Rauhan kaipuu
Huomaan katselevani ilmoituksia. En asuntoilmoituksia vaan jotain ihan muuta. Nimittäin mökkiä. Iskikö minuun 25-vuoden kriisi vai mistä tämä hössötys oikein kumpuaa? Tulin siihen tulokseen, että kaipaan rauhaa. Keskellä kaupunkia on hektistä ja tuntuu että ainoastaan omalla kotisohvalla on hiljaista ja rauhallista – mutta sekin vaatii vähintään korvatulpat, jotta et kuule autoja, ratikoita ja rappukäytävässä möykkäävää miestä. Taas se tappelee saksaksi puhelimessa, huoh. Avaan oven “anteeksi voisitteko siirtyä ulos huutamaan, kiitos, bitte“. Hän lähtee samantien – sehän jopa uskoi, enpä olisi uskonut!
Olen ajatellut sijoittaa mökkiin ihan oikeasti. Luulen sen muodostuvan vielä henkireiäkseni. Ihminen tarvitsee rauhaa ja hiljaisuutta nollatakseen kaiken mölyn ja hektisyyden kropastaan. Minä ainakin. En osaa kotona ikinä olla tekemättä mitään. Osaisinko mökillä? Selailen Divaani-lehteä ja mökkivimmani vain yltyy. Siinä on ihania ja erilaisia kesäasuntoja, joista huokuu se fiilis jota kaipaan kovin. Puulattiat, raikas ilma, vihreä luonto, valkoiset lakanat…
Olen huomaamattani tehnyt listaa mökin sisustuksestakin! Se olisi merihenkinen, maalaisromanttinen, puhdas, kodikas ja kutsuva. Valkoista sinistä ja harmaata. Olen huomaamattani merkinnyt melkein koko sisustuslehti repertuaarini sivut täyteen post-it tarralappuja. Löydän varmasti ne löytämäni sisustusjutut tarvittaessa.
Haluaisin ehdottomasti laittaa myös pihaa ja kaivaa itsestäni sen kaipaamani viherpeukalon. En tiedä olisinko siinä tosin kovin hyvä, sillä jopa anopinkieli kuolee meillä. Olen kyllä yrittänyt kaikkeni. Muistan pienenä keksineeni minun mielestäni tosi hyvän idean! Halusin voikukkia myös meidän pihalle. Laitoin multaa keskelle nurmikkoa ja poimin voikukat ja istutin ne siihen. Ne kuoli heti. Tosin en enään ihmettele miksi.
Vielä se mökki pitäisi löytää. Se onkin se vaikein, sillä toivoisin sen olevan suhteellisen lähellä ja veden äärellä tietysti. Niin ja ei se saisi ihan kauheasti maksaakaan. Olen kyllä valmis rakentamaan sen täysin uusiksi – tai siis palkkaamaan ihmisiä tekemään sen. Voisin kyllä maalata ja kasata huonekaluja. Minä keskityn sisustukseen. Äiti voisi ehkä tulla istuttamaan pihaa, ihan vain varmuudenvuoksi. Se väitti että en voisi tappaa hänen tuomaansa Orkideaa…se kesti viikon hengissä. Oikein viherpeukalo mini Teittinen hei vaan! Olenkohan koko elämäni lohduton näissä viherasioissa? Haluaisin kovasti keittiööni sellaisen mini kasvihuoneen, jossa voisin istuttaa basilikaa ja muita yrttejä. Tiedättekö sen missä on valo ja se näyttää joltakin minikokoiselta avaruusalukselta?
Missä tai miten te rentoudutte? Olen huomannut että pelkkä sauna, lenkit metsässä vihreän keskellä ja hiljaiset hetket eivät riitä. Tarvitsen lisää rauhaa. Olen niin mummoutumassa.
Tänään menen kokeilemaan minulle täysin uutta rentoutumistapaa, nimittäin kellumista. Se on rentoutuskelluntaa, jonka sanotaan vastaavaan yhtä viikonloppua kylpylässä – tämä hoito kestää vain tunnin. Oi että toivon sen toimivan! Sen tulisi parantaa verenkiertoa, sekä lisätä endorfiinien, eli mielihyvähormonin tuotantoa. Se saattaa tehdä hyvää myös selälleni, sillä painottomassa tilassa nikamat ja koko tukiranka pääsee liikkumaan täysin esteettä ja ilman kehonpainon rasitusta. Odotan hyvin mielenkiinnolla tätä kokemusta ja lupaan kertoa siitä teillekin pian!
Rentouttavaa viikonloppua ihanaiset! -E
Täällä totaalirentoutuminen onnistuu ainoastaan äidin ja isän luona, pikkukaupungissa, mistä olen kotoisin. Siellä tuoksuu vieläkin samalta kuin silloin kun olin pieni. Teen säännöllisesti vierailuja Helsingistä vanhempieni luokse ja oikein odotan raitista ilmaa, lapsuuden tuoksuja ja puulämmitteistä saunaa sekä aamupaloja äidin kanssa. Nyt parasta aikaa matkalla rentouden retriittiin, ihanaa! <3
Tuo on todella tuttu fiilis… Entistä useammin tulee sellainen olo, että täältä pääkaupunkiseudun hälinästä on päästävä jonnekin muualle. Kotona harvoin osaa vain olla. Kotona “rentoutuminen” on sitä, että katsoo telkkarista jotain ohjelmaa ja käpertyy viltin alle. Ainakaan mitään kovin suurta ei silloin päässä pyöri 🙂 Ja se on totta, että kerrostalossa harvoin ihan hiljaista, aina kuuluu jotain.
Mutta silloin, kun haluan oikeasti rentoutua, pakkaan tavarat autoon ja lähden muualle. Yleensä vanhemmille. Järven rannalle. Siellä äänet tulee lähinnä lintujen laulusta, järvestä, tuulesta, toisinaan vesisateesta. Ja voi vaan olla, oikeasti olla tekemättä mitään. Joten ymmärrän hyvin mökkikaipuusi, ensi hätään kannattaa vaikka vuokrata mökki. Ainakin vuokraovi.comista löytyy myös oma osio vuokrattaville mökeille 🙂
saan asua maalla perheeni kanssa, kylän kissoja lipattaa siellä täällä, jänikset ovat kuin kavereita, iltasin lasketaan, montako peuraa hyppii pelloilla ja voi vaan mennä metsään rauhottumaan puron ääreen. silti en tunne oloani täällä täysin rauhalliseksi: paikka, jossa rentoudun on saari. eväät mukaan, solmuja kiihdyttelemään ja ihanaan metsä-kallio maisemaan jossa kaikki on kivaa ja rauhallista. voi vaan kalastella, käydä uimassa yöllä jos huvittaa tai kävellä metsikössä syöden mustikoita. kotiin lähtiessä kerätään tuoretta ruohosipulia kotiin ja otetaan saadut ahvenet matkaan. ai ettien että. 🙂
toivottavasti löydätte unelmien mökin!
Ilmeisesti samoin kuin sinä. Saunaa, käppäilyä luonnossa, oma sohva. Minullekaan se ei kuitenkaan riittänyt vaan sieluni lepää vasta maaseudun rauhassa. Me ostimme juuri kesämökin 25 km päästä kotoa ja en voisi olla onnellisempi asiasta. Suosittelen lämpimästi, kerrankos täällä eletään. Tehdään siitä elämästä just niin hyvä kun se voi olla.
Itse pyrin olemaan katsomatta televisiota kun huomasin että en lukenut enää kirjoja ja muutenkin aika oli kortilla. Olen viettänyt tänä keväänä ja kesänä monta iltaa ulkona mukavalla paikalla istumalla ja lukemalla. Onnekseni pääsen mökille tarvittaessa mutta vanhempani ovat siellä nyt aktiivisia ja vuoroni tulee myöhemmin kun olen hankkinut lapsia joiden kanssa viettää kesiä yhdessä.