ONNENAPILA

Ihmettelen tässä tätä maailman juoksua. Havahduin nimittäin tässä eräänä päivänä siihen, kuinka jahtaamme onnea jatkuvasti – ainakin minä syyllistyn siihen tasaisin väliajoin elämässäni. Metsästämme asioita, joiden luulemme tekevän meistä onnellisempia jollakin tavalla. Asiat voivat olla materiaa, tai sitten ne voivat olla jotakin paljon syvempää onnellisuuden tavoittelua.

Oikeanlainen kumppani, unelmien työ, terveempi keho, Bahaman matka, vai kenties oma talo? Meillä jokaisella on niitä. Koska nämä ajatukset sitten tulisi aidosti ottaa tosissaan ja koska ne ovat vain ohimeneviä puuskia? Loppuuko tämä asioiden tavoittelu koskaan? Kun edellisestä selviää tulee aina toinen. Muistetaan kuitenkin että haaliminen on eri asia kuin onnellisuutta voimistavien asioiden tekeminen tai hankkiminen.

Nämä haaveidemme onnenapilat vievät meitä kuitenkin usein eteenpäin ja ennenkaikkea opettavat meitä. Saatat huomata, että kauan haaveena ollut asia ei tuonutkaan sitä toivomaasi onnea elämään – mikä on ollut sinun viimeisesi? Tai vastaavasti saatat havahtua siihen kuinka jokin mitättömäksi luokittelemasi asia toikin odottamattoman paljon onnellisuutta elämääsi. Pääasia on että havahtuu ja havaitsee asioita oman onnen ympärillä. Sitä kannattaa kuunnella.

Elämä ei ole loppumaton matka, vaan sitä on annettu meille kaikille tietyn verran jaettavaksi. Kaikki on lopulta niin haurasta ja katoavaista. Keskitymmekö joskus ihan vääriin asioihin? Usein tuntuu että toimimme kuten meidän kuuluu toimia ja vaimennamme jatkuvasti aitoja halujamme – joskus jopa täysin tiedostamatta tätä. Huomasin unieni nostavan syvimpiä ajatuksiani ja tunteitani pinnalle. Se sai minut havahtumaan tähän hetkeen hieman läsnöolevammin. 

Luomme elämäämme asioita jotka tekevät meistä onnellisia. Et voi tuoda onnea ympärillesi ellet ole itse onnellinen omasta elämästäsi. Siksi meidän kuuluu tehdä elämässä joskus siirtoja ihan vain itseämme varten. Jos näitä omia onnenapiloitaan vaimentaa liikaa, saattavat ne palata bumerangina takaisin rajuilman tavoin. Pahinta on päätyä katkeroituneeksi vanhaksi leidiksi ja syytellä muita onnettomasta elämästään.

Elämä on liian lyhyt ja hauras toimintamalliin, joka ei ole omasi. Tee elämästäsi sinun näköistäsi ja toteuta asioita omien syvien tunteidesi ja tuntemuksiesi mukaan. Mitään kaavaa ei ole oikeasti olemassa! Onko elämä mennyt täysin suorituskeskeiseksi onnen jahtaamiseksi? Kannattaa pysähtyä kysymään itseltään, mitä minä oikeasti haluan ja tunnen juuri nyt? Pintaan saattaa nousta yllättäviäkin asiota. Joskus voi olla että joutuu ottamaan askeleita taaksepäin, jotta voi päästä eteenpäin. 

 Ps. mitä sinun unesi kertovat?

Sandaalit Nelly / Paita Nelly / Shortsit BikBok