Missä menee pettämisen raja?

Olen hämmentynyt. En ole moneen vuoteen katsonut televisiosta mitään, saatikka seurannut sieltä jotakin. Teemu sattuu tätä kevyttä viihdettä kuitenkin rakastamaan, joten olen saanut perehdytystä näihin silloinkin, kun ei olisi kiinnostanut. Yksi näistä kammotuksista on Temptation Island Suomi-ohjelma. Sehän on tehty aivan loistavasti, sillä sehän koukuttaa. Katsojia kauhistuttaa useammin kuin kerran yhden jakson aikana. Luulen että monille tulee tätä katsellessa aika hyvä fiilis omasta suhteesta. Ohjelman perusteella voisi kuitenkin ajatella, että parisuhteet ovat tänä päivänä kertakäyttötavaraa. Tästä tulikin mieleeni, mikä lasketaan pettämiseksi? Sen raja tuntuu olevan toisella hyvinkin herkkä ja toiselle se taas tarkoittaa jotain sellaista, joka ylittää kaikki inhimillisyyden rajat. Jos asia ei kestä suhteen päivänvaloa, puhutaan silloin pettämisestä.

Onko flirttailu pettämistä? Eikö sekin ole toista kohtaan epäkunnioittavaa? Aina kun on jotain salattavaa (sanoja tai tekoja) mennään vaarallisella alueella. Jos vaihtaa tekstiviestejä jonkun kanssa, eikä niitä olisi valmis näyttämään toiselle, on keskusteluiden takana varmasti jotain muutakin. Miksi olla suhteessa, jos ei pysty olemaan oikeasti? Sitoutuminen on arvokasta ja siihen ei kuuluisi lähteä jos ei ole itse henkisesti oikeasti valmis.

Jos on tarve hakea muualta huomiota, on se selvä merkki siitä, ettei suhde ole oikea. Tai sitten ei ole itse valmis, johon voi vaikuttaa moni asia. Silloin pitäisi olla itselleen rehellinen, eikä kaataa tätä toisen niskaan. Meidän pitää osata ottaa vastuu myös toisesta ja toisen kunnioittamisesta. Pettäminen ei ole koskaan vaihtoehto. Se tuhoaa paitsi toista osapuolta, tuhoaa se myös itse pettäjää. Nämä asiat on käsiteltävä usein jossakin vaiheessa, olit sitten se jota on petetty, tai se joka on pettänyt.

Minusta toiselle pitää pystyä kertomaan se, mitä repussaan kantaa. Toinen voi ymmärtää ja tukea, hänen tehtävänsä ei ole tuomita tai käyttää tätä tietoa toista vastaan. Meneekö se kuitenkin siihen riitatilanteessa? Jos tietää toisen pettäneen jokaista aikaisempaa kumppaniaan, voiko aidosti luottaa siihen ettei tämä enää toistu? Minusta ratkaisevaa on se, onko itse ymmärtänyt tekonsa vääryyden ja poteeko siitä pahaa oloa. Jos omat  teot on kohdannut ja niiden seuraukset ymmärtänyt, on varmasti oppinut jotain. Kun on oppinut ja sisäistänyt jotakin tärkeää, voi olla mahdollisuus myös muuttaa vanhaa kaavaa joksikin täysin uudeksi. En usko sen olevan riippuvainen suhteesta, vaan pikemminkin siitä omasta keskeneräisyydestä, epävarmuudesta ja heikkoudesta. Toki vääränlainen suhde voi ajaa vääriin ratkaisuihin, mutta silloin näistä teoista täytyy olla valmis ottamaan täysi vastuu.

Itseään kohtaan on oltava rehellinen, jotta voi olla sitä myös toiselle. On myös oltava valmis puhumaan asioista mahdollisimman avoimesti. Myös toisen on oltava sitä, oli menneisyydessä mitä tahansa. Epäilen enemmän niitä, jotka eivät kerro koko totuutta kuin niitä, jotka ne kertovat, oli siellä sitten mitä tahansa. Epärehellisyys on aina hälytysmerkki. Myös kertomisen jättäminen on toisen luottamuksen pettämistä.

Tiedän monia suhteita, joissa toinen osapuoli on kokenut jäävänsä vähälle huomiolle ja ajautunut näin tietoisesti vääriin ratkaisuihin. Eikö puhuminen ole ratkaisu, emmekö me ymmärrä sanoja? Onko teot ja toisen loukkaaminen ainoa vaihtoehto siihen, että viesti kuullaan? En halua uskoa niin.

Suhteen alussa kannattaisi minusta käydä keskustelu siitä, mikä on itselleen ok ja mikä ei. Toiselle pettämisen määritelmä voi olla nimittäin täysin eri kuin toiselle. Yhteisistä pelisäännöistä kannattaa aina sopia ja niistä täytyy olla myös valmis keskustelemaan avoimesti.  Minusta parisuhde perustuu toisen kunnioittamiselle ja jos tämän siteen rikkoo, on edessä hyvin raskas tie. Myös sosiaalinen media on tuonut uusia haasteita parisuhteisiin ja rajojen määrittelyyn. Uusien ihmisten lähestyminen on helpompaa ja kynnys pieni. Voi olla että toimintatavat somessa poikkeavat paljonkin nuorten ja vähän vanhempien ihmisten kesken. Mielestäni somemaailmassa on tismalleen samat säännöt kuin oikeassakin elämässä.

Olen viisastunut itse paljon seurustelusuhteiden myötä. Ikä kasvattaa viisautta, mutta se opettaa myös kunnioittamista toisia ihmisiä kohtaan. Tiedän myös mitä itse tarvitsen suhteelta voidakseni hyvin. Olen elänyt erilaisissa suhteissa ja olen myös tullut joskus petetyksi. En voisi koskaan elää suhteessa, jossa joutuisin pelkäämään pettämistä. On kuitenkin itse tehtävä töitä sen eteen, ettei pelkää sitä. Jos toinen siihen kuitenkin ajautuu, ei siitä voi syyllistää itseään. Olemme sen sijaan vastuussa siitä, miten suhteemme voi. Miten kuuntelemme ja miten annamme huomiota.

Ainoa tapa selvitä on puhua. Olen nimittäin huomannut, että ne jotka pettämiseen ajautuvat, hautovat usein ajatuksiaan. Kun tämä paha olo kasvaa riittävän suureksi palloksi, aletaan sitä purkamaan keinoilla, jotka ovat pettämistä. Onko pettäminen siis oikeasti pelkästään oman pahan olon seurausta?

Puhuminen auttaa usein silloinkin, kun se tuntuu vaikealta. Parisuhteessa ei voi olla puhumatta, sillä se on yksi tärkein rakennuspalikka koko jutussa <3

Rakastetaan avoimesti, kunnioittaen ja täysillä -E