arki Blogi Elämäntyyli hyvinvointi Kauneus Kuulumisia Mieli Perhe ja suhteet Terveys

Kolmenkympin kriisi?

eeviteittinen_blogi_kolmenkympinkriisi_Puurovisuals

Olen 30. Minulla on lapsia ja muutenkin vakaa elämäntyyli. Kroppa ei enää muistuta sitä, millaiseksi se luotiin. Peppu roikkuu alempana kuin aikaisemmin, ja kasvoilla ei loista enää luonnollinen hehku, vaan väsymys. Pukeudun tylsän varmasti, vähän kuten lapsenikin. Ajan perheautoa ja käyn töissä kasista neljään. Olen tietenkin naimisissa ja teen vain järkeviä päätöksiä. Viikonloppuisin vietetään aikaa perheen kanssa ja tehdään yhteisiä retkiä. Itsestään pitäisi pitää parempaa huolta…

Tuo ei ole todellisuutta, vaan ainoastaan sitä, millaiseksi sen joskus muinoin kuvittelin. Siihen päivään on nyt alle kuukausi, enkä allekirjoita näistä mitään. Naiivius ja elämän mallit ovat muuttuneet vapauteen ja itsevarmuuteen. Toisaalta myös itsensä kehittämiseen ja kuunteluun.

Kirjoitan kaikkea uusiksi. Joskus luulin, että tässä vaiheessa olen jo niin aikuinen, että tiedän mitä elämältä haluan. Nyt kun elän sitä, en todellakaan tiedä. Toisaalta helpotuksena todettakoon, etten koe sille edes tarvetta. Vaikka toki jotkut asiat tässä iässä ovatkin hyvin selkeitä, ovat toisaalta melkein kaikki edelleen yhtä suurta kysymysmerkkiä. Kyseenalaistan paljon. Haluan kulkea omaa polkuani ilman malleja. Valmiita vastauksia ei tule koskaan olemaan.

Ikä todellakin tuo ja vahvistaa itsevarmuutta. Se sallii vapauden nauttia ja sallia. Se antaa myös armoa. Omaan kehoonsa ja itseensä ei suhtaudu niin vaativasti – johtuneeko vain siitä, että jossakin vaiheessa nostaa kädet pystyyn ja hyväksyy epätäydellisyyden? Ehkä sitäkin, mutta silti paljon muutakin. Asiat löytävät uuden merkityksen ja arvomaailma hioutuu.

Ikä ei rajoita, vaan se tarjoaa mahdollisuuksia. Vaikka harvemmin asiat enää ovat niin jännittäviä kuin silloin parikymppisenä, on toisaalta energiaa nyt muuhun. Sen osaa ehkä kanavoida paremmin. Olen aina tiennyt kuka olen ja mitä haluan – tämäkin muuttuu ajan kanssa – mutta ehkä nyt tietynlainen tasapaino on enemmän läsnä. Tietää millaisiin miehiin ei kannata koskea, mihin juttuihin ei kannata lähteä mukaan ja mitkä ovat itselleen merkityksellisiä arvoja ja asioita. Enää ei tarvitse edes sotkea kaikkialle ja katsoa sitten, mihin osuu kunnolla.

eeviteittinen_dots_outdit_spring_dresses_photoshoot_Puurovisuals eeviteittinen_kolmenkympinkiiri_hyvinvointi_nainen

Toisaalta elämään ei suhtaudu niin vakavasti. Melkein aina kaikki järjestyy ja jos ei järjesty, siitäkin selvitään. Luotan elämään ja omiin kykyihini. Kolmekymppiä ei ole sitä, mitä olin kuvitellut. Koen olevani enemmän oma itseni kuin viisi vuotta sitten. Uskon siis iän tuomaan viisauteen, mutta myös iän tuomaan kauneuteen. Se tuo arvokkuutta ja karsii turhan pois. Ei tarvitse yrittää, tai miellyttää ketään muuta kuin itseään. Ulkopuolisten mielipiteillä on koko ajan vain vähemmän painoarvoa ja lähipiirin merkitys korostuu.

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut perheestä, mutta samalla nautin omasta ajasta, työstä ja parisuhteestani. Olen myös varma siitä, että vaikka perheenlisäystä siunaantuisikin, pidän silti itsestäni ja omasta jaksamisestani huolta – toki varmasti eri tavalla kuin nyt. Itseään ei pidä kadottaa. Olenkin ehkä päästänyt irti myös siitä täysin lapsilleen omistautuneesta äidin roolista – sen ei pitäisi olla mikään edellytys hyvälle äitiydelle.

En ole muuttanut pukeutumistani, enkä hiustyyliäni. Olen juuri sitä, mitä minä olen. Kolmekymppiä on sitä, miten me itse sen määrittelemme. Samaa sanoisin äitiydestä. Ei valmiita malleja, tai suunnitelmia. Olen ollut kasvumatkalla koko aikuisikäni. Ehkä juuri siksi en koe kipuilevani millään tavalla ikäkriisin keskellä itseni kanssa. Kriisi kohdistuu ainoastaan fysiologisiin asioihin (jotka ovat totta!), kuten äitiyteen ja raskautumisen mahdollisuuksiin.

Paras vinkkini “kuinka vältät ikäkriisin” olisi tiivistettynä; Pidä huolta mielestä ja kehostasi. Kuuntele itseäsi, halujasi ja tunteitasi. Kasva ja kehity henkisesti. Älä koskaan kadota sitä kuka sinä olet ja mitä sinä haluat. Aina on kasvun paikka. 

eeviteittinen_muoti_kevat_dots_outfit_blogi

En koe että ikä rajoittaisi mitään. Pukeudun miten haluan, treenaan miten haluan ja syön miten haluan! Ikä antaa enemmän mahdollisuuksia, kun kaikki sooloilu on ainakin osittain karsittua. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö tekisi virheitä, tai hölmöilisi – niistä ei pidä luopua ikinä! Ne opettavat ja antavat paljon. Kun kykenee suhtautumaan omaan itsensä hieman pilke silmäkulmassa, menee aika lujaa jo. Ei tarvitse kipuilla koko ajan kasvukivuista, vaikka osittain niistä saa (ja pitääkin) kärsiä koko elämän – vain silloin elää täysillä.

Havahtuminen on asia, joka aiheuttaa kriisejä, ei ikä. Se vain sattuu usein tapahtumaan elämän isoissa risteyskohdissa, jos elämää on pelkästään suorittanut ja eteenpäin painanut laput silmillä. Jos ei ole ollut aikaa kuunnella itseään ja sisäistä ääntään. Jos ei ole elänyt itselleen, tai hyvinvoinnilleen. Sen voi aloittaa koska vain – ei tarvitse edes odottaa syntymäpäiviään.

Kiitän itseäni siitä, että rakastan liikuntaa ja löydän sille aina aikaa kiireen keskellä. Olen kiitollinen siitä, että pidän huolta hyvinvoinnistani joka päivä terveellisen ravinnon avulla. Olen myös onnekas hyvinvoivasta ihostani, sekä hiuksista, jotka lopulta kasvoivat takaisin katastrofaalisen vuodenkin jälkeen. Erityisen onnellinen olen omasta terveydestäni, josta saan nauttia joka päivä. Näitäkin asioita pitää liian helposti itsestäänselvinä…

On tärkeää osata olla kiitollinen siitä mitä elämässä on jo,

eikä murehtia sitä, mitä ei ole <3

Rakkaudella, Eevi

HIUKSET – LUXhuone /Maryanne Lavastre

MEIKKI – Anniina Ääri

ASU JA ASUSTEET – Dots 

KUVAT – Puurovisuals