Kuinka minusta tuli Personal Trainer
Pienenä yksi haaveammateistani oli koulun liikunnanohjaaja. Näitä haaveammatteja kuitenkin oli pitkä lista, eli ihan niin selkeää se oma visio “mikä minusta tulee isona” ei kuitenkaan ollut. Liikkamaikan ammatissa ihailin sitä että sai olla kaiket päivät liikkeessä ja tekemässä erilaisia juttuja – liikkua ja ohjata, sekä saada siitä vielä palkkaa. Eräänä päivänä sitten havahduin siihen, että haluan sitä edelleen. Tästä on nyt muutama vuosi aikaa.
Olin jo jonkin aikaa haaveillut urasta liikunnan ja hyvinvoinnin alalta. Olin myös tutkinut vaihtoehtoja moneen otteeseen, mikä koulu olisi paras ja mitä sellainen tutkinto maksaisi. Siihen se sitten monesti jäikin. Olin tyytyväinen silloiseen työhöni, joka tarjosi minulle uusia haasteita. Aikaa kuitenkin kului ja tuntui että nyt olisi aika oppia uutta ja kehittyä. Erityisesti tehdä jotakin mitä pitää tärkeänä ja millä on oikeasti merkitystä tässä yhteiskunnassa. Mitä kohtaan minulla on ollut aina palo sisälläni? Juttelin asiasta lopulta Danin kanssa ja viimeinen pusaus sitä kohti tulikin häneltä. Hän kannusti ja tuki, uskoi sen olevan minun juttuni. Sitten piti vielä ratkaista se viimeinen ongelma, raha.
Halusin mennä opiskelemaan SAFE:n (Scandinavian Academy of Fitness Education) koulutukseen, sillä taustatutkimuksieni mukaan se olisi laadukas koulutus ja siellä kouluttajana toimisi mm. liikuntapiireissä nimeä tehnyt Timo Haikarainen. Suunta olisi siis selvä. Laadusta ei kannata tinkiä ja uskoin siihen, että tämä raha palaa luokseni. Niimpä sijoitin koulutukseeni, joka on ollut varmasti järkevin sijoitukseni tähän mennessä. Vaikka alkuun se 5000 euroa saattoi kuulostaa kovalta, ei sitä kauaa joutunut miettimään. Se oli nopeasti ostettu takaisin ammattitaidon harjoittamisella.
Muistan että kävimme alkuun jonkinlaisen soveltuvuustestin, jossa liikuimme ja ohjasimme toisiamme. Olimme tunnin jälkeen kaikki läpäisseet ensimmäisen soveltuvuuskokeen. En tosin tiedä kuinka relevantti se on nykypäivänä.
Opetukseen kuului teoriaosuus, kuntosaliohjaajan koulutus ja lopuksi päästiin itse asiaan, personal trainerin koulutukseen. Opetukseen kuului alkuun paljon teoriaa, sillä se oli opittava ennen kuin saattoi ymmärtää miksi ihmisen keho toimii kullakin tapaa ja kuinka tiettyjä asioita voidaan korjata omalla tietotaidolla. Opit oli aika soveltaa lopulta käytäntöön.
Koulutus oli myös äärinmäisen hyvä suorittaa työn ohessa. Tein arkisin tiimi assarin töitä toimistolla ja viikonloput täyttyivät koululla. Hommaa siis riitti, mutta puristus kesti ainoastaan n. puolisen vuotta. Koska asia oli mielenkiintoista, ei se edes tuntunut lopulta niin raskaalta, vaikka joskus teoria saattoikin väsyttää silmien lumpsahtamiseen asti. Siellä käytiin asiat läpi rustosta sydämeen. Ruokiksella käytiin treenaamassa, koska muuten ei ehtinyt. Ruoka vedettiin naamariin 5 minuutissa ja sitten jo istuttiinkin loppupäivä korva tarkkana.
Jokaisen kurssin jälkeen oli koe, jossa testattiin teoriaa ja käytäntöä. Käytäntö sujui kuin vettä vaan, mutta teoria aiheutti itselleni hieman harmaita hiuksia. Tämä ei siis ollut mikään läpihuutojuttu, vaan vaati opiskelua ja sisäistämistä hyvin paljon. Asiaa ja varsinkin sitä uutta opittavaa tuli niin paljon suhteellisen lyhyessä ajassa, että tämä koulu voisi mielestäni hyvin kestää 9 kuukautta sen puolesta.
Kaikista osioista Personal Trainer koulutus oli se kaikkein hauskin osuus. Saimme oikeita asiakkaita ja pääsimme tositoimiin. Silloin harjoiteltiin myös testimetodiikkaa ja mittailtiin kaikenlaista. Kaikki mittaaminen on hauskaa, koska se on niin konkreettista. Voidaan seurata luotettavasti mm. kehon rasvapitoisuutta. Myös kuntoseuranta tuli tutuksi ja paljon teoriaa jäi käteen tältäkin kurssilta. Parasta oppimisen lisäksi oli viettää aikaa samanhenkisten ihmisten kanssa. Tapasin koulussa ihania tyyppejä, jotka muistan aina. Osasta tuli aika läheisiäkin. Yhteinen ryhmähenki oli meillä kyllä mieletön!
Kaikkein jännittävin asia tapahtui silloin, kun sai paperit käteen. Olen valmis PT. Tiesin kuitenkin, että tästä se oppiminen vasta alkaa. Isoin kynnys oli aloittaa Personal Trainerin työ yrittäjänä. Nyt oli aika viedä teoria käytäntöön ja lähteä keräämään niitä oikeita asiakkaita itselleen. Siitä kaikki vähitellen alkoi rakentumaan ja hyvin on hommat sujuneet! Päivääkään en pois vaihtaisi, vaikka joskus tämä varsin rankkaa yrittämistä onkin. En voisi ajatella itseäni juuri nyt millekään muulle alalle, sillä tämä jaksaa innostaa ihan jokainen päivä. Ala kehittyy koko ajan, joka on myös tärkeää mielenkiinnon pysymisen ja oman kehityksen kannalta. Tähän ei voi kyllästyä!
Kyllä minullakin on ollut elämässä hetkiä, jolloin olen epäillyt itseäni. Olen kyseenalaistanut kaiken, mutta lopulta usko kaikkeen palaa vaikeidenkin aikojen jälkeen. Kunhan uskaltaa haastaa itseään ja hypätä vaikeisiin ja uusiin tilanteisiin pelosta huolimatta. Pelolle ei saa koskaan antaa valtaa. Vain niin voi kehittyä parhaaksi mahdolliseksi ja saada todellista fiilistä omasta työstään. Onnistumiset muistaa nimittäin aina, eikä kukaan voi viedä niitä sinulta pois! Muistakaa se että emme ole koskaan tarpeeksi hyviä tai valmiita – aina on mentävä eteenpäin.
Blogiini tuli myös kysymys, jossa mietittiin tarvitseeko Personal Trainerin olla fit? Urheilullinen on mielestäni avainsana. Uskottavuus kärsii, jos oma valmentaja ei edusta omia oppejaan. Vai mitä mieltä te olette?
Liikunnan iloa! -E <3
Paita – Labellamafia *HERE
Takki – Topshop
Lasit – Dior
Housut – Nike
Laukku – Alexander Wang x H&M
Ihanaa Eevi, mahtavaa et toteutit tän postauksen! Kiitos, sain tästä paljon irti ja uusia mietteitä tulevaisuuteen. Mulla on unelmana myös tullu jonkin sortin liikunnan ohjaajaksi, mutta katso nyt mihin elämä mut vie. Kovaa treeniä oon tässä jo yli vuoden tehny. Omin avuin laihduttanu kotosalla 15 kiloo ja risat, nyt alotin vuoden alussa kuntosalitreenit ja on tultu opiskeltua oma-alotteisesti paljon ravitsemuksesta yms. Eli pohjaa tässä on rakennettu jo jonkin aikaan ja matkaa unelmia kohti on vielä, uskon kumminkin et kovalla duunilla joskus sinne unelma-ammattiin pääsen! Harmittaa vaan kun PT opinnot on aika kalliita, mutta raha tulee varmasti takaisin moneen kertaan kuhan PT:eeksi on valmistunut ja työskennellyt.
Wau, ei voi muuta sanoo Eevi että oot mun inspiraatio ihminen. Vaikken sua oo koskaan nähny, fitnesspäiväkirjojen ja sun blogin ohella oon innostunu jotenki susta ihmisenä tosi paljon. Sulla on aivan törkeen upee kroppa, oot älyttömän kaunis ja wau, arvostan vaan niin paljon sun ajattelutapaa. Ehkä mäkin joskus saan treenattua itteni jonkunlaiseen tikkiin ja joskus musta valmistuu PT, huh, en malta oottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Ihana postaus taas kerran 🙂 tekstistä sai semmosta tsemppiä että heti alko ite ajattelemaan että, hitto nyt minäkin aijon tehä tehä jotain mitä on jäänyt hannaamaan että viitsiikö ja uskaltaako siihen ryhtyä. Kiitos ! 😀
Syötkö enään mitään kunnon “epäterveellisiä” herkkuja, kuten maitosuklaa, karkit yms? Jos syöt, kuinka usein?
Tarkoitan siis offi kaudella.
Ja onko sulla viikossa kuinka monta sellasta lepopäivää, ettet oikeesti tee yhtään mitään harjoittelua?
Mikä on lempi raakasuklaasi? Merkki ja mistä sitä saa?
Ois kiva saada nähin vastaus kun kiinnostaisi kovasti tietää! :–) Oot huippu muija Eevi <3
Moikka! Mistä oot ostanut/tilannut noi kengät ja onko ne niket? Ja mikä niiden ”nimi” on? 🙂
Moi Eevi! Siis sisältyikö teillä ihan oikeasti liikunnan ohjaaja-koulutuskin tuohon puoleen vuoteen??? Vai tarkoititko ehkä kuntosaliohjaaja?
Hyvä Tintti – siinä oli tosiaan virhe eli piti olla kuntosaliohjaaja 🙂 -E
On se hienoa kun löytää sen oman juttunsa 😀
Olen seurannut sua aktiivisesti muutaman vuoden. Olen 15 vuotias ja olen aina haaveillut pt uraa. Toivon että vastaisit tähän koska olen yrittänyt ottaa selvää tästä asiasta jo pidemmän ajan. Onko mitään asioita mitä voisin tämän ikäisenä tehdä jotta pt hommat eivät olisi niin vaativia sitten kun alan siihen opiskelemaan?
Hei! Aivan ihana blogi sulla:) Löysin tämän ehkä kuukaus sitten ja pakko aina joka päivää lukee ettei vaan ykskään postaus jää lukematta.. Tykkään älyttömästi luonteestasi kun olet niin positiivinen ja iloinen:) Siitä tulee hyvä mieli aina itsellekkin! Tuleeko tulosta jos treenaa yhden kerran viikossa jalat kun nyt kesällä ei ole mahdollisuutta päästä kun kerran viikossa salille niiin hyödyttääkö se sitten paljoakaan..? Kiitos vastauksestasi<3
Minkä ikäsenä voi ruveta opiskelemaan PT:eeks? Onko mahollisuuksii heti peruskoulun jälkeen?
Täysi-ikäisenä pystyy aloittamaan 🙂 -E
Huippu postaus jälleen, oli kiva lukea tästä ! 🙂
Moi Eevi!
Olen 14-vuotias tyttö ja haluaisin kovasti aloittaa urheilullisemman elämäntyylin. Meidän perheessä on onneksi jo valmiiksi terveelliset elämäntavat.
Ennen kesäloman alkua kävin kavereideni kanssa koulun kuntosalilla suunnilleen kerran viikossa, sekä juoksulenkillä ehkä kerran kahdessa viikossa. Tiedän, että jos aion kasvattaa kuntoani, varsinkin tuo juoksulenkkien määrä on liian pieni. Haluaisin käydä enemmän lenkillä ja salilla, mutta minusta tuntuu, että en saa niiden jälkeen sitä “ihanaa liikunnan hyvää oloa”. Välillä treenien jälkeen vain harmittaa ja mietin, että tein varmasti liikkeet väärin, ja ihan epäreilua, kun kavereilleni näytti tulevan niin hyvä fiilis tästä. Treenien jälkeinen olotila ei ole valitettavasti se minun suurin motivaation lähteeni, ehkä kaikista suurimpia ovat Fitnesspäiväkirjat ja esim. Fit- tai Kunto plus-lehdet.
Välillä minusta tuntuu, että koko treenaamisesta ei ole minulle mitään hyötyä. En ole huomannut mitään tuloksia, joka varmasti johtuu siitä, että treenaan liian harvoin. Plus sitten se, että kun syön, yritän syödä mahdollisimman terveellisesti, ja minulla alkaa vain enemmän tehdä mieli herkkuja. Tiedän, että urheilijan täytyy syödä paljon, ja niin yritänkin tehdä.
Olen oppinut paljon terveydestä Fitnessäiväkirjoista, lehdistä, terveystiedon kirjasta ja netistä. Olen yrittänyt katsoa YouTubesta videoita, joissa näytetään lihaskuntoliikkeitä ja niiden oikeita tekniikoita. Silti minusta tuntuu, että teen liikkeet väärin ja syön palautumisen kannalta vääränlaista ruokaa, liian vähän. Monesti olenkin treenipäivän jälkeisenä aamuna harmitellut, kun lihaskipua ei tunnu juuri ollenkaan. Yritän tehdä joka treenistä tehokkaan, enkä päästä itseäni helpolla. Mutta silti epäilykset valtaavat mieleni. Oliko koko treeni aivan turha? Miksi minä edes teen tätä? Mitä hyötyä tästä muka on?
Minua pelottaa, että jos treenaan ja syön väärin, kuntoni vain huononee ja lihakset pienenevät entisestään. Haluan elää terveellisesti ja voida hyvin, sekä kohottaa kuntoani ja saada hieman lihaksia. Ja tietenkin haluaisin kokea sitä liikunnan hyvää oloa. En todellakaan yritä laihduttaa tai saavuttaa mitään fitnesskuntoa, alipainosta minulla on kokemusta ja haluan treenin ohella myös nostaa painoani.
Olisin todella kiitollinen, jos vastaisit minulle, koska en osaa yksin ratkaista kaikkia näitä ongelmiani. Vaikka tiedän, että blogiisi tulee varmaan joka päivä paljon kommentteja, etkä arjen kiireiden keskellä ehdi keskittymään ja vastaamaan jokaiseen, toivon, että ehtisit antamaan minulle pari kullan arvoista neuvoa. En halua luovuttaa ja lopettaa treenaamista. Periksi ei anneta!
Oikein ihanaa ja virkistävää kesää!
Tosi kiva postaus oli 🙂 oon itse kohta 14-vuotias tyttö ja harrastan liikuntaa 5 krt viikossa ja haluaisin isona olla pt tai liikunnanohjaaja, joten tää avas vähän asioita! :-)mun mielestä paras mahdollinen työ on liikunnan parissa! kiitos! <3
Heips Eevi!
Blogisi on mukavaa luettavaa ja löydän täältä aina itse inspiraatiota liikkumiseen ja hyvinvointiin. Pidän sinusta kovasti ! (:
Olen itse koulutettu liikunnanohjaaja AMK , sekä taskussa on myös Liikunnan ylempi AMK-paperi. Olen itse vahvasti sitä mieltä, että kaikki mahdolliset Personal Trainer + muut sekalaisten yritysten sekä seurojen, yhdistysten tarjoamat lisenssit täytyisi kieltää ja kaikki liikunta-alalle “kouluttava” toiminta liittää mm kouluihin= LPT(liikunnannohjauksenperustutkinto), AMK,(liikunannohjaajat amk), UNI(liikunnannopettajat). En väitä, että et tiedä mitä teet, olen nähnyt sinun tekemiä tuloksia ja well done girl! (: Se vain, että ostat itsellesi koulutuksen, ei mene omaan kaaliini. Tämä tarjoaa liikaa hajontaa alalla ja koen, että liikunta-alaa täytyisi enemmän valvoa. Enemmänkin sitä laatua!! Mielestäni paikka liikunta-alalla täytyy ansaita, eikä ostaa. Kaikki Kuntosali-ohjaaja, Ryhmäliikunan -ohjaaja koulutukset yms. jotka ovat ostettavissa antavat alasta väärän kuvan. Liikunta on elämäntapa, ja olen omalla urallani huomannut, että se ei osalla sitä ole. Osalle se on trendi, kuten myös minulle kerran sanottiin, “olet trendi alalla töissä, parin vuoden päästä teet muuta!” -En muuten teen. Sanoit jo, että vielä on paljon opittavaa ja huomaan itse oppivani myös kokoajan enemmän. Toivonkin, että kun kerrot koulutuksestasi, kerrot olevasi Koulutettu Kuntosaliohjaaja. Liikunta-alan ammattilainen.. Et ihan vielä. Sinulla on upea matka edessä, älä anna muiden lannistaa! Laita aikuispuolen AMK-opinnot korvan taakse. Se, että sinulla on mahdollinen korkeakoulu tutkinto takataskussa on todella paljon. Sinut on valittu hirveästä ihmis paljoudesta, et ole ostanut paikkaasti kuin lentokoneessa. Toivon paljon aurinkoa, hikeä ja mukavia asiakkaita tiellesi! (:
Moi Eevi,
Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta, olen justiinsa ite valmistunut kuntosaliohjaajaksi täällä Lontoossa, ja PT opinnot odottaa syksyllä. Vielä on vähän mietinnän alla että mitenkä yhdistän fitnessin ja varsinaisen urani joten tosi kiva kuulla että asiat loksahtaa kyllä kohdalle jos tarpeeksi vaan tsemppaa. Ihanaa kesää sulle! 🙂
Hei sinä Anni!
Pakko kommentoida semmoinen juttu, että aloitin itse aktiivisen liikunann joitakin vuosia sitten (oon nyt 30v.). Lapsena ja nuorena harrastin liikuntaa suht hyvin, mutta parikymppisenä se jäi kokonaan ja olin järkyttävän huonossa kunnossa. Kun aloitin liikunnan mulla kesti oikeasti todella kauan ennen kuin tunsin siit minkäänlaista nautintoa tai sain sitä kuuluisaa endorfiiniryöppyä. Liikunnan jälkeen usein nukutti aivan vietävästi, oli paha olo tai pikemminin vaan ärsytti. Noin puoli vuotta meni ennen kuin siitä alkoi tulla hyvä fiilis!! Sen jälkeen jäin liikuntaan koukkuun just sen fiiliksen takia! Sitä ennen joudun aina vaan pakottamaan itteni tunneille.
Aloitin muuten noin 3 liikuntakerralla per viikko – aluksi tein pelkkää aerobista (juoksu, ryhmäliikunat, tanssi yms.) kosak halusin saada kuntoa ylös. Nyt mukaan on tullut myös lihaskunto ja treenaan noin 4-5 krt viikossa.
Mitä vinkkejä sulla ois laihduttamiseen? Paljon ylipainoa 160cm/89kg. En tahtoisi että käy niin että ”nahat jää roikkumaan” vaan haluaisin että iho pysyy mukana laihduttamisessa.
Saako sulta ostettua netin kautta treeniohjelmia, ruokavaliota tms? 🙂
siis jos haluaa personal traineriksi niin pitääkö siitä maksaa siitä koulutuksesta ? ja vielä noin paljon?
Kyllä, koulutus maksaa 🙂 -E
Mitä mieltä olet faf paikasta jossa voi opiSkella PT? Siskoni sanoi että sielä voisi opiskella PT en ole varma
En ole itse tutustunut moiseen, joten en pysty ottamaan kantaa 🙂 Huikeaa että PT:ksi opiskelu kiinnostaa, peukku sille! -E
http://www.faf.fi/koulutukset/personal-trainer/ tossa on edellisestä kommentista