Konkelil ilman ongelmii

Olen aina pitänyt pyöräilemisestä. Asuessani nuoruuteni Kotkassa, oli fillari lähestulkoot se ainut menopeli. Sillä sotkettiin menemään kevyesti 30 kilsaa päivässä ja nyt tuo määrä lähinnä kauhistuttaa minua. Olen selvästi potenut myös pientä pyöräilypelkoa täällä Helsingissä. Missä ihmeessä täällä saa pyöräillä ilman että a. et jää autojen alle b. et jää mummojen alle?

Keskustan alue on haastava ja olen päättänyt päihittää naurettavan pelkoni. Marssimme Puhoksen Velo&Oxygen pyöräkauppaan ja olin kovin päättäväinen siitä, että tästä tulisi minun city girl kesäni – ensimmäinen kesäni Töölössä ja haluaisin pyöräillä kesäiselle torille, piknikille, uimaan tai vaikka kirjastoon jos sää sattuisi huonolle tuulelle. Pyörän tulisi tottakai vastata tarpeitani ja erityisesti sopia tyyliini.

On harvoja tilanteita kun en tiedä mitä haluan. Nyt luulin tietäväni, mutta lopulta vaihtoehtoja olikin niin kovin paljon. Piti päättää haluaisinko pilkullisen söpön satulan vai mieluummin korin tuleville ostoskasseilleni ja muille roippeille? Entäpä sitten haluaisinko sen olevan iso vai pieni, valkoinen vai musta? Lopulta pienimuotoisen pohdiskelun ja haahuilun jälkeen näin sen. Se oli nätti ja näytti ihan minun pyörältäni. Siitä löytyi valmiiksi jopa kaipaamani kori! Siinä oli myös kivat värit ja vaihteet. Satulakin oli kuin tarkoitetusti säädetty minun kääpiömitoilleni. Siinä se nyt oli, halusin tämän. Crescent oli minulle uusi tuttavuus. 

Nyt sille pitäisi löytää enää yhteensopiva kypärä. Muistan lapsuuteni kypärähelvetin. Vihasin pinkkiä, jättikokoista styroksikypärääni. Otin sen aina pois nurkan takana. Se oli vaan niin nolo. Kasvuvara-isäni kannatti tätä periaatetta siis aivan kaikessa. Kypärässäkin piti olla kasvuvaraa. Myös pyörät olivat aina vuodesta toiseen liian isoja. Tavarat ympärilläni kasvoivat, mutta minä lopetin venymisen jo 15-vuotiaana.

Tuli niin aikuinen olo kun sain itse valita kaiken! Värin, koon ja mallin. Kypärät ovat muuten nykyään kovin söpöjä ja niitäkin löytyy kaikkia kivoja erilaisilla väreillä ja malleilla. Tämä mihin lopulta päädyin täytti kaksi asiaa. Se paitsi istui pieneen päähäni, siinä oli jotakin mitä kaikilla ei ollut. Mattavalkoinen, jonka takaraivoa koristi sammakot ja muut hullunkurisen näköiset otukset. Partyland. Voit kurkkailla kypärä tarjontaa lisää täältä.

 Minusta tuntuu että täällä Helsingissä vallitsee jokin pyörärutto. Se iskee usein öisin ja aamulla saa huomata kuinka montaa eri jippoa on käytetty pyöräsi varastamiseen. Kuinka se rutto on kisonut pyöräni tuon aidan yli? Kovaa kamaa on tänä kesänä kuulemma satulat, joten jos suunnistatte lasilliselle, napatkaa nekin käsilaukkuunne mukaan. Hankkikaa oikeasti hyvät lukot niihin pyöriinne. Ostin itse myyjän suositteleman pinkin metallisen ketjun, jota ei saa muuten irti edes sahalla. 

Pyöräilkää pienetkin matkat. Säästätte aikaa, mutta huomaamattanne myös urheilette ja saatte teräksikset pakarat kesän loputtua. Puhumattakaan siitä, kuinka tämä menopeli säästää luontoa! Hyödyntäkää työmatkat ja kauppakäynnit fillarilla. Nautitaan kesästä ja sen tuomista ihanista pöräilyhetkistä. Minusta pyöräily on jotenkin nautinnollista ja vapauttavaa! Siitä tule hyvä mieli. Olen myös oppinut mummojen ja autojen säännöt ja sulaudun jo ihan kivasti.

*Pyörä saatu, Crescent

“konkelil ilman ongelmii” -E