Kaupunkikoti

Täällä ollaan taas! Elävien kirjoissa ja blogi taas aktiivisena. Siinä vaiheessa kun nukahtaa iltaisin ennen kuin ehtii sanoa hyvää yötä, tietää olevansa väsynyt. Muuttopuuhat, opiskelut ja työt imivät kohtalaisen hyvin mehut parissa viikossa. Aika tuntui menevän pikakelauksella ja vasta tänään aamulla tajusin, etten ole treenannut kohta viikkoon. Onneksi se ei maailmaa kaada, vaan kasvattaa lähinnä motivaatiota. Aina se treeni ei kuitenkaan ole ykkönen, vaikka kuinka toivoisi.

Tulimme Turun uudelle asunnolleni sunnuntaina, mutta alotin loputtomalta tuntuvan urakan pahvilaatikoiden keskeltä vasta maanantaina. Onni on olla tehokas ja sain tänään viimeiset laatikot purettua. En tiedä paljonko laatikoita lopulta oli, mutta ainakin niitä oli liikaa. Näille kaikille vanhoille tavaroille oli hieman haasteellista löytää oikeita lokeroita ja hyllyjä, sillä tämä uusi kaupunkikotini on neliömäärältään hieman maltillisempi – ja hyvä niin. Paritalon neliöihin sai nimittäin hävitettyä vaarallisen paljon tavaraa. Kaikki huonekalut tavaroineen tänne kuitenkin lopulta upposivat ja sopivat tänne muuten aivan täydellisesti!

Tämä tuntuu jo nyt kodilta. Tila huokuu kodikasta fiilistä ja lämpöä. Rakastan vanhoja rakennuksia ja iän tuomaa tunnelmaa. Siihen kun yhdistää modernimpaa huonekalua ja pehmentää sitä sopivilla lämpimillä sävyillä ja materiaaleilla, saa luotua aivan mielettömiä yhdistelmiä. Nämä korkeat huoneet tuovat kuin kummasti lisää tilan tuntua. Nyt on jopa sellainen ihana tilanne, että Tori-nettisivustoa on ylikuumennettu uusien lipastojen löytymisen toivossa. Työpaperit kaipaavat omaa laatikostoa ja eteiseen on löydettävä kaapisto lapasille ja villapipoille ennen pakkasien tuloa. Onneksi tässä ei ole mitään paniikkia, kun purkkia ja vaatetta ei ole enää pitkin lattioita.

Tässä on muutama päivä aikaa hoitaa asioita järjestykseen, kunnes matkaan taas Helsinkiin työhommiin. Tänään päivä startattiin salitreenillä ja sen jälkeen suunnistimme Puren ihanalle lounaalle. Nyt näpytetäänkin työjuttuja loppupäivä!

Ruokaostoksille ei tarvitse mennä enää autolla, vaan lähikauppa löytyy tien toiselta puolelta. Kuulostaa ehkä ihan tavalliselta, mutta tällä hetkellä fiilistelen aika pieniltäkin tuntuvia asioita. Lattialämmitystä, viereisiä kahviloita, lähietäisyydeltä löytyviä kuntosaleja, palveluita kulman takana, autottomuutta, polkupyörää olohuoneessani, leveitä ikkunalautoja…

Yhden aivan ihastuttavan asian olin unohtanut jo täysin. Torin ja kauppahallin! Ah, miten ihania paikkoja ihmettelemiseen (ja syömiseen!). Ruokaostokset suoritettiin tänään tunnelmallisessa Turun kauppahallissa, josta mukaan tarttui suomalaisia kasviksia, kalaa ja gluteenittomia puolukkasämpylöitä. Tämä paikka sai minut todella iloiseksi. Teemua fiilistelyni lähinnä nauratti. Innostuin samalla tavoin kuin lapsi karkkikaupassa.

Jonakin aamuna aion mennä torille ostamaan suomalaisia omenoita, koska niitä olen himoinnut viime aikoina hullun lailla. Myös lanttu on alkanut maistumaan, vaikka viimeksi olen pitänyt sen mausta äitini viipaloimana – eli joskus aika kauan sitten. Meillä viikonlopun leffaeväät saattoivat koostua porkkanasta, lantusta ja nauriista. Ei sitä osannut kaivata mitään muuta, vaan valmiiksi kuoritut kasvikset olivat silloin mieletön juttu. Niin ne ovat kyllä vieläkin, mutta arvostus terveellistä ruokaa kohtaan on toki muuttunut iän myötä. Ruoka on intohimoni ja niin on muuten keittiökin. Keittiössä täytyy olla kaappi- ja laskutilaa riittävästi, jotta siellä jaksaa viihtyä. Sain sinne ensimmäisen kukankin eilen. Tuutti-Ananas, koska tasapaino!<3 En kestä.

Täällä muuten nukuttaa. En tiedä koska olisin nukkunut näin hyvin. Voiko se johtua Turusta? Tulin nimittäin usein Teemun luo nukkumaan ja rauhoittumaan Helsingin hektisyydestä. Nyt saan nauttia näistä tavalliselta tuntuvista asioista ihan joka päivä. Hymy on herkässä. Toivottavasti en totu näihin asioihin ikinä. Karvalapsen äitinä lämmittää sydäntä, kun huomaa tämän vanhuksen viihtyvän aikaisempaa paremmin. Lollimoliinoksesta on kuoritunut viriili eläkeläinen! Hän on kyllä hyvä aistimaan läheisten tunnetiloja ja elää aina täysillä mukana.

Meillä kaikki hyvin -E ja L <3