Mistä tunnesyöminen johtuu ja kuinka siitä voi päästä eroon?

Olin parikymppinen kun kärsin ensimmäistä kertaa elämässäni tunnesyömisestä. En tietenkään osannut toimintaani tuolloin ymmärtämään, sillä ei siitä oikeastaan puhuttu missään. Ymmärsin, ettei kaikki voinut olla hyvin. Mikä minua oikein vaivasi? Treenasin, poljin työmatkat pyörällä ja söin ihan hyvin verrattuna moneen muuhun saman ikäiseen. Olin myös opettelut juomaan vettä, joten miten terveelliset elämäntavat voisivat johtaa ongelmiin? Kaikkihan näytti hyvältä ulospäin, ainakin toiminnan perusteella. Jokin syömisessä tuntui kuitenkin vaikealta. Teki mieli syödä, vaikka ei ollut nälkä. Sokeriin oli erityinen himo ja siitä kieltäytyminen tuntui välillä ylitsepääsemättömän vaikealta. Saatoin syödä pellillisen pannukakkua yhden illan aikana, eikä se liittynyt nälkään. Seuraavana päivänä pyrin tietenkin kompensoimaan tästä aiheutunutta ahdistusta ja plussakaloreita. Olin epätoivoinen ja yksin asiani kanssa. Menin lääkäriin ja yritin saada ymmärrystä, sitä kuitenkaan koskaan saamatta. Olinhan täysin normaalipainoinen, eikä tuloksista löytynyt mitään poikkeavaa. Koin vain suurempaa avuttomuuden tunnetta ja olo paheni entisestään.

Paha oloni kumpusi sisältäni, sillä koin olevani yksin. Tämä purkautui syömiseen. Vietin liikaa aikaa yksin, sillä en ollut kyennyt muodostaan kovin laajaa sosiaalista verkkoa ympärilleni Kotkasta muutettuani. Myös taloudellinen vastuu oli painava ja oloa ei helpottanut lainkaan jokaisen pennin laskeminen kaupassa. Usein ostoskäyttäytymiseeni vaikutti nimenomaan se, paljonko rahaa kourassa oli. Jos sitä ei ollut hirveästi, tein usein myös huonompia valintoja kaupassa – osa pennin venyttämisen toivossa, osa meni vain ahdistuksen näennäiseen hiljentämiseen. Todellisuudessa möykky vain kasvoi. Mitä enemmän sorruin huonoihin valintoihin, sitä pahemmin voin henkisesti. Olinhan heikko.

Pääsin kuitenkin lopulta ulos. Se vaati aikaa, itkua, oppirahoja ja tukea. Kun vähitellen sain elämäni vakaaksi, huomasin ongelmieni vähitellen hellittävän. En hakenut ruoasta enää lohtua, helpotusta, tai pakokeinoa. Koin olevani mielettömän vapaa ja saatoin olla jälleen oma itseni. Ruoka ei hallinnut enää ajatuksiani. Tämä oli yksi elämäni opettavaisimmista kokemuksista. Se osoitti juuri sen mistä olen puhunut useasti; henkinen hyvinvointisi on kaikkein tärkein. Se heijastuu ulospäin omaan olemukseen ja toimintaan. Ajatukset eivät koskaan ole vain ajatuksia. Ahdistavat ja vaikeat ajatukset, sekä kokemukset pakkautuvat aina johonkin. Jokaisella tämä sisäinen paha olo purkautuu ulos jollakin tavalla. Addiktiot ovat hyvin tyypillisiä pakokeinoja, jotka todellisuudessa vain mutkistavat asioita ja pahentavat omaa oloa.

Tämä kokemus muistuttaa minua aina siitä, mitä henkiselle hyvinvoinnilleni kuuluu? Huomaan muutokset herkästi ja pyrin tekemään asioita, jotka tasapainottaisivat olotilaani. Ne eivät ole aina mitään radikaaleja muutoksia, kuten parisuhteen päättäminen, irtisanoutuminen tai kaveripiirin vaihtaminen. Joskus ne ovat pieniä viilauksia, joilla on suuri merkitys. Oma aika, hyvät sosiaaliset suhteet, terveellinen ja hyvää mieltä tarjoava ravinto, valo, jooga, hieronta, luonto ja toisinaan kotona tehtävät kasvohoidot voivat olla niitä asioita, jotka ohjaavat takaisin oikealla polulle. Aina ei vaadita lomareissuja tai suuria mullistuksia, mutta toisinaan nekin voivat olla välttämättömiä. Tärkeintä on kuunnella sitä omaa sisintään ja antaa sen ohjata sinua. Se tulee viisaammaksi mitä enemmän sitä oppii kuuntelemaan. Lempeys, rakkaus ja hyväksyntä itseään kohtaan on avainasemassa. Jos et  opettele tuntemaan itseäsi, miten kukaan muukaan voisi?

Tunnesyöminen on helpommin muutettavissa, kuin syömishäiriö, sillä jälkimmäinen on sairaus. Tunnesyöminen voi usein olla tapa tai tottumus, johon tulisi keksiä uudet toimintamallit ja selvittää, mikä tunnesyömisen takana on. Tunneperäiset seikat ja olosuhteet ovat asioita, joihin me voimme vaikuttaa. Moni tyhjentää kaappeja siinä vaiheessa, kun kokee tylsistyvänsä. Osa taas silloin, kun kokee surua tai vastaavasti iloa. Syöminen on silloin jotenkin perusteltua. Jos sohvalla loikoilu yhdistetään aina syömiseen, menee homma helposti tapasyömisen piikkiin. On löydettävä uusia toimintatapoja, jonka opimme usein yllättävän nopeasti. Jos emme itse osaa niitä tunnistaa ja käsitellä, on ammattiapua aina saatavilla.

Toiset meistä syövät ja oireilevat vain yksin. Se johtuu häpeästä, jonka syöminen meissä aiheuttaa. Miksi minä en kykene hallitsemaan omia valintojani ja sitä, mitä suustani alas laitan ja kuinka paljon. Asia ei tule koskaan olemaan niin yksinkertainen silloin, kun kyseessä on henkisen hyvinvoinnin epätasapaino. Kun tasapaino on olemassa, on valintojen tekeminen täysin erilaista, sillä emme koe välttämättä edes juuri ponnistelevamme valintojen edessä. Kaikki rullaa omalla painollaan eteenpäin. Opettavaisinta on ollut huomata, ettei ruoka tarjoa apua tunteiden käsittelyyn.

Tunnesyöminen on voimakasta ja hallitsevaa. Toiset pyrkivät lievittämään stressiä, toiset saattavat syödä puolisonsa kanssa kilpaa – molemmat omaan henkiseen epätasapainoon. Usein näemme toimintamme taakse vasta myöhemmin. Miksi ajauduin siihen ja miksi toimin näin? On hyvä hyväksyä, ettei kaikki ole kiinni esimerkiksi siitä, että joku olisi vahvempi ja toinen heikompi. Asia ei ole niin yksiselitteinen. Tällä asialla ei nimittäin ole mitään tekemistä esimerkiksi sen paljon kuulutetun itsekurin kanssa. Mitä enemmän sitä pyrkii tässä tapauksessa hallitsemaan, sen pahemmat seuraukset sillä useasti on. Ainoa avain onkin sen oman tasapainon palauttaminen ajan kanssa. Se voi viedä kaksi päivää, viikkoja tai vuosia, mutta voit olla varma siitä, että se on se arvoista. Kun ensimmäinen hyvän olon aalto taas tulee, sitä ymmärtää vasta oikeasti silloin missä on käynyt.

Kun ruoka tuntuu hallitsevan jokaista ajatusta ja päätöstä, ei keho voi millään olla tasapainossa. Huuto ja vastaus tulikin sisältä. Olin yksinäinen ja ahdistunut. Se mikä meidät ajaa hakemaan ruoasta lohtua ja mielihyvää, voivat olla mitä tahansa. Ne ovat kuitenkin usein jotain sellaisia syitä, jotka haittaavat henkistä hyvinvointiasi. Se voi olla hylkäämisen seurausta, yksinäisyyttä, tyytymättömyyttä omaan elämään, epävarmuutta, epäonnistumisesta aiheutunutta ahdistusta, tyytymättömyyttä omaa kehoa kohtaan, tai mitä tahansa sellaista, joka laukaisee sinussa jotain ikävää tunnetta.

On myös hyvä muistaa; mitä enemmän asetat itsellesi rajoja ja vaatimuksia, sitä todennäköisemmin ahdistut vain enemmän. Aloita pienistä askelista.

Aina kaikelle ei löydy selitystä lääkäriltä. Haluan vain sanoa, että tästäkin pääsee eroon, etkä ole yksin asian kanssa. Hyvin moni meistä kokee elämänsä aikana vaiheita, joihin omat voimavaramme eivät riitä. Silloin on erityisen tärkeää muistaa se, mitkä ovat oman hyvinvoinnin edellytykset? Mitkä auttavat henkisen tasapainon löytymiseen ja mitkä ovat niitä tekijöitä, jotka sen saavuttamista estävät? Ketkä tukevat sinua?

Tunnesyöminen on mielen, ei kehon ahtautta. Jos luit tämän loppuun, uskon että tiedät mistä puhun. Emme ole oikeasti yksin <3

Ollaan lempeitä toisiamme ja itseämme kohtaan.

Aina voi palata takaisin tasapainoon -E

Vaatteet – Röhnisch / kengät – Puma