Kolme päivää jotka muuttivat jotain pysyvästi
Olen kuvitellut ja olettanut mielessäni paljon. Meistä jokainen tekee sitä. Meillä on tietyt asenteet ja uskomukset asioihin, sekä ihmisiin. Toisinaan ne saattavat jarruttaa meitä paljonkin ja saatamme jäämme paitsi uusista kokemuksista. Toisaalta miten fantastista onkaan huomata, kuinka väärässä voikaan olla! Kuinka oma mieli ja ajatukset ovat täysin pielessä. Me usein luulemme tietävämme, ennen kuin tunnemme. Omat ennakkoluulot ja asenteet osoittautuvat nimittäin yllättävän usein tyhjiksi. En osannut kuvitellakaan, että viimeiset kolme päivää voisivat muuttaa jotain näin isoa sisältäni. Niin kuitenkin kävi, enkä voi estää muutoksen tapahtumista. Enkä edes halua. Jos uskaltaisimme useammin olla aukinaisempia ja enemmän läsnä, mihin voisimmekaan tässä elämässä päätyä?
Tunteet johdattavat meitä enemmän kuin yksikään ajatus, tai teko. Niitä olisi hyvä pysähtyä kuuntelemaan meidän jokaisen. Hektinen maailma jyrää muuten ylitsemme ja kadotamme sen, kuka minä olen?
Miksi tunteet ja läsnäolon voima ovat niin suuria? Tajusin sen viimeisien kolmen päivän aikana Life Coach -koulutuksessa. Ajatelkaapa tämän koulutuksen kestävän vuoden verran ja olen mutustellut sitä vasta kolme päivää. Jos sisälläni on siirtynyt jo kokonaisia palasia, mitä se mahtaa tehdä minulle vuoden aikana? Omat kokemukseni vahvistivat juuri sen, miksi päädyin koko koulutukseen; halusin muuttaa maailmaa yksi ihminen kerrallaan. Auttaa ja kokea sen, kuinka avaamalla lukkoja opin myös itse. Menetelmät siis todella toimivat. Valmennustyössä tarvitaan niin paljon muutakin kuin neuvoja liikkumiseen ja syömiseen. Kyse on elämänhallinnasta, johon liittyy vahvasti itsensä johtaminen. Kukaan muu ei voi johtaa toista ihmistä, vaan asiat on oivallettava oman tien kautta. Nyt ei ole tarjolla valmiita ohjeita tai neuvoja, vaan ihan toisenlainen matka omaan itseensä.
Olen äärimmäisen innostunut ja kiitollinen. Toisaalta olen myös todella uupunut, sillä tunteiden kanssa työskentely on myös hyvin kuormittavaa, sillä siinä oivaltaa paljon koko ajan. Tänään teimme harjoituksen, johon lähdin yhtä avoimesti kuin jokaiseen muuhunkin näiden päivien aikana. Olemme päässeet kokeilemaan ryhmän sisällä metodeja ja harjoituksia, joita pääsemme hyödyntämään myös asiakkaisiin myöhemmin. Istuin silmät kiinni täysin rentoutuneena keskittyen hengitykseeni ja ääneen, joka oli lempeä ja salliva. Tehtävässä keskityimme johonkin negatiiviseen tunteeseen, jota halusimme työstää harjoituksen avulla. Kymmenen minuutin harjoitus päättyi tuon painavan ja ahdistavan tunteen ulos päästämiseen. Huomasin kyyneleiden valuvan pitkin poskiani, vaikka en kokenut varsinaista surua. Se oli tunne, joka oli hallinnut ajatuksiani, sekä sitä kautta tunteitani liian kauan. Tunteeni olivat myös nähtävissä toiminnan tasolla, joka ei purkautunut koskaan positiivisena energiana. Harjoituksessa päästimme tästä irti ja opettelimme konkreettisesti sen, kuinka negatiivisien ja huonojen tunteiden kanssa voi työskennellä. On ollut silmiä avartavaa huomata, mitä kaikkea omaan mieleemme onkaan piilotettu – niin positiivista potentiaalia, kuin myös kaikkea sellaista, josta voisimme päästää irti, vaikka uskoisimme toisin. Tämä kaikkihan kiteytyy kuitenkin lopulta siihen, että meidän olisi parempi olla itsemme kanssa.
Jos olen ajatellut tietäväni jotakin, voin pyyhkiä tuon lauseen pois. Tiedän nyt ainoastaan sen, että olen oikealla polulla. Tunnen myös vahvemmin sen, että olen juuri siellä missä minun kuuluukin. Merkitys on suurempi, mitä vielä ymmärrän.
Miksi nämä päivät jättivät näin pysyvän jäljen sisimpääni? Se ei nimittäin johtunut kirjoista, faktoista, tai kaavioista, vaikka ne kivoja usein ovatkin. Kyse oli siitä, millainen läsnäolo, ilmapiiri ja aito ilo ryhmässämme vallitsi. Vaikka olen ryhmäni nuorimpia, koen meillä jokaisella olevan toisillemme paljon annettavaa. Olen todella hämmästynyt siitä, kuinka myös minä, 20 vuotta nuorempana kykenen vaikuttamaan toiseen henkilöön omalla läsnäololla, ymmärryksellä, empatialla, kosketuksella ja puheella. Kuinka voin saada aikaan jotain niin suurta toisessa, että kyynelten virta puhdistaa koko mielen. Se on jotain huikeaa ja ainutlaatuista. Kunpa muistaisimme yksinkertaistaa asioita useammin.
Tällä hetkellä koen tasapainoa, jota olen toivonut olemuukseni enemmän jo jonkin aikaa. En tiedä johtuuko se tuon painavan negatiivisen tunteen käsittelemisestä? Jos silmäluomieni painavuuteen, mielen raukeuteen ja kehon tasapainoon on tulkitseminen, voi asian laita olla juuri näin. Odotan todella tätä matkaa itseeni. Ihan sormissa kihelmöi ajatus asiakkaideni valmentamisesta näin henkilökohtaisella ja voimistavalla tavalla! Kuinka paljon muutoksia me voimme kokea omien oivallusten kautta. Siihen tarvitaan vain muutaman “pikku juttu”; läsnäolo, toisen kuunteleminen, hyväksymisen tunne, turvallinen ilmapiiri ja ne oikeat kysymykset
Prosessointi on käynnissä ja nyt sinä ihana siellä saat murusia matkaltani aina välillä. Suosittelen kokeilemaan kirjoittamisen voimaa. Itselleni se on parhaimmillaan hyvin terapeuttista. Voit kirjoittaa ajatuksia, tai listata tunteita, joita koet juuri tänään. Niiden kautta voi kokea yllättäviä oivalluksia! Sytytä kynttilöitä, nauti kuppi teetä, ota pala raakasuklaata ja rentoudu omaan tilaasi. Ihanaa perjantaita<3
Ajattelin vain hakevani eväitä valmentajana, mutta tajusin saavani jotain paljon enemmän.
-E
