Muovailuvahaa

Kesä meni jotenkin hurauksessa. Olin vetäissyt keväällä kovan rutistuksen dieetin kanssa ja olo oli aika mahtava heinäkuussa. Näytin paremmalta kuin koskaan! Mutta ulkoisien seikkojen lisäksi, tunsin oloni todella energiseksi ja onnelliseksi. Olin tyytyväinen itseeni niin monella tasolla, sillä tiesin että tätä ei oltu ojennettu ilmaiseksi. Olin tehnyt pohjatyötä vuosia ja teen sitä taas edelleen. Dieetin ideana oli kuoria ylimääräiset päältä, jotta näkisin mitä sen alla piilee. Siellä ne nyt oli! Sen mitä en ollut vielä ikinä nähnyt. MULLA on (oli) vatsalihakset! Silloin paljastui paitsi se valtava määrä työtä, myös ne omat heikkouteni. Paitsi lihasten myös muutaman muunkin asian suhteen…

Omana ajatuksenani oli relata kesällä ja ottaa myös muutaman viikon treenitauko, sillä se tekisi keholle ja mielelle hyvää. Ajattelin aluksi sen olevan vaikeaa, mutta kun siihen rentoon fiilikseen pääsi, oli sen kyydissä varsin helppoa hytkyä. Treenailin semi säännöllisesti ja söin paljon puhdasta ruokaa. Sellaista ruokaa, joka oli ollut jonkin aikaa poissa ruokavaliostani. Nautin elämästä ja ajasta täysillä. Tottakai söin myös jäätelöä ja muuta ihanaa! Jossakin kohtaa se kaikki alkoi kuitenkin kaduttamaan. Vanhat kilot ja löllöt hiipivät nimittäin takaisin vähitellen. Ensin sitä tuli vähän ja siitä hieman hätkähti. Päätin kuitenkin siitä huolimatta nauttia kesästä ja elämästä. Se kesä kun on meidän suomalaisten parasta aikaa!

Tuli syksy. Aikaa kului ja ahdistus alkoi vallata mieleni yhä vahvemmin. Se fiilis itseään kohtaan voi muuttua niin paljon kehon muuttuessa. Sitä on joskus vaikeaa edes käsitellä, kun ei tiedä miten. Vaikka kiloissa puhutaankin 5 kilosta, silti ahdisti. Kehoni oli taas pyrkinyt luonnollisesti omaan, tasapainoiseen tilaansa. Meillä jokaisella on sellainen. Se on tila, johon kehosi hakeutuu aina. Tätä vastaan voi toki taistella ruokavalion ja treenin avulla, mutta se kuinka keho tämän lopulta kestää, onkin toinen juttu. Ikuinen kysymys nousi taas pintaan – voiko tikissä olla koskaan ympäri vuotta?

Voisihan sitä, mutta ei se olisi terveellistä minun kohdallani. Luontainen rasvaprosenttini kun ei ole sellainen, että ne palikat paistaisi ympäri vuoden. Se on kyllä todella mahdollista mutta onko se järkevää? Jos haluat kehittyä, on siinä kunnossa pysyminen suurimmalle osalle meistä sula mahdottomuus tässä yhtälössä. Kehon täytyy saada runsaasti ravintoa ja kovaa treeniä, jotta se kehttyisi ja lihas jaksaisi kasvaa. Tämä on siis varsin luonnollinen asia, joka on vain hyväksyttävä. Olen tämän asian kanssa tässä vaiheessa todella sinut. Tähän fiilikseen pääsi kiinni oikeastaan jo parin viikon jälkeen, jonka aikana olin syönyt normaalisti, treenannut kovaa ja levännyt hyvin. Olin takaisin pelissä! 

Ahdistuin lopulta aivan turhasta, jonka aion muistaa mieleni syvyyksissä myös tulevaisuudessa. Keho muuttuu, mutta niin sen pitääkin, mikäli mielii kehittyä. Samalla tavalla myös ruokavalio ja treenitkin muuttuvat. Muistathan sinäkin sen omalla matkallasi? Todellisuudessa jos olisin ryhdistäytynyt vähän aikaisemmin, olisi homma ollut psyykkisesti helpompi. Menneitä on kuitenkin turha murehtia, sillä nyt keskitytään tähän hetkeen. Tästä voidaan ottaa opiksi!

No nyt ollaan porskutettu puhtaalla ruokavaliolla ja säännöllisellä treenirytmillä jo hyvä tovi. Fiilis on erittäin hyvä, vaikka kyljissä hieman ylimääräistä saattaakin olla. Se ei vaikuta onnellisuuteeni, eikä yleiseen fiilikseeni mitenkään. Minulla on todella hyvä olla! Tämä on ajanjakso, jonka tarkoituksena on rakentaa taas jotakin lisää. Jos saan puhtaalla ruokavaliolla siistittyä kroppaa näin hyvin, eihän tässä ole mitään hätää! Olen löytänyt paitsi rakkauteni omaa kehoani kohtaan taas uudestaan, myös rakkauden tähän lajiin jälleen kerran. Se kantaa aina hedelmää, jos vain viitsit tehdä töitä sen kanssa! Se ei ikinä jätä sinua ilman palkintoa 😉 Täytyy myös muistaa, että kaikki hyvinvointi ei ole ulkoista.

 Uskon että tämä siirtymä dieetiltä takaisin offiin, eli ns. luonnolliseen tilaan saattaa olla vaikeaa myös monille muille. Haluan sanoa kaikille, että turha ahdistua! Se on osa luonnon omaa prosessia ja se vie sinua eteenpäin kuitenkin. Hyväksy itsesi jokainen päivä sellaisena kuin peili sinut tänään näyttää. Turha miettiä sitä vanhaa kuntoa, sillä se ei ole nyt. Pidä se motivaattorina. Onhan se kesäkunto pirun hyvä, mutta kyllä näistä välivaiheistakin voi ottaa kaiken ilon ja nautinnon irti! Treenaaminen on ainakin paljon kivempaa kun on riittävästi energiaa ja puhtia painaa täysillä. En ole supernainen, enkä ole saanut pukilta supergeeniä, joten en minäkään ole tikissä ympäri vuotta! Kunnossa tosin olen aina 😉

Turha stressaaminen on pahinta mitä voit itsellesi ja kehityksellesi tehdä. Siinä me naiset olemme vallan mainioita! Unohda siis ne ulkoiset seikat joskus ja keskity muihin asioihin. Tänään kulki tosi hyivn treenit, tai että vitsit mulla on voimakkaat reidet! Voimakas ja vahva olo on paras olo. Voi hyvin ystävä <3

-E