PINTAA

”Sulla on varmasti kauheasti paineita”. Viimeaikoina olen kuullut tuon kyseisen lauseen useammin kuin koskaan aikaisemmin. En ole niin vahvasti asiaa joutunut edes itseni kanssa miettimään ennen kuin nyt. Joillekin ihmisille olen kuin roskis, johon voi sylkeä ja oksentaa kaiken. Joskus se on puhtaasti heidän omaa pahaa oloaan, tai vain tietämättömyydestä johtuvaa henkilökohtaista solvaamista – jokatapauksessa siitä tulee välillä paha mieli. Lauseet jäävät kummittelemaan ja kun niitä kasantuu tarpeeksi purkautuu se aikapommin lailla.

En koe että ketään on reilua tuomita tai haukkua anonyymisti netissä. Olen tottunut epäilijöihin, mutta yhtä asiaa en ymmärrä. Millaista vihaa me Suomessa oikein kylvämme? Minä en ole tehnyt sinulle yhtään mitään. En myöskään kykene keskustelemaan kanssasi rumista sanoista joita päälleni syljet. Mihin nämä ihmiset toiminallaan oikein pyrkivät? Meidän ei tarvitse olla samaa mieltä, eikä kaikista tarvitse tykätä. En kuitenkaan käy sylkemässä ihmisten päälle joista en pidä, tai jotka eivät ole kanssani samaa mieltä. Niin kauan kun kaksi ihmistä eivät käy keskustelua kasvotusten, on täysin mahdotonta sanoa millainen toinen ihminen on.

On aika luonnollista, että mitä enemmän julkisuus minusta haluaa repiä, sitä enemmän haluan piiloutua. Kyllä, minä haluan pitää yksityisyyteni julkisuudesta huolimatta. Joskus asiat voivat tuntua kylmiltä senkin seikan vuoksi. Mutta jos pääset lähelleni, upotan sinut rakkauteeni.

Julkisuus on vain työväline, joka edesauttaa minua omassa työssäni. Olisi hyvä muistaa, että minä en iltalehtien otsikoita kirjoita. Saatan närkästyä niistä yhtälailla kuin sinäkin, mutta en jaksa välittää. Millään tuolla ei ole väliä, koska tiedän totuuden. Tiedän että järkeviä päitä on takanani enemmän kuin niitä, joille juorulehdet ovat Raamattuja. On täysin hullua odottaa, etteikö julkisuus kärjistäisi asioita ja sanoja – otsikot myyvät.

Sain kommenttia siitä kuinka vaikutan ylimieliseltä ja tilaa vievältä ihmiseltä. Ymmärsin kommentin syyn heti. Olen äänekäs ja nauran paljon. Se usein pelästyttää ihmiset, eikä käytökseni ole välttämätä kaikkien mieleen. Hölötän liikaa ja kun keskityn salilla treeniini, olen täysin omassa maailmassani – silloin minut maalataan nenäkkääksi ja itserakkaaksi. Myös itsevarmuus on syntiä. Kuinka helppoa minua onkaan tuomita ihan vaan siksi, että satun olemaan julkisuudessa työni vuoksi. Ulkonäköä ja pintaa on helppo osoittaa syyttävällä sormella.

Käyttäytyisin, näyttäisin ja vaikuttaisin todennäköisesti tämän ihmisen silmissä vähemmän inhottavammalta samoine ominaisuuksineni, jos hän ei tietäisi minusta mitään. Olen oma itseni, enkä näitä ominaisuuksiani aio koskaan hävetä tai pahoitella. En myöskään sano että sinun pitäisi niistä tykätä. Ehkä minäkään en pidä sinun katseestasi salilla, mutta en jaksa välittää, koska tiedän tulkitsevani sen hyvin todennäköisesti väärin. Me olemme kovia tulkitsemaan asioita ja vetämään johtopäätöksiä ihmisistä ilman mitään järkeviä perusteluja. 

Tiedän että tämä taakka on ajoittain raskas kannettavakseni. Kuitenkin silloin kun reppuni tuntuu liian raskaalta, saan usein jostain muualta voimaa seuraaviin askeliin. Se tulee usein teiltä lukijat. Hyvän voima on aina suurempi kuin pahan energian. Olette tuohtuneet kanssani, jolloin olette kokeneet osan taakastani. Myös lähipiirini kantaa minua positiivisella energiallaan niin etten aina osaa kiittää tarpeeksi. On ollut myös helpottavaa, että vierelläni on ollut ihminen joka kokee samoja asioita. Ymmärrystä on saatu ja sitä on annettu. Kiitos D.

Mutta isoin taakka kätkee sisäänsä myös paljon hyvää! Koen työni antavan enemmän hyvää ja siksi jaksan tehdä sitä päivästä toiseen. Toivon työnijäljen liikuttavan ja vaikuttavan positiivisella tavalla. Mutta kaiken hyvän karman tie on kaksisuuntainen. Kun minä annan, te annatte – ja toisinpäin. Isoin hyvä lähtee liikkeelle sydämestämme, sillä silloin sen tie on vilpitön. 

Harva voi sanoa tuntevansa minut. Minulle merkitsee eniten se mitä läheiseni, ystäväni ja perheeni minusta ajattelevat. Lukijoilta ja faneilta saan suunnattomasti tukea, mutta julkisuus näyttää vain niin pienen osan minusta – ja ihan tarkoituksella. Selkeä raja on säilytettävä työminän ja yksityisminäni välillä. Joskus käydään pintaa syvemmällä, mutta ihmistä ei voi tuntea julkisuuskuvan tai työnsä perusteella.

LOVE -E

Päivän biisi: Go Ahead Now – Kill them with kindness