksi. Äärirajoille kannattaa siis toisinaan mennä mukavasti!

Vaikka rakastan viimeisteltyä lookkia, pidän ihan yhtä paljon täysin luonnollisesta lookista. Lemppariasuni on ehdottomasti aluskerrasto, tai huppari fleecetrikoiden kera.

Ps. rakastan off-seasonia. Kaikkialle mahtuu ja missään ei ole ruuhkaa. Juuri silloin pääsee mieli rentoutumaan kaikkein parhaiten<3

Aluskerrasto – Röhnisch