MINUUTTIPELLE

Herranjestas, onko minusta tullut laiska lepsuilija?! Entistä minääni olisi voinut kutsua nimellä minuuttipelle. Olin aina ajallani joka ikisessä paikassa ja sitäkin useammin olin etuajassa. Nykyään en harrasta tätä jälkimmäistä juuri koskaan, vaan olen joko tarkalleen sovittuun aikaan sovitussa paikassa, tai muutaman minuutin myöhässä. Onko minusta tullut huono arjen suorittaja?

Koen olevani täsmällinen, mutta kyseenalaistin sen kuitenkin hetkellisesti – olenko sittenkään? Hoidanhan aina työt ja sovitut asiat asianmukaisesti ja aikataulussa? En siis usko lepsuiluun. Ehkä meille jokaiselle käy elämän aikana tämä sama hölläämiseksi kutsuttu ilmiö – jostain on pakko joustaa tai muutenhan täällä ajaa itsensä vain sulaan hulluuteen kaikkien näiden velvollisuuksien ja tehtävälistojen kanssa? Nykypäivän elämäntyyli nyt kun sattuu olemaan aika suorituskeskeistä ja minuuttiaikataulun kanssa pelaamista, ettei ole ihmekään jos arkea ei kykene suorittamaan täydellisesti jokaikinen hetki. Riittämättömyyden tunne on meille kaikille varmasti tuttua.

Mikä on sinun nykypäivän elämäntyylin nostattama uusi “huono puolesi”? Ehdotan että annamme nämä anteeksi itsellemme? Meidän ei ole pakko olla täydellisiä, eihän arkikaan ole sitä. Näin arkeen palattuasi pohdi sitä omaa “huonoa puoltasi” ja sen aitoja vaikutuksia ympäristöösi ja itseesi. Onko se kuitenkaan niin iso kuin alkuun ajattelit? Olisiko siinä mahdollisuutesi vähentää arjen stressilastiasi?

Väitän että tämä entinen minäni minuuttipellenä vain stressasi enemmän kuin nykyinen minäni. Nykypäivän minäni tietää ehtivänsä hyvin astetta rennommallakin lähestymistavalla. Pieni arkinen ennakointi antaa mielenrauhan, mutta ei luo ylimääräistä stressiä. Minuuttipelle olkoon siis historiaa! Arkeni ei tähän kaadu- eikä kaadu kenenkään muunkaan. Tämä muutos on tehnyt minusta itseasiassa ajankäytöllisesti jopa tehokkaamman.

On myös hyvä muistaa, ettei toisen stressi ole koskaan vertailukelpoinen. Me jokainen stressaamme eri asioista ja toiset kestävät stressiä paremmin kuin toiset. Kenelläkään toisella ei ole samanlaista elämää kuin sinulla. Siksi emme voi koskaan täysin ymmärtää toisen olotilaa, vaan on katsottava kohti omaa elämäänsä ja keksittävä ratkaisuja sitä kautta. Jatkuva stressaaminen varastoituu kehoon ja sillä onkin varsin oikukkaat kiemurat!

Astetta rennompaa viikkoa <3 -E

Tuoli – Indecoria / Sivupöytä – Everydaydesign