Kaksi tuntia aurinkoa

Ennen myrskyaallon tuloa Eilattiin, pääsimme nauttimaan kahdeksi tunniksi Danin kanssa auringosta. Täydellistä palautumista ja rentoutumista. Se teki todella hyvää kropalle ja mielelle muuten kovin hektisen aikataulun ohessa.

Sää jatkunee loppuajan sateisena, joka on varsin omituista täällä. Edes itse sääennuste ei osannut ennakoida tätä tulevaksi, joten matkalaukuista ei juurikaan löydy kuin pieniä hepeneitä. Luvassa siis shoppailukierros (en tosin pistä pahitteeksi). Kuvaamisen osalta tämä sään muutos mutkisti suunnitelmia aika paljon. Nautitaan siis näistä aurinkoisista kuvista jos ei muuta<3

Isrotel hotelli oli varsin miellyttävä allasalueen ja aamiaisen osalta. Jos sinne suuntaa, kannattaa huone bookata alimmasta kerroksesta. Huoneen terassilta pääsee nimittäin pulahtamaan suoraan altaaseen ja huonekin on hieman muita parempi. Yritimme vaihtaa perushuoneemme tähän, mutta harmiksemme se ei ollut mahdollista – ensi kertaan siis! Aamiaisen tarjonta oli aivan mieletön. Raikkaiden salaattien kirjo ja oman omeletin kokoaminen sai minulta täydet pisteet. Puuroa täällä ei ilmeisesti saa oikein mistään, joten se kannattaa napata mukaan jos on yhtä addiktoitunut kuin minä.

Hotellin salilla ei pystynyt tekemään muuta kuin aerobisia treenejä, joten oli aika avata kaikkitietävä Google. Kunnon salia saimme kyllä hetken etsiä, sillä netistä bongaamamme kuntosali Pulse oli muuttanut vuosi sitten – tästä ei tietenkään löytynyt mitään mainintaa. Lopulta oppaamme avulla löysimme kuitenkin oikeaan paikkaan ja saimme tehtyä todella hyvän selkätreenin. Paikalle oli eksynyt myös Israelin oma bodari, joka ainakin väitti minulle olevansa yksi maan kovimmista. Hän intoutui sen verran lajitaustastani, että päätyi kovan puhetulvan jälkeen esittelemään omia kisakuviaan puhelimestaan. Mitäs siihen sitten sanoisi, “wau?”. Hauska tyyppi, hauskoissa speedoissa.

Nyt on aika jättää taakse Eilatin täydellinen allasalue ja siirtyä kohti Tel Avivin kaupunkia. Edes kaupungista toiseen siirtyminen ei ilmeisesti meitä pelasta, vaan saderintama tuntuu seuraavan meitä varsin sitkeästi. 

Säälle emme valitettavasti voi tehdä mitään, joten silloin pyritään tekemään kaikkea mitä näissä puitteissa pystyy. Tämä positiivinen ajatus sai kuitenkin hetkellisesti väistyä, sillä olen kamppaillut kovien vatsakipujen kanssa koko viime yön. Autossa istuminen tuntuu lähes vastenmieliseltä. Onneksi kuume nousi vain hetkellisesti – ehdin jo pelätä sitä pahinta, sairaalareissua.

Tein kuitenkin ilmeisen kovan ihmeparantumisen yön aikana. Tämä kaikki johtuu ilmeisesti teeheni sujautetuista jääkimpaleista, joita en edes itse huomannut umpinaisen purkin vuoksi. Mutta nyt voin jo onneksi paremmin ja olen todella kiitollinen tästä paremmasta voinnistani.

Vatsani ei tosin ihan näytä omaltani. Muistutan viimeisillään raskaana olevaa tulevaa äitiä! Kiva kivikimpale ja olokin on sen mukainen. Ei onneksi kuitenkaan enää lainkaan niin kivulias ja nyt pystyn jo toimimaankin turvotuksesta huolimatta.

Nämä varsin kivuliaat hetkeni osoittivat jälleen kuinka ihana mies minulla onkaan. Dan hieroi vatsaani ja valvoi urhoollisesti kanssani. Olemme molemmat aika rättiväsyneitä, mutta kyllä tämä tästä. Teveyttä ja hyvää oloa osaa taas arvostaa (ja tätä miestä vain entistä enemmän).

Huonolla säällä voi ainakin todella hyvällä fiiliksellä treenailla pimeällä salilla (ja sitten shoppailla). Kunhan olo helpottuu, on suunta tästä vain ylöspäin!

Muutama päivä vielä aikaa, joten mahdollisuuksia on onneksi vielä <3 

Bikinit – Nelly*täältä

-E

*sisältää mainoslinkin