Rehellisyys tuo onnen

Mikä on teidän mielestä ihmissuhteissa tärkein arvo? Itse nostaisin ykköseksi rehellisyyden. Se kuulostaa simppeliltä, lähinnä päätökseltä, mutta ei kuitenkaan ole sitä edes meille itsellemme. Toisinaan huomaamme, kuinka olemme yrittäneet vaimentaa sisäistä ääntämme, tai niitä oikeita halujamme jonkin muun asian kustannuksella. Olemme ehkä halunneet jonkin asian toimivan, mutta tienneet sisimmässämme sen toimimattomuuden. Rehellisyys ei olekaan niin helppoa kuin saatamme ensin ajatella. Haluamme usein uskoa hyvää, vaikka kuinka mittari näyttäisi miinusta. Rehellisyys ei ole pelkästään sitä, että emme petä toista, tai sitä, että osaamme pitää salaisuudet. Se on paljon enemmän.

Rehellisyys saattaa jäädä varjoon helposti silloin, kun emme halua loukata toista. Saatamme viljellä valkoisia valheita, tai jopa painavampia sellaisia. Valhe on aina valhe ja me tunnemme sen. Silti haluaisimme rehellisyyttä enemmän kuin mitään muuta. Rehellisyys on ihmissuhteiden perusta ja perustuu luottamukseen. Uskallan olla rehellinen ihmisille, joihin voin luottaa. Tiedän pystyväni kertomaan heille asiat kuten ne ovat, ilman pelkoa. Pelko ajaa meidät peittelemään ja valehtelemaan. Saatamme ajatella toisen lähtevän, jos hän tietää totuuden. Peittelemme usein omaa keskeneräisyyttämme sen varjolla. Loppupeleissä epärehellisyyden tie on kuitenkin kaikista lyhyin. Jokainen meistä ansaitsee elämässä anteeksiantoa. Jos osaamme itse antaa sitä muille, saamme sitä myös varmasti itse.

Muistan parikymppisenä päättäneeni perustavani tulevat suhteeni rehellisyyteen. Miten on mennyt? Ainakin paremmin kuin tuota päätöstä ennen. Päätin olevani rehellinen kumppaneilleni tunteistani ja teoistani, olivat ne mitä vain. En kuitenkaan ymmärtänyt vielä tuolloin mitä kaikkea tuo lupaus kattaisi. Se tarkoittaa myös muiden ihmisten lisäksi sitä, että on itselleen ja omille tunteilleen täysin rehellinen. Hankala lupaus pidettäväksi.

Usein valheellisuudessa elämisen huomaa vasta jälkikäteen. Tekee mieli sanoa itselleen “kyllähän minä tiesin tämän koko ajan, mutta en tehnyt mitään”. Meidän pitäisi siis todellakin luottaa omaan rehellisyytemme itseämme kohtaan. Sisällämme on vastaukset kaikkeen, joten miksi aina odotamme jotain merkkiä siirtoa varten?

Muistan kuinka olen joskus parisuhteessani tiennyt sisimmässäni sen, ettei suhde tule koskaan kantamaan. Ihminen oli väärä ja minä onneton. Kuitenkin halusin uskoa ja toivoin suunnan muuttuvan. Tein kaikkeni ja vähän enemmän. Ajoin itseni totaaliseen romahdukseen, enkä muista muutamista kuukausista mitään. Vaikka en luottanut, halusin sitä silti kovasti, sillä ihmisethän muuttuvat. Kukaan toinen ei kuitenkaan voi muuttua toisen puolesta ja siinä kävi juuri kuten olin pelännyt. Miksi en lähtenyt vaikka tiesin ettei siinä ole hyvä? En kyennyt olemaan rehellinen itselleni siitä, onko minun hyvä olla ja voinko minä oikeasti hyvin. Se on opettanut paljon.

Kaverisuhteissa on tärkeää kyetä puhumaan samalla tavoin, kuin parishteissakin. Niidenkään ei kuulu olla helppoja aina, vaan ne vaativat yhtälailla luottamuksen rakentamista. Usein uusissa ja vanhoissakin ystävyyssuhteissa me päätämme luottaa intuitioon. Päätämme antaa heille luottamuksen ja joihinkin luotamme heti, toisiin saatamme rakentaa luottamusta jonkin aikaa. Jos ei uskalla antaa luottamusta toiselle, ei voi sitä saada itsekään. On myös tärkeää kyetä keskustelemaan avoimesti vaikeistakin asioista, vaikka ne joskus hyvin henkilökohtaisilta tuntuisivatkin. Vain näimme näin voimme kehittyä jokainen ihmisenä, sekä rakentaa suhteista syvempiä.

Uskon että rehellisyyteen on mahdollista oppia ja siihen luottamista on mahdollista kasvattaa hyvillä ihmissuhteilla. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki menisi putkeen. Olemme vain ihmisiä. Jokainen meistä tekee elämässään virheitä, mutta kaikkein tärkeintä onkin, onko silloin rehellinen itselleen ja muille? Kun kykenee myöntämään virheensä ja kohtaamaan sen seuraukset, saa usein paljon enemmän. Me osaamme antaa anteeksi itsellemme ja toisille, mutta epärehellisyyttä emme useinkaan kykene unohtamaan. Vaikka kuinka vaikealta ja toisinaan  myös väärältä rehellisyys tuntuisikin, on se silti lopulta aina paras päätös. On oltava riittävän vahva ja kypsä perustamaan jokainen suhde rehellisyyteen. Totuutta on turha yrittää paeta, sillä aina kun niin teemme, vaimennamme jotain aitoa.

Ihmiset jotka uskaltavat olla rehellisiä itselleen ja muille, ovat kaikkein onnellisempia. Vai mitä mieltä sinä olet? <3 Salaisuudet, taakat, epärehellisyys ja vaikeneminen ovat asioita, jotka painavat meitä kaikkein eniten.

Oletko sinä mielestäsi rehellinen kumppani ja ystävä? Entäpä osaatko olla rehellinen myös itsellesi esimerkiksi omasta jaksamisestasi? Onko nykyinen kumppani oikeasti sellainen, jonka kanssa haluat olla? Rehellisyys on moniulotteinen arvo, joka osoittautuu yllättävän hankalaksi. Jokainen tietää kuinka raskasta salaisuutta on kantaa ja kun sen lopulta päästää ulos, olo kevenee kummasti. Siinä näkee millainen voima rehellisyydellä on hyvinvoinnissamme. Myös se, että uskaltaa puhua toiselle rehellisesti on mieletön voimavara. Se vaatii luottamusta, turvallisuuden tunnetta ja ymmärrystä toiselta.

-E