Kisat lähenee

Olemme Even kanssa mökillä. Täällä on ihan parasta paitsi tehdä töitä, myös treenata ja rentoutua. Ajattelimme että pystymme keskittymään täällä paremmin ja jauhamaan kisakauden fiiliksiä ja tuntemuksia – niitä ei nimittäin kukaan muu jaksa kuunnella kuin toinen dieettiläinen. Ymmärrys ja tuki alkaa olemaan erityisen tärkeää näin loppumetreillä. Olen saanut ihan mielettömästi kannustusta myös teiltä lukijoilta, iso kiitos siitä kaikille!

Vaikka nyt alkaakin homma molemmilla hieman painamaan, on motivaatio tässä kohtaa se pelin ratkaisija. Kova pääni saa vihdoin käyttöä. Molemmat haluamme tätä, joten vaikka sinne salille ei tässä vaiheessa aina tee mieli mennä, mennään silti. Tavoite kirkkaana mielessä! Tähän saakka homma on ollut itselläni suhteellisen mutkatonta ja helppoa, mutta nyt neljä viikkoa ennen kisoja alkaa jaksaminen kiristymään hieman. Energiatasoja saa hieman hakea, mutta itselläni voimatasot ovat pysyneet todella korkealla. Se kertoo lähinnä siitä että homma luistaa todella hyvin, sillä kroppa kuitenkin kiristyy koko ajan hyvää tahtia. Olen äärimmäisen tyytyväinen tähän astiseen kisakauteeni, pienistä mutkista huolimatta. Treeni pännisi jos joutuisi kiikuttelemaan kahden kilon käsipainoja vellilihaksilla. Pohjatyön merkitystä ei voisi liikaa korostaa. On myös siistiä nähdä itse mitä sieltä tulee pintaan – on siellä onneksi lihastakin, eli turhaan ei olla kyykkäilty. 

Nälkäkin on tullut viimeisien viikkojen myötä. Sekin on välttämätön paha tässä vaiheessa. En ole stressanut kuntoon pääsemistä, sillä se ei ainakaan edesauta tätä hommaa, vaan stressi voi pahimillaan pysäyttää koko rasvapolton. Siksi myös luonto ja rauhallisuus auttaa kohti tavoitetta, sillä se mikä lievittää ja helpottaa stressiä ja yleistä olotilaa, on jopa tärkeämpää kuin joskus se treeni. Ruokavaliolla ne tulokset tässä vaiheessa tehdään ja sillä että osaa luottaa prosessiin. Pää kylmänä vaan eteenpäin ja hyvällä kisafokuksella. 

Se mitä luulin kisadieetin olevan, ei ole täyttänyt mielikuvaani kuin pieneltä osin. Tai ainut mikä on tainut pitää lopulta paikkaansa on treenaaminen. Muutoin a. en ole kärsinyt jatkuvasta nälästä b. en ole juossut treenaamassa jatkuvasti c. herkkujen ajatteleminen on lopulta todella satunnaista d. en ole tehnyt yhtään aamuaerobista tyhjällä vatsalla vatsa nälästä kiljuen e. houkutuksista ja kekkereistä kieltäytyminen ei ole ollut vaikeaa. 

Olen todella tyytyväinen siitä että viime viikkoisen energiaflopin jälkeen olen ollut todella hyvällä fiiliksellä tämän pienen taantuman jälkeen. Mutta mitä pidemmälle dieettiä vedetään, sen rankemmaksi homma käy. Luonnollisesti. Mutta selvisin helpomalla kuin mihin olin varautunut – ehkä siksi tämä kaikki tuntuikin helpolta ja luonnolliselta. Ehkä kaikki on kiinni omasta asennoitumisesta? Enää 4 viikkoa. BOOM

Ps. Jos stressi iskee, kannattaa suunnata metsään lenkille tai vaikka keräämään marjoja. Luonto tekee oikeasti ihmeitä meille! Täällä on popsittu puolukoita ja mustikoita ihan tunteella.

Tulettehan kannustamaan kisoihin? <3 -E