MOTIVATIONAL PEOPLE – BOOKS
Olen täynnä inspiraatiota! Kiitos siitä kuuluu Eva Wahlströmille. Olin etsinyt hänen elämänkertaansa jo pitkään useasta eri kirjakaupasta tuloksetta. Pakkailessamme Even muuttolaatikoita tarttui tuo teos käteeni ja nyt olenkin ahminut sitä itseeni oikein urakalla. Tiedättekö sen fiiliksen, kun on vihdoin löytänyt hyvän kirjan ja sen parissa haluaisi viettää kaiken mahdollisen vapaa-ajan? Tämä on sellainen. Eva on sellainen. Olen aina pitänyt hänen mentaliteetistaan ja asenteestaan urheilijana, mutta nyt pidän hänestä vielä enemmän. Tai ehkä se on enemmän kunnioitusta kuin mitään muuta.
Koen valtavia ahaa-elämyksiä jatkuvasti tuon kirjan parissa, sillä se koskettaa minua monella tavoin urheiljana. Voin samaistua niin moneen hetkeen ja fiilikseen hänen kanssaan. Erityisen silmiä avartavaa oli kuitenkin huomata, kuinka täysin eri lajin edustaja kokee tismalleen samoja paineita, ajatuksia ja tilanteita kuin minäkin. Eva nostaa kirjassaan esiin urheilijan itsekkyyden ja sen kanssa painiskelun – tunsin piston rinnassani välittömästi. Olen viimeaikoina pohtinut ja keskustellut kyseisestä aiheesta niin muiden urheilijoiden, ystävien kuin perheenkin kanssa. Fakta on, että kukaan muu ei voi ymmärtää sinua täysin. Mutta aika lähelle pääsee toinen urheilija, joka on käynyt tai käy samaa polkua läpi. Koin saavani ikäänkuin hyväksynnän kaikelle mitä olen itse mielessäni pyöritellyt. Vahva inspiraation ja energian voima valtasi minut.
Itselleni tuli kirjaa lukiessani olo, että on ihan ok tuntea näin. On oikein keskittyä omaan päämäärään. Mutta sen matkan aikana on kuitenkin tärkeää muistaa arvostus ja kunnioitus, eikä omaan itsekkääseen napaan voi aina tuijottaa halusta huolimatta. Urheilijalta joka haluaa menestyä, vaatii se sitä kiistattomasti enemmän tai vähemmän, mutta homman on silti pysyttävä tasapainossa. Kaikki päätökset eivät ole meillekään helppoja, mutta ne saattavat olla välttämättömiä. Uskon kuitenkin kirjan myötä itse yhä vahvemmin siihen, että kun urheilijan vierellä on oikeat ihmiset on kaikki mahdollista. On tehtävä joskus itsekkäitä päätöksiä, mutta on myös oltava valmis näkemään oman urheilija minänsä ulkopuolelle kisakaudesta huolimatta. Minä urheilijana ja minä henkilönä, ovat kuitenkin kaksi eri ihmistä. Näin sen on oltava, jotta pystyy menestymään.
Evan tarina opetti itselleni myös paljon siitä, kuinka asioita voi toteuttaa monella eri tavoin ja silti lopputulos voi olla samanlainen. Kaksi eri toteutustapaa saattavat erota täysin toisistaan vaikka urheilija olisikin yksi ja sama ihminen. Kysymys ja vastaus kiteytyykin siihen, kumpi näistä kahdesta matkasta on ollut mielekkäämpi? Valitse se. Tärkeintä on nimittäin nauttia itse matkasta, jotta voisit nauttia myös lopputuloksesta! Töitä se matka silti vaatii.
Urheilijoiden TOP-elämänkerrat
Eva Wahlström – RAJOILLA
Andre Agassi – OPEN: AN AUTOBIOGRAPHY
Zlatan – MINÄ, ZLATAN, IBRAHIMOVIĆ
Arnold Schwarzenegger – TOTAL RECALL
“Gold medals aren’t really made of gold. They’re made of sweat, determination, and a hard-to-find alloy called guts”
– Dan Gable-
Minifitness on ehdolla vuoden 2016 parhaaksi Sport-blogiksi. Voit antaa tärkeän äänesi täällä!
Rentouttavaa viikonloppua kaikille <3 -E
Eikö teidän pitänyt alunperin muuttaa Paldaniuksen kanssa yhdessä asumaan 😀 kiinnostaa huolestuttavan paljon mitä tapahtui
hmmm on tainnut paldanius vaihtua eevskuun. 😛
Ollaan vissiin viel 12wee eikä siis niinku mitään mahollisuutta että vois ikinä missään tapauksessa hengaa jonkun muunkin kuin sen ainoon oikeen besun kaa, koska BFF tarkottaa sitä ettei voi leikkii kenenkään muun kaa.
TAI sitten voi olla, että elämään mahtuu kerralla useampikin ihmissuhde. Ainakin jos on vaikka vahingossa päässyt ylittämään 20 ikävuoden rajapyykin.
Ja sitten itse aiheesta: Eva on ihan mielettömän inspiroiva tyyppi! Kaikkine vammoineen ja kipuineen silti niin vahva – kuka muka oikeesti edes harkitsee ammattilaisnyrkkeilyä ja kaikkea sen vaatimaa treeniä, jos ihan perus kävely, seisominen ja väärällä tavalla istuminen tuottaa ongelmia? No Eva ei vaan harkinnut, vaan on tehnytkin sen. Mun oma valuvikainen selkävammani rajottaa liikkumista (ei läheskään niin paljon kuin Evan kohdalla ymmärtääkseni), ja vuosia sitten jätin muun muassa nyrkkeilyn kokeiltavien lajien listalta juuri siksi että pelkäsin siitä tulevan ongelmia. Ei nyt ehkä kerran tai parin kokeilun jälkeen, mutta mä oikeesti järkeilin sitä niin, että jos mä sitten vaikka tykkäänkin siitä, eikä sitä voikaan jatkaa, mua harmittaa se paljon enemmän kun tiedän tykkääväni kuin mitä harmittaa jättää kokeilematta kokonaan. Mä luin tän Rajoilla- kirjan aika hiljattain, ja jotenkin sen myötä oon herännyt siihen että voishan sitä vieläkin kokeilla. Oon jo yhen tutun kanssa sopinut, että hän lähtee opettaa mulle perusteita, vielä kun sais aikataulut yksiin ?
Tuosta Rajoille kirjasta on tekeillä myös elokuva 🙂
Mahtava uutinen! Kiitos Karoliina 🙂 -E
Mua vaan silti naurattaa että vertaat ittees oikeeseen urheilijaan 😀 eva näkee kaiken vaivan voittaakseen kultamitalin nyrkkeilyssä ja sä sen takii et nouset esittelee itteäs bikineissä 😀 nooh.
Ei nyt ehkä tärkein kommentti, mutta sen verran korjaisin, että teos on elämäkerta, ei elämäNkerta 😀 Kiitos vinkistä, täytyy varmasti lukea kyseinen kirja.