LIVE YOUR REALITY

Olen täällä Los Angelesissa ollessani pohtinut paljon sitä mitkä asiat estävät meitä elämästä täysillä. Jokainen meistä päätyy joskus pohtimaan asioita joita haluaisi tehdä tai kokea. Miksi sitten kuitenkin lopulta vain pieni osa näitä toteutetaan?

Me pelkäämme. Joskus epämukavuusalue on saattanut kääntyä omaksi mukavuusalueeksi, josta ei osaa enää astua ulos. Siitä on tullut turvallinen, josta haluamme pitää kiinni. Haemme pysyvyyttä ja turvallista olotilaa elämäämme. Usein haluamme välttyä epäonnistumisilta – ja kuinka näiltä sitten parhaiten välttyy? Ei tehdä mitään poikkeavaa, haastavaa tai uutta. Ollaan ok alueella, mutta tyytymättömiä. Jossitellaan. Tämä on mielestäni ehkä isoin elämäämme rajoittava tekijä – pelätään epäonnistumista enemmän kuin mitään muuta. Elämää ja unelmia rajoitetaan silloin väistämättä ja näkökenttä supistuu lähes huomaamatta. 

Mitä kaikkea tekisit jos et asettaisi itsellesi ja elämällesi mitään rajoja? Mieti tätä tarkkaan. Minäkin mietin ja mieleeni heräsi monia kuuntelemisen arvoisia kysymyksiä ja vastauksia. Asetamme itse itsellemme rajoja ja esteitä, joita ei usein oikeasti ole edes olemassa. Koska lopulta kaikki, mitä olemme paperille kirjoittaneet haaveistamme, on mahdollista myös tehdä tämän elämän aikana.

Olen aina halunnut uskaltaa asua ulkomailla. Perustelin tätä kykenemättömyyttäni toteuttaa sitä sillä, että olen jotenkin liian vanha ja väärässä elämäntilanteessa – se olisi pitänyt tehdä jo nuorena! Nyt kuitenkin toki pienellä joustamisella saan kokea sitä puolitoista kuukautta – se on parempi kuin ei mitään. Eikä sitä koskaan tiedä, jos joskus päätyisin johonkin uudestaankin, pysyvämmin.

Luulin myös hyvin vahvasti, että en koskaan pystyisi ajamaan autoa Los Angelesissa. Kuvittelin että englantini ei olisi tarpeeksi sujuvaa, vaan hämmentäisi vain ihmisiä. Todellisuudessa nämä molemmat luuloni ovat osoittautuneet täysin vääriksi. Nämä pelottivat, koska ne olivat uusia asioita. En luottanut itseeni ja omiin kykyihini hetkellisesti. Kunnes sitten jälleen kerran keskustelin asiasta itseni kanssa – kyllähän minä nämä hoidan ja entäs sitten jos homma ei täydellisesti menisikään? Se kaikki on osa elämää. Tärkeintä kaikessa on ymmärtää, ettei järjen pessimistinen ääni ole usein edes oikeassa.

Epäonnistumisia kannattaa harjoittaa mahdollisimman paljon elämän aikana. Jopa enemmän kuin niitä onnistumisia! Sitä kautta se luottamus itseään ja elämää kohtaan luodaan. Mutta lopulta epäröimme enemmän kuin lopulta on edes tarpeen. Olen ollut juuri sellainen, joka ei vahingossakaan tee mitään mitä en osaa varmasti. Tärkein oppini elämässäni on kuitenkin ollut se, että mitä tahansa toivoisin kokevani tai tekeväni, on mahdollista jos näkee rajoitteiden sijaan mahdollisuuksia. Ei saa pelätä, tai muuten jää paljon kokematta! Luottamus omaan itseensä kasvaa vuosien myötä, joka on ehdottomasti yksi vanhenemisen parhaista puolista.

Niin kauan kun oma mieli kieltää meitä tekemästä ja toteuttamasta, kannattaa miettiä asiaa vielä kerran. Mikä ääni sisälläsi puhuu juuri silloin? Onko se vahva sinä, vai pelokas sinä? Voit päättää joko nähdä ympärilläsi mahdollisuuksia, tai sitten voit nähdä rajoitteita ja ongelmia.

Tärkeintä on nauttia aidosti omasta olostaan ja elämästään. Kaikki muu menee lopulta omalla painollaan eteenpäin. Sitä elämää ei kadu ja vanhana riittää elämäntäyteisiä tarinoita myös muille kerrottavaksi!

En sano että elä unelmaasi. Sanon mieluummin että elä todellisuuttasi <3 -E