Lapsipäivä
Mitä sinulle tulee mieleen pyjamabileistä? Minä en saa päästäni sitä lastenohjelmaa, jossa oli kaksi banaania yöpuvuissa. Katselimme sitä usein kun olimme pieniä. Pyjamabanaanit! Aivan huikean kamala ohjelma. Tulee myös mieleen tytöt, tyynysota ja spiritismin pelaaminen. En tosin muista, että olisin ikinä lapsena ollut sellaisissa juhlissa, sillä ainakin tuolloin leikittiin melkein aina jonkun kanssa kahdestaan. Olikohan se siksi, että aina tuli muuten kinaa siitä, ketkä olivat parempia kavereita keskenään? Jos näin on, on tultu pitkälle. Eilen perjantaina sain nimittäin kokea tämän ainakin osittain ihan isolla tyttöporukalla – ilman riitoja.
Ystäväni Elina täytti vuosia ja halusi järjestää jotain erilaista, joten hänen tyyliinsä ne olivat tietenkin pyjamabileet. Tyyppi voi nimittäin viettää koko päivänsä pyjamassa! Nyt sai laittaa päälle yökkärin, joka tuntuu kotona olevan liian lapsellinen. Tänä iltana myös se sai ylistystä! Nyt sai näyttää luvan kanssa räjähtäneeltä ja nauttia ihanien naisten turhista höpinöistä ilman keskeytyksiä!
Tilanne oli hassu, mutta silti se jotenkin kolahti. Söimme sushia, nauroimme kippurassa ja illan kruunasi tietenkin leffailta. Tämä ei ollut mikään perinteinen leffailta, vaan jokaisen pienen tytön unelma! Yksityisnäytös elokuvateatterissa. Voisi käydä pissalla kun haluaa, nauraa kun haluaa, jutella jos (kun) haluaa ja täydentää karkkikippoa kun tulee tilaisuus. Eikä edes hyssyttelyä! Löntystelimme teatteriin yöpuvuissa, kun muut kipittivät vieressä koroissaan kohti baareja. Ajattelin vain tyytyväisenä sitä, ettei minulla olisi huomenna pahaa oloa.
Pyjamabileet olivat lähestulkoon täydelliset. En tiedä mikä siinä on, ettemme me aikuiset naiset innostuneet patjoilla majoittumisesta. Koska meistä on tullut näin tylsiä, vai ollaanko me vain liian mukavuudenhaluisia? Koska koen olevani yhtä hullu kuin itse päivänsankari, harmittelin tämän kokemuksen missaamista aikaisen herätyksen vuoksi. Olisin nimittäin ehdottomasti kömpinyt yökyläänkin saakka. Seuraavana päivänä oli kuitenkin luvassa kunnon lapsipäivä! Kummityttöni glitteribileet olivat vuoden odotetuin juhla, ainakin heti joulun jälkeen. Oli siis mentävä kuuliaisen aikuisen tavoin kotiin, vaikka jäikin harmittamaan.
9-vuotiaan toivomat syntymäpäivät tarkoittivat kynsien lakkausta kaikilla mahdollisilla glitterin väreillä, lettikampauksia, cupcake-kakkuja, heliumpalloja ja vielä vähän glitteriä. Sitä voi laittaa päähän tai naamaankin, you name it! Siskoni oli saanut ajatuksen järjestää kauneus- ja kynsistudio Salon Milagrossa lasten omat bileet, josta paikan ihana omistaja Manna oli lapsirakkaana innostunut täysin. Minusta fantastinen idea ihan kaikkia ajatellen, sillä omat stressit järjestelyiden osalta jäivät hyvin vähäisiksi.
Bileet olivat tietenkin mieletön hitti tyttöjen keskuudessa, sillä kukaan ei olisi halunnut lähteä kotiin. Me jatkoimme kuitenkin päivää molempien siskoni tyttöjeni kanssa elokuviin katsomaan Grinchiä. Tämä elokuva katsotaan muuten joka joulu. Lastenleffat ovat siitä ihania, ettei niiden parissa tule ajatelleeksi lainkaan omaa elämää, vaan hetkeen heittäytyy täysin. Se on ihanan kepeää ja kivutonta. Nauran niissä aina jostain syystä kaikkein eniten ja ne saavat pitkäksi aikaa hyvälle mielelle! Ei aikuisten elokuvat saa samaa efektiä aikaiseksi?! MIKSI?
Tästä kaikesta intoutuneena; haluan nukkumaan patjalle ja herätä kikatteluun. Siihen että syödään munkkeja aamiaiseksi ja lorvitaan koko aamupäivä ei minkään parissa. Haluan katsoa vain lastenelokuvia.
Jos toisinaan kaipaat pakoa todellisuudesta, kannattaa kokeilla lapsipäivää!<3
