Ravinnon jäljet kehossamme
Ruoka jota syömme, jättää jäljet kehoomme. Ne eivät aina ole ulkoisia huomattavia asioita, kuten laihtuminen tai lihominen. Kehomme sisällä tapahtuu jatkuvasti. Syömämme ruoat vaikuttavat joko positiivisesti tai negatiivisesti. Liian usein moni nauttii päänsärkyihin lääkkeitä, vaikka monissa tapauksissa pelkästään oikea ruoka ja ruokarytmi olisivat riittäneet.
Oletteko koskaan pohtineet, mitä esimerkiksi karkit touhuavat kehomme sisällä? Eivät yhtään mitään. Ne möllöttävät siellä yhtenä konttinä mooonta päivää. Kuulostaako se teistä ihan normaalilta ja siltä, että se tekisi hyvää kehollesi? Kannattaa välillä pohtia niiden ulkoisten seikkojen lisäksi, myös hieman pintaa syvemmällä olevia asioita – Mitä tämä ja tuo tekee sen jälkeen, kun olen maiskuttanut sen suustani alas.
Se on selvää, että tietyt asiat tekevät meille hyvää ja toiset huonoa. Siihen vaikuttaa myös se, kuinka usein ja paljonko mitäkin nautimme. Esimerkkinä raakasuklaa – Se on terveellistä, mutta ei suotavaa nauttia joka päivä pala tolkulla kalorimääriensä puolesta. Yksi pala toimii hyvin esimerkiksi luonnollisena treenibuusterina!
En ole aina ollut tällaisessa balanssissa sokerin kanssa. Oli aika, kun himoitsin melkein aina sitä sokerista munkkia tai karkkilaaria Makuunilla. Saatoin ajatella suurimmaksi osaksi ruokaa tai herkkuja. Leffailtaan kuului automaattisesti karkit ja tuntui orvolta, jos niitä ei saanut mussuttaa – Tuntui siltä, että jäisin jostakin paitsi. Sana “lakko” sai juuri sen fiiliksen, että jokin on nyt kielletty. Kun ihminen ajattelee jonkun asian olevan kielletty, saa se vain lisää tuulta purjeisiin. Avuttomuus kierteen katkaisemiseksi on ehkä se pahin tunne – Enkö voi hallita omia halujani ja tekojani? Miten opettelin tästä tuskattuttavasta kierteestä pois? Useiden kaatumisien jälkeen, olen vihdoin siellä oman kukkulani huipulla. Nyt voin henkisesti ja fyysisesti paljon paremmin. Neutraali lähestymistapa kannattaa pitää, sillä täysi kieltäyttyminen voi vain kaataa koko pitkän polun. Ratkaisevana tekijänä on se, että osaa ja pystyy itse tekemään ne valinnat – Koska, mitä ja kuinka paljon.
Mitä tämä vaatii? Alkuun se vaatii itseltään tiukkaa asennoitumista ja päättäväisyyttä. Ensimmäisien viikkojen jälkeen olo kuitenkin helpottuu – Mitä pidempään olet ilman, sitä helpommaksi se käy. Aseta itsellesi selkeä aikatavoite, itselläni se oli 2 kk. Söin ainoastaan hedelmiä ja marjoja – Näitäkin hyvin tarkka määrä/pv. Täytyy muistaa, että vaikka hedelmissä on myös terveyshyötyjä, sisältävät ne paljon myös sokeria. Hedelmilläkin on suuria eroja – Ravinnollisesti hyviä ovat esimerkiksi omenat, banaani ja ananas. Sen sijaan esimerkiksi viinirypäleet sisältävät lähinnä vain sokeria ja paljon kaloreita! Myös lajikkeiden välillä on eroja.
Enkä sano, että kaikki herkut tulisi kieltää itseltään koko elämäksi – Ei missään tapauksessa! Kyllä elämässä täytyy olla nautintoja ja itse nautin erittäin paljon hyvästä ruoasta ja aidoista herkuista. Lähinnä painottaisin sitä, millaisia valintoja kannattaa tehdä. Aidot raaka-aineet kunniaan! Leivo itse ja panosta siihen laatuun silloin, kun on herkuttelun aika. Olo aivan eri kakkupalan jälkeen, kuin karkkipussin. Myös kehon sisällä tapahtuu eri asioita. Kannattaa pohtia, mitä sinä itse haluat? Millaisen olon ja kehon?
Söin tässä taannoin pitkästä aikaa karkkia. En osta nykyään itse karkkia lainkaan ja nämäkin olimme saaneet. Halusin maistaa muutaman ja arvaatte varmaan mitä tapahtui? Kroppani on tottunut niin paljon parempaan, että se ihmetteli mitä ihmettä minä sinne tungen. Vatsaani väänsi, enkä nukkunut koko yönä – Olo oli siis aivan hirveä. Aamulla minulla oli ruokakrapula! Se on paljon julmempi olotila kuin juomisesta aiheutunut krapula 😀 Ei enää ikinä karkkia – Sen poweri ei näy millään tavalla treeneissä. Yleensä herkuttelen itse tehdyillä leivonnaisilla tai tummalla sukaalla. Myös raakasuklaa ja lakritsi ovat suosikkejani. Järkevän herkuttelun jälkeen ei tarvitse potea huonoa fiilistä, eikä omaatuntoa!
Syömämme ruoka vaikuttaa auttamattomasti fyysiseen sekä henkiseen hyvinvointiin. Oletko miettinyt sitä, että se vaikuttaa myös ajatustesi laatuun päässäsi? Itse ainakin huomasin mielialani sinkoilevan, eivätkä ajatukseni olleet sieltä positiivisemmasta päästä keinotekoisen karkkipommin jälkeen. Tulipahan taas jälleen olo, että en halua tuota hirviötä enää sisääni. Sokeri on aikamme pahin huume. Se pitää kierteessään niin kauan, kuin itse annamme.
Kun putsaamme ruokavaliosta ja kehostamme kaiken sinne kuulumattoman ja turhan, kehomme alkaa hetken päästä hyödyntämään myös kaikkea sinne tulevaa hyvää eritavalla. Suosin paljon erilaisia superfoodeja – Niistä löytyy paljon terveyttä edistäviä tuotteita, jotka putsaavat kehoa sekä tukevat hyvää immuniteettia. Nämä kutsumamme superfoodit, ovat usein paljon lähempänä sitä oikeaa ruokaa, kuin suurinosa kaupan hyllyltä löytyvistä. Siksi välillä ihmettelen sitä, kun osa ihmisistä pitää superfoodeja jotenkin hifistelynä – Yleensä se johtuu tiedottomuudesta ja laput silmillä elämisestä.
Oikein ihanaa viikonloppua ystävät! Menkääpä kurkkaamaan mitä kaikkea hyvää ja luonnollista luontaistuotekaupat tarjoavat! Tai leipokaa ne viikonlopun herkut itse 😛
Think, E
WORD!
Ihana Aino 🙂 -E
Noh, totta taas joka sana, mutta voi kun se oliskin niin helppoa. 😛 Irtokarkit ovat se ainoa paheeni!
Niin olivat munkin Kissis – Se oli joskus asia, jota ei vain voinut vastustaa. Lupaan kuitenkin, että se on mahdollista ja oikeasti kannattaa 😉 Ponnisteluja se kyllä saattaa vaatia. Tsemppiä! -E
Tiedän, että kannattaa! Olin helposti puoli vuotta ilman mitään karkkiherkkuja, ja sitten kuin huomaamattani lipsahdin…pahakin tilanne ehti tuossa olla, mutta nyt olen taas jotenkin raiteillani noiden suhteen. 😀 Sallin nykyään irtokarkkeja itselleni leffassa ja yritän pysyä kohtuudessa. Eli tilanne on taas hallinnassa. 😀 En halua kieltää itseltäni niitä täysin, koska leffailtaan ne nyt vaan kuuluu ja pitää tässä elämässä jotain paheita olla.
Hei!
Tosi hyvä teksti! Paljon asiaa, ja kirjoitustyyliäsi on ihana lukea!
Mikä on suhtautumisesi/näkökantasi protskupatukoihin? Nekin kun tuppaavat jonkin verran sokeria sisältämään (vaikkakin vähän)?
Onko ne hyväksi keholle? Itselle ne ovat pelastus muutaman kerran viikossa, kun juoksee luentojen ja muiden tapahtumien välillä ilman, että ehtisi kunnon välipalaa syömään!
Kiitos jo etukäteen
Camille
Hei Camille ja kiitos kovasti kommentistasi 🙂 Oma mielipiteeni on, että ne toimivat juuri kyseisissä tilanteissa erittäin hyvin. Jotkut eivät halua syödä niitä, sillä ne eivät ole sieltä luonnollisemmasta päästä. Itsellänikin patukat kulkevat mukana laukussa, sillä yllättäviä tilanteita voi tulla päivän aikana. Niiden suhteen kannattaa tsekata paljonko sokeria ne sisältävät, sillä eroja on paljon. Myös proteiini ja hiilarit määrät tottakai vaihtelevat. Jos patukat toimivat silloin tällöin välipalana, kannattaa sen kanssa nauttia vaikka satsuma tms. Tulen pian tekemään postauksen omista suosikeistani, joten pysyhän kuulolla! 😉 Ihanaa viikonloppua -E
Hei kaima!
Ekaa kertaa kommeintoin sun tekstejä, niitä oon kuitenkin jonkun aikaa lukenut ja joka kerta alkanut enemmän ja enemmän tykkäämään sinun jutuista ja tyylistä kirjottaa. Kiitos siitä! 🙂
Ps. Parhaita nameja on jogurtti-cashewpähkinät! Herkkulakossa jouluun asti kuitenkin, jos sitten joulun kunniaksi kävis parrotsin laatikolla hakee pari namia ^^
Moi EEVI 😉 Kuinka hauskaa ja kiitos kommentoinnista. Tykkään niistä itsekin, hyviä joulunameja! -E
Laskeskelin tuossa (sormia apuna käyttäen tietysti :D), että kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta on menty ilman herkkuja. Siis ilman kaikkea sitä, mitkä herkuiksi mielletään, karkeista, suklaasta, leivonnaisista, jätskistä, sipseistä ja roskaruoasta lähtien. Alkuun piti olla vain kuukausi tauolla niistä, mutta olipas niin hyvä olla ilman, että en oo sen koommin kaivannut. Mun herkut on kaikkea muuta nykyään, enkä koe jääväni mistään paitsi. Jos kokisin, niin sittenhän söisin niitä. Ei ole siis mikään itsekurikysymys tässä kohtaa, tai että kieltäisin itseltäni jotain. Kun ei vaan tee mieli. 🙂
Btw, kaikki kuvat on näkyneet jo pidemmän aikaa! Jee!
Ihana Heidi! Aika mahtavaa 😉 Upeinta tossa on toi asenne, koska se ei ole mitenkään pakolla väännettyä. Ja hei kiitos palautteestasi kuvien suhteen – Mitään ei olisi tapahtunut jos et olisi jaksanut olla noin kovin aktiivinen 🙂 Ihanaa viikkoa sinne H <3 -E
Kiitos hyvästä postauksesta! Tämä on ajankohtainen aihe näin joulun alla, kun herkkujen syömistä perustellaan sillä, että ne kuuluvat tähän vuodenaikaan. Itselleni herkuttelu on enemmänkin juuri tapa ja sosiaalinen tapahtuma kuin varsinainen mieliteko. Olo on leffaa katsoessa orpo ilman karkkipussia, kuten yllä mainitsit, ja tylsiä hetkiä täytän helposti mässäilyllä. Toivon uusien tavoitteideni auttavan minua eteenpäin näiden vanhojen kaavojen murtamisessa. Tästä kirjoituksesta saan varmasti lisätsemppiä alkutaipaleelle.
Olen vasta äskettäin lyötänyt blogisi pariin ja yleisesti haluaisin sanoa, että pidän todella paljon tavastasi kirjoittaa. Teksti on mukavan harkittua, mutta silti rennon oloista. Kielitieteilijä sisälläni kiittää. 🙂 Aiheet ovat selvästi itsellesi tärkeitä, ja tuot mielipiteitäsi esille hyvin perustellen. Jään siis ehdottomasti seurailemaan!
Heippa Veera ja kiitos kovasti kommentistasi (: Joulun alla ihmiset tuppaavat sallimaan itselleen herkkujen mättämisen paljon helpommin – Sitten kärvistelläänkin kahta kauheemmin sen jälkeen 😀 Tänä jouluna meillä ei nähdä perinteisiä herkkuja, vaan terveellisempiä versioita 😉 Kiitos vielä loppuun kommentistasi – Mukava kuulla, että uusia lukijoitakin ilmaantuu <3 Mukavaa viikkoa toivottelee E
Moikka Eevi! Löysin viikko sitten blogisi ja olen lukenut sen jo alusta loppuun. Huomasin, että ajatusmaailmasi ruoasta ja liikunnasta ovat lähellä omiani ja pidän tavastasi kirjoittaa. Vaikutat ihanan positiiviselta ja avarakatseiselta blogistilta, joka haluaa treenata- ja syödä hyvin voidakseen hyvin. Sait minut innostumaan ruokaremonttikokeiluun, mikä ei tosin kauheasti vaadi muutoksia nykyiseen, koska syön tuoretta ja terveellistä ruokaa. Ruoka-ajat sen sijaan muuttuvat nykyisestään, koska olen ollut aina huono syömään aamiaista. Nyt saan jo upotettua kaurapuuroa, kahvia ja rahkaa koneeseen ainakin näin viikonloppuna! 😀
Olet kuvannut selkeästi treeniliikkeitä ja antanut uusia inspiraatioita salille, jatka samaan malliin! Olen myöskin aina ollut melko epäileväinen proteiinijuomien ja muiden lisäravinteiden suhteen, mutta nyt olen tehnyt ensimmäiset protskutilaukseni ja Fastin Puddingia testailin nyt viikonloppuna. Makuna toimi tuplasuklaa ja parin tunnin jääkaapissa seisottelun jälkeen se maistui oikein hyvin – ja mikä parasta, piti nälän loitolla treenin jälkeen! Eiköhän tästä pikkuhiljaa ala kroppa muokkaantumaan ja kunto kehittymään haluamaani suuntaan.
Aurinkoa talveesi ja muista olla oma innostava itsesi!
-RanjaK
Voi ihana Ranja! Viikkoni alkoi astetta paremmin luettuani tämän – Kiitos 🙂 Itselleni on hurjan ihana kuulla, että te lukijat olette oikeasti saaneet itsellenne täältä inspiraatiota omaan tekemiseenne. Se kertoo myös minulle sen, että tällä on väliä. Tsemppiä kovasti sun ruoka-aikojen vakioimiseen, onnistut siinä varmasti. Pienin askelin kohti jotain hieman suurempaa 😉 Oikein ihanaa joulun odotusta ja tehokasta viikkoa <3 -E
Moi Eevi
Sattumalta päädyin sivustollesi etsiessäni tietoa välilevyn pullistumaan joka tänään todettiin. Koska ruokavalio vaikkuttaa myös tässäkin tapauksessa on tekstisi osuva. Itse olen nyt kk:n verran baasisella ruokavaliolla jossa happoja putsataan kropasta. On kiva tietää että on muitakin jotka miettivät ravinnon vaikutuksia sen kadottua kurkusta alas.
Hauskaa joulunodotusta ja terkkuja
Ninni
Kiitos Ninni kommentistasi! 🙂 Hauskaa, että päädyit tuota asiaa googlettamalla tänne – Muutaman kirjoituksen olen siitä rustaillut. Kiitos myös hyvistä vinkeistä! Ihanaa joulun odotusta -E
P.s. Vinkki herkkusuille: sokerin voi korvata stevia-“sokerilla”, jolla voi esim. leipoa erinomaisia muffinsseja (ainoa kaloripommi on voi mutta sekin on järkevissä määrin terveellistä). Normaalin jauhon voi korvata vatsaystävällisellä täysijyvä/spelttivehnäjauholla joka ravitsee kehoa paremmin kuon normaali jauho:)
Moikka!
Itse tässä olen kuukauden herkkulakkoillut kun synttäreiden jälkeen oli aivan kamala olla sen kaiken mässäilyn jälkeen. Eilen söin palan juustokakkua ja vatsaa väänsi ihan hirveästi. 😀 Mielenkiinnosta kysyisin, että kuinka läheisenne suhtautuvat siihen, että ette syö herkkuja ehkä yhtä paljon kuin muut tai ette syö ollenkaan? Itseä ahdistaa, että herkuttomuus ei ole itselle ongelma vaan muut tekevät siitä hirveän ongelman. Tuputetaan hirveästi kaikkea ja paheksutaan kun ”sä vaan olet tollanen terveysintoilija”. Ärsyttävää. 😀 Terkuin Uusi lukija! 🙂
Heippa, meillä läheiset ovat jo niin tottuneita ettei tästä synny enää haloota 🙂 Suurempi haloo taitaa syntyä jos syömme jotakin haha! Kyllä nekin tottuu pian omaan linjaukseesi, kunhan tätä jaksaa hetken heille toitottaa <3 Tsemppiä ja ihanaa saada uusia lukijoita mukaan! -E