MITÄ HYVÄÄ FITNESS TOI ELÄMÄÄNI?
“Fitness pilasi elämäni”. Nämä lausahdukset ovat mediasta tuttuja ja negatiivisuus saa aina isoimman jalansijan. En mene ottamaan kantaa näihin tapauksiin, vaan ajattelin itse tuoda esiin lajin positiivisia puolia – kyllä, siinä on myös paljon sellaisiakin! Olen itse kokenut lajin myötä enemmän hyvää kuin huonoa, mutta en sano, etteikö laji olisi raadollinen. Sitä se on.
Kaikki urheilulajit vaativat omansa. Monet lajit vaativat pitkän lajitaustan ja työtä on tehtävä systemaattisesti vuosia. Fitnesslajit eivät ole mitenkään poikkeus. Sitä faktaa ei tunnu kovin moni ymmärtävän. Se ei ole helppoa, eikä lajissa menestytä dieetin turvin. Vaikka Bikini Fitneksessä ei vaadita nopeutta, ketteryyttä tai voimaa, koen lajin yhdistävän monet eri elementit. Tämä kaikki jää usein johtopäätösten ja juttujen ulkopuolelle. Esiin nostetaan 0,5 % itse lajista – kisapäivä. Siinä nämä elementit eivät pääse jalustalle missään muussa muodossa kuin ulkoisina tuloksina.
Jokaisesta lajista löytyy näitä luonnonlahjakkuuksia, jotka sopivat lajiin täydellisesti. Heidän ei tarvitse tehdä yhtä paljon töitä kuin jonkun toisen. Toinen on saattanut antaa lajille monia vuosia ja toinen pääsee samaan tulokseen vuodessa. Mutta entä sitten? Molemmilla on kuitenkin aivan samat mahdollisuudet. Työmäärä saattaa toisella olla isompi, mutta sitä on kilpaurheilu. Sen ei pidä olla helppoa, tasavertaista tai reilua. Yksikään laji ei tule sitä tarjoamaan koska olemme kaikki yksilöitä. Kehonmuokkauksessa yksilöllisyys painottuu todella vahvasti, sillä kyse on kehon mallista, rakenteesta, lihasten pyöreydestä, välityksistä ja tasapainoisuudesta.
En ole luonnonlahjakkuus, mutta rakastan työskennellä kehoni kanssa. Saan motivaatiota siitä, että tiedän tulosten olevan mahdollisia. En ole koskaan pelännyt työn määrää tai sen rankkuutta, jota tehdään kropan ehdoilla. Parasta on nähdä kovan työn tulokset ja oman fysiikan muuttuminen. Se on toki haastavaa, mutta se on myös äärimmäisen palkitsevaa. Enkä puhu siitä kisakunnosta. Puhun siitä oman fysiikan kehittymisestä vuosi vuodelta eteenpäin. Se vaatii aikaa, aitoa intohimoa ja kärsivällisyyttä. Perus salitreenaaminen ei tätä kaikkea kokemusta minulle tarjoaisi, sillä siitä puuttuisi se itsensä haastaminen.
Kilpaurheilijalla on pakko olla kilpailuviettiä, tai sitten niitä lahjoja enemmän kuin muilla. On urheilijoita jotka rakastavat omaa lajiaan, mutta on myös niitä jotka aidosti ajoittain vihaavat sitä. Mutta silti näitä kaikkia urheilijoita yhdistää jokin. Intohimo lajia kohtaan, intohimo urheilua ja itsensä haastamista kohtaan. Jokaisessa urheilijassa piilee se, vaikka he olisivatkin muuten täysin toistensa vastakohtia. Jokainen menestyvä urheilija voi kuitenkin samaistua toiseen kunnianhimolla ja periksi antamattomuudella.
Fitnesslajeissa yhdistyy vahvasti urheilijalta vaadittavat osa-alueet. Ruokavalion taitaminen, kovaa ja oikein treenaaminen, sekä henkinen ja psyykkinen jaksaminen. Paletin pyörittäminen ei ole helppoa. Se kaipaa luonnetta ja vahvuutta, jonka kantamiseen ei jokainen täällä yksinkertaisesti sovi, eikä pidäkkään sopia. Tärkeintä on muistaa mielestäni se, että kehonmuokkaus on rankkaa kilpaurheilua. Siinä käydään läpi jokainen osa-alue, niin ne heikot kuin vahvatkin. Nostaisin jopa tärkeimpänä seikkana elämäntilanteen sopivuuden kilpaurheilua tukevaksi, sillä se vaatii paljon aikaa, työtä ja keskittymistä. Siinä on oma napa edellä enemmän tai vähemmän, eikä jokaisen elämäntilanne kykene ruokkimaan tätä elämäntyyliä positiivisesti.
Teen töitä yhtä nöyrästi kuin tein ennen viime syksyistä Bikini Fitneksen SM-voittoani. Nöyryys lajia kohtaan on säilytettävä, jotta sitä osaa arvostaa sen vaatimalla tasolla joka päivä. Pitää olla aika kova pää, jotta kykenee saavuttamaan isoja tuloksia ja ylittämään itsensä aina uudelleen. Todellisuudessa mitään rajoja ei ole olemassa, jos vain tekee tarpeeksi töitä. Työn määrää ei kukaan pysty määrittelemään, ei edes valmentajasi tai harjoitusohjelmasi. Työn määrän määrää sisimpäsi.
SM-voitto oli kieltämättä kova puristus, mutta eniten kaikessa ratkaisi asenne. Mikään voitto ei ole helppo ja olen ymmärtänyt tämän matkani vaatimukset vasta jälkikäteen. Olen pirun ylpeä itsestäni ja tästä taipaleestani. Siinä pääsin todella haastamaan itseni ja kehittymään ihan mielettömästi monella eri osa-alueella. Voitto osoitti myös itselleni vahvemmin sen, mitä oikealla asenteella voi saada aikaan. Asenne on tekoja. Teot tuovat tuloksia. En koskaan luovuttanut.
Minusta hätkähdyttävintä on kuitenkin se millaisen vastaanoton sain monelta ystävältä, tutulta ja tuntemattomalta kun valmistauduin kisoihin. Negatiivista. Joidenkin lauseiden takaa pystyi haistamaan vähättelyä ja epäuskoa. Osan mielestä oli täysin typerää edes yrittää menestyä, koska se oli mahdotonta näillä eväillä. Olin sitä ja tätä, eikä ominaisuuteni riittäisi siihen tai tuohon. Ne jotka minut tuntivat aidosti, eivät koskaan epäilleet menestystäni. He vain tiesivät voimavarani ja ehkä myös ripauksen lajista. Ennen kaikkea he ymmärsivät tarkoitusperäni ja motiivini. Kun voitto oli selvä, ei leirien jakaantumista enää ollut. Kaikki olivat iloisia voitostani. Kaikki haluavat olla osa menestystäsi, mutta kuka haluaa olla mukana taistelussa? Tämä oli yksi isoimmista opetuksista kisataipaleeni aikana. Tulin hyvin tietoiseksi siitä, millaisia ihmisiä haluan ympärilleni.
MITÄ POSITIIVISTA FITNESS-KISAAMINEN TOI?
- Olen tietoisempi omasta kehostani ja sen hyvinvoinnista. Osaan kuunnella kehoni viestejä tarkkaavaisemmin
- Ymmärrän mielen merkityksen yhä laajemmin. Mieli on isoin voimavaramme
- Oivalsin millaiset voimavarat kätkeytyy sisälleni. Aivot sotkevat viesteillään paljon ajatuksiamme, jotka johtavat meitä usein harhaan. Keho on todellisuudessa paljon vahvempi, mutta sitä tulee osata kuunnella oikein yhdessä mielen kanssa
- Kykenen saavuttamaan aina enemmän mitä ajattelen
- Arvostan enemmän asioita ja ihmisiä, jotka saatoin ottaa aikaisemmin itsestäänselvinä
- Intohimolla saavutetaan tuloksia
- Positiivinen asenne ja ajattelumalli tekevät elämästä aidosti parempaa. Vaikka tilanne olisi kuinka vaikea tai ahdistava, kannattaa siitä aina etsiä jotain positiivista vaikka itse asia ei millään olisikaan hyvä
- Ymmärsin kuinka lukemalla voi oppia paljon itsestään. Opin kuinka siitä voi ammentaa myös uskoa ja jaksamista. Nykyään luen paljon ja Tv on vaihtunut kirjahyllyn rakentamiseen
- Olen tietoisempi haluistani ja toiveistani. Tuntuu että pääsin lähemmäs aitoa itseäni. Kun ihminen käy äärirajoilla, pystymme usein oivaltamaan asioita paljon suuremmin ja syvemmin. Huomaamme itsessämme uusia puolia, jotka ovat oikeasti olleet siellä aina
- Ymmärrän itselleni sopivan ja toimivan ruokavalion merkityksen paremmin
- Näin konkreettisesti sen kuinka ja millaisen kehityksen voin saada aikaan vuodessa
- Ymmärsin kuinka vähemmän voi olla enemmän
- Isoja asioita ei koskaan tehdä tai saavuteta yksin
- Mikään ei ole mahdotonta, mutta saattaa vaatia vaan erilaisia työkaluja
- Yksilölliset ominaisuudet ja niiden merkitys elämässä konkretisoituivat
- Painolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa miltä keho näyttää
- Opin kuinka hyvä olo kehossa voi parhaimmillaan vallita oikeanlaisen tasapainon saavutettuaan
- Opin kuinka jatkuva kehittyminen toteutetaan ja kuinka siitä tehdään mahdollista
- Osaan arvostaa pieniä asioita enemmän, enkä valita turhasta. Kisaprojekti vie luulot pois
- Ymmärrän paremmin levon ja kehonhuollon merkityksen
- Osaan rauhoittua ja varata aikaa itselleni. Nautin omasta olostani yhä enemmän
- Treenaan monipuolisemmin ja laadukkaammin
- Arvomaailmani on vahvistunut sekä muuttunut
- Koen olevani enemmän läsnä nykyhetkessä
- Olen armeliaampi itseäni kohtaan
- En enää tuhlaa aikaa turhanpäiväisyyksiin, vaan koen olevani tehokkaampi ja tätä kautta onnellisempi
- Kuuntelen nyt vielä vahvemmin halujani, toiveitani ja intuitiotani
- Aistini ovat terävemmät. Aistin paremmin ihmisten mielialat ja läsnäolon
- Olen kiitollinen useammin
- Löysin syvällisemmän puolen itsestäni, josta saan uudenlaista voimaa etenkin vaikeina hetkinä
- Tiedän arvoni ja kykyni. En epäile tai aliarvioi itseäni yhtä helposti kuin aikaisemmin
- Materian merkitys elämässäni on pienentynyt. Ymmärrän elämän haurauden. Tunnen päässeeni lähemmäs sitä mikä elämässä on aidosti tärkeää
- Ymmärrän nyt olevani myös herkkä
- Opin olemaan joustavampi
- Olen avoimempi uusille, erilaisille ihmisille kuin minä itse olen
- Osaan valita paremmin ympärilleni oikeita ihmisiä
- Opin olemaan kärsivällisempi
Omaan käteeni jäi kisakokemuksen myötä enemmän positiivista kuin negatiivista. Koen voivani niin henkisesti kuin fyysisestikin paremmin kuin vuosi takaperin. Tämä johtuu täysin siitä että olen onnistunut tekemään asioita oikein ja oppinut paljon itsestäni. En voisi koskaan kiittää tarpeeksi valmentajaani, joka on tehnyt tästä kaikesta mahdollisen. Ilman Aleksia en todennäköisesti olisi tässä missä olen nyt. Olen päässyt oppimaan niin paljon muilta alalla olevilta ja saanut tukea silloin kun sitä olen tarvinnut. Oikeat ihmiset ympärillä ratkaisivat tämänkin pelin, vaikka itse työn teinkin. Ilman koneistoa ei toimi pääkeskuskaan täysillä!
Olen aina rakastanut urheilua ja tämä kokemus vain vahvisti sen tärkeyttä itselleni ja omalle hyvinvoinnilleni. Liikkuminen on vahva osa omaa identiteettiäni – se on aina ollut sitä ja tulee aina olemaan.
Olen ollut nyt lähes vuoden mukana Jyväskylän ja Helsingin yliopiston fitnessdieetin fysiologisia ja psykologisia vaikutuksia tutkivassa tutkimuksessa, jossa terveydentilaani on seurattu erilaisin menetelmin tasaisin väliajoin. Edessä on pian loppumittaus, jonka jälkeen jäämme odottamaan jännityksellä Suomen ensimmäisiä tutkimustuloksia siitä kuinka tämä laji vaikuttaa hyvinvointiin ja kehoon kokonaisuutena. Saan myös tämän vuoden puolella yhteenvedon omista tuloksistani, jotka antavat minulle urheilijana sitä kaikista kallisarvoisinta dataa omasta hyvinvoinnistani. Luulen että aika moni niin lajia harrastava kuin sivusta seuraajakin kaipailee tätä tieteellistä yhteenvetoa.
Opettavainen urheilijan vuosi takana -E <3
Hyviä ajatuksia tässä tekstissä 🙂
Kiitos Tuija 🙂 -E
Kiitos Eevi, kun olet alkanut panostamaan taas blogiisi ja postauksia tulee melkein päivittäin. Innosta pihkuen odotan mitä uusi postaus sisältää 🙂 Mielipiteesi ja pirtsakat kuvat tuovat ihania värejä tähän harmaaseen arkeen.
Ihana palaute, kiitos M <3 -E
Mahtavia ajatuksia! Luin juuri nykyisen fitnessmalli -kilpailun voittajan vanhaa blogipostausta, jossa hän kertoo omista kokemuksistaan fitnesskilpailuista ja tulkitsee sitä suorastaan sairaana puuhana. Hänestä se ei ole ollenkaan tervettä. Kun seuraa sinun matkaasi saa pikemminkin sen käsityksen, että oikein toteutettuna treenit, dietti (kokonaisuus) on tervettä eikä tee harmia kehollesi tai terveydellesi. Oletko itse sitä mieltä että monet lähtevät väärillä lähtökohdilla ja motiiveilla kisaamaan ja toteuttavat dieetin jollain tasolla huonosti tai väärin niin, että kroppa joutuu kovalle koetukselle? Miten dieetit eroavat ja miten keho pidetään terveenä? Aika vaikea muotoilla oikein kysymääni, lähinnä mietityttää kuinka voi olla kokemuksia eri ääripäistä. Oletko itse lukenut hirveistä dieeteistä, jotka vie terveyden ja mitä mieltä olet näistä? Aika paljon kysymyksiä yhteen viestiin. Toivottavasti osaat hiukan kertoa omia mielipiteitäsi ja kokemuksia lisää!
Tosiaan tarinoita ja kokemuksia on monia 🙂 Asioita voidaan toteuttaa niin monella tapaa. Fitnessmalli-kilpailu on kutenkin erilainen kilpailu ja myös aika lyhyt. Siinä ei päästä käsiksi mihinkään muuhun kuin itse diettaamiseen, jonka vuoksi se voi olla varsin raadollista. Jos Bikini Fitnestä tekee kilpaurheilijana, on ymmärrys lajia kohtaan ja omat lähtökohdat usein varsin erilaiset 🙂
Tosiaan osa vetää ketoosidieettiä ja tekee 8 aamuaerobista. Toiset eivät tee aerobisia ja syövät hiilaria varsin runsaasti. Yksilöllisiä asioita, eikä niihin voi antaa mitään suoraa kaavaa. Siksi laji on myös haastava, jossa pitää olla tuntemusta, kokemusta ja tietoa, vaikka valmentaja löytyisikin 🙂 -E
Olen ollut aiemmin sitä mieltä, että fitness ei ole urheilua. Sinä sait mieleni muuttumaan. On se. Ja siksi sitä ei pitäisi jokaisen salista vähän innostuvan tehdä. Koska lopputuloksena ovat yleiset sairaustarinat. Jos keho ja mieli eivät ole rääkkiin valmiit, jos ei ole kykenevä ku telmaan itseään ja tunne omia rajojaan, voi syntyä pahaa jälkeä. Eihän olympialaisiinkaan lähdetä puolen vuoden tai vuoden harjoittelulla, vaan vuosien. Fitness ei sovi kaikille. Miksi siitä niin sitten kuvitellaan?
Aika mahtavaa kuulla katja, kiitos tästä kommentista 🙂 Olen kanssani samoilla linjoilla. Ikäväähän se on lukea kuinka terveys on pilattu jollain sellaisella, mikä olisi voitu välttää täysin. Surullisia juttuja, mutta uskon että kun laji tulee isommin tietoisuuteen, myös ymmärrys lajin vaatimuksia kohtaan kasvaa. -E
Huh, olipas hyvä kirjoitus!
Olen samaa mieltä monesta asiasta. Hienoa, että toit esille lajin positiivisenkin puolen, koska tuntuu, että vain negatiiviset asiat on tuotu esiin. Kaikessa pitää pitää kohtuus ja kuunnella itseään, kuten useaan kertaan mainitset.
Olet toiminut minulle idolina viimeisen vuoden ja positiivinen energiasi saa minut uskomaan itseenikin.
Älä vaan koskaan lopeta blogaamista ja hyvän energian jakamista meidän kaikkien kanssa!
Kiitos Johanna <3 AIvan ihana kommentti, tästä sai itsekin energiaa! -E
Tosi kiva postaus taas!! ? Haluaisin vielä kysyä, että mitä protskujauhetta suosittelet treenin jälkeen. Oon itse kokeillut fastin reco2 ja nyt käytössä star nutritionin whey80. Mitä mieltä näistä?
Moikka Linnea,
Treenin jälkeen voi nauttia proteiinia ja hiilihydraatteja (kuten tämä Reco2) Osassa valmiita jauheita on hyvässä suhteessa molempia. Jos jauhe on prodepainotteinen (kuten Starnutrition whey80), voi sen kaverina nauttia vaikka banaanin. Välttämätöntä se ei ole, riippuu paljolti omista mieltymyksistä ja ruokailutottumuksista. Jos ruoka venyy salitreenin jälkeen kovin pitkälle, on syytä nauttia myös hiilareita 🙂 -E
Sanotaan mitä sanotaan niin normaalia tuo ei ole. Elät äärirajoilla. Luojan kiitos itsellä järkeä päässä enkä päästä itseäni noin pitkälle. Kroppasi ei ole enää kaunis. Sport lehden kannessa kasvosi ovat suorastaan pilatut. Liian paksut tekoripset, ihan hirveä tukka. Tiedän, kuinka älyttömän kaunis olet perusmeikillä, ilman tekoripsiä ja omilla hiuksillasi ja kroppa hiukka aidompi.
Kommentistasi oikein paistaa läpi jonkin sortin kateus ja katkeruus. Kun kerran olet niin hirveän järkevä ja tyytyväinen omaan toimintaasi, niin miksi jaksat kauhistella Eevin tapaa elää? Miksi sinun täytyy kommentoida hänen tekoripsiä ja hiuksia? Haluaisin nähdä minkälainen ihminen kirjoittaa tällaisia kommentteja. Todennäköisesti itseensä tyytymätön ihminen.
Mikä määritellään aidoksi kropaksi? Eevin kroppa näyttää elinvoimaiselta ja sporttiselta. Se on minusta aitoa, jos mikä.
Eevi olet kaunis ja terveen näköinen nainen. Sinustahan vallan huokuu hyvä olo.
Moikka Vivian,
Sport-lehden kannessa en ole kisameikissä enkä kisakunnossa 🙂 Itse viihdyn tällaisena varsin hyvin ja se onkin pääasia.
Ripset minulla on perus repertuaarissa aina, mutta toki kansimeikki on hieman rajumpi kuin tavallinen erkimeikkini. -E
Ihmiset tuntuvat aina unohtavan tässä fitness-keskustelussa harrastajan ja huippu-urheilijan eron. Eihän mikään laji ole terveydellisesti ideaalia ammattilais-/huipputasolla. Kilpaurheilu on ääripää, niin jääkiekossa kuin fitneksessäkin. Ei silti Teemu Selänteelle sanota, että tuo touhusi on tappavaa. Muissa lajeissa tunnutaan helpommin näkevän ne positiiviset vaikutukset mitä ylipäänsä urheilusta on.
No ei ehkä TEemu Selänteen lajissa mennä ulkonäössä äärimmäisyyksiin ja pilata se aito kauneus! Fitness on kaikkea muuta kuin aitoa
Ei “pilata kauneutta” muuten vaan isketään hampaat sisään? Aivotärähdykset (näitä on jo junnutasolla) voivat aiheuttaa loppuiäksi ongelmia, mut mitä pienistä kun tää on meidän KansallisUrheilua? Kilpaurheilu on äärimmäistä ja osiltaan sairasta ihan lajista riippumatta, kaikki vammatilastotkin sen todistaa. Toiset pärjää lajissaan ja lajinsa kanssa paremmin, toiset huonommin, toisille käy täysin julmasti. Lajista riippumatta.
Totta puhut ja hyvä pointti S 🙂 Kiitos tästä näkökulmasta-E
On tosi hyvä, että tuollainen testi tehdään, mutta ei niitä ongelmia aina ilmene heti. Esimerkiksi pitkään jatkuneella dieettaamisella voi olla vaikutusta lapsensaantiin, kun rasvaprosentti on pitkään ollut liian alhaalla. Tai mitä ylimalkainen ruoan tarkkailu voikaan tehdä itsetunnolle? Näitä asioita tuskin tajuaa tai edes huomaa vuodessa.
Odotellaan testituloksia niin selviää mitä kaikkea testestä voi oikeasti lukea 🙂 Jokainen meistä on yksilö, eikä jokaisella ole ongelmia samojen asioiden kanssa kuin ehkä toisella. Yksilölliset toteutukset ovat ehdoton avain kehon optimaaliseen toimintaan ja hyvinvointiin -E
Hei pakko kysyy et mistä noi ekan kuvakollaasin raitabikinit on? Tosi kivan mallinen toi yläosa!! 🙂 ite oon ehtiny just jotain ton mallista, ku en ihan niistä normi bikineistä tykkää..
Siis toi malli on ainakin mulle ihan super 🙂 Biksut on BikBokin uutta mallistoa -E
Hei, oon ihastellut noita sun sini-vihreen sävyisiä treenihousuja aiemminkin. Mistähän olet mahtanut ne ostaa? Kelpuuttaisin omaankin vaatekaappiin. 😀
Moikka Claire,
Ostin Tulijoogasta 🙂 Merkki löytyy kommenttiboksista (varmasti siitä ensimmäisestä joogapostauksesta) -E
Kävin kurkkaamassa – Ne ovat Liquidon 🙂 -E
Upea kirjoitus! Älä välitä katkerien keski-ikäisten kommenteista. On kahdenlaisia ihmisiä; niitä, jotka tekevät ja niitä jotka kommentoivat toisten tekemisiä! Onneksi sinä Eevi kuulut ensimmäiseen ryhmään ja toivon että itsekin pystyn vielä sanomaan kuuluvani siihen. Kuitenkin toistaiseksi vielä enemmän kommentointiin ja vähemmän tekemiseen tyytyneenä toivon että sentään osaan toimia niin asiallisesti että positiivisuus saa minussakin aikaan muutoksia ja virtaaamaan yhä enemmän energiaa! Treeni lisääntyy ja paranee ja olo kohenee viikko viikolta!
Ihana Jenny <3 Kiitos tästä kommentista. Sinähän juuri toimit kommentoimalla näin ihanasti – näitä kirjoittaja tarvitsee inspiroituakseen aina uudelleen.
Loistavaa ja energistä kevättä -E