RUSH HOUR
Olen ajatellut istahtavani hetkeksi bussin mukavalle penkille ennen aamun ensimmäistä treeniäni. Laittaisin mukavaa työskentelymusiikkia soittolistalta ja nappaisin läppärini syliini ja alkaisin vuodattamaan sisältäni pulppuavia ajatuksia näytölle. Saan kuitenkin pian pettyä, sillä bussi on täynnä liikuntapäivää viettämään suuntaavia pieniä koululaisia ja jään seisomaan koko matkaksi ihmisahtauteen. Painava kassi olalla väistelen muita parhaani mukaan ja koitan uppoutua omiin ajatuksiini. Workmode on siis ehdottomasti paras aamuisin, mutta tänään se saisi kyteä sisälläni iltapäivään saakka…
Millaiset olosuhteet olin mielessäni tälle kisaprojektille suunnitellut, ei oikein vastannut todellisuutta. Ei vaikka kuinka olin suunnitellut sen jopa kalenteriini. Työssäni seuraava viikko saattaa nimittäin vielä hetkeä aikaisemmin näyttää väljältä, mutta vähitellen sinne tipahtelee pakollisia tapaamisia ja muuta tärkeää. On siis oltava valmis joustamaan ja ennakoimaan aika paljonkin. Yrittäjän arki on kovin värikästä ja myös kuluttavaa. Usein on sohvalla maatessa mielessä jokin asia, joka odottaa hoitamista – mutta kun kropassa tuntuu niin maanisen löysältä, eikä jaksaisi liikkua yhtään mihinkään suuntaan. Muutama tällainen hetki on kiireisen päivän jälkeen ollut, mutta olen positiivisesti kuitenkin yllättynyt yleisestä vireystasosta.
Tiedättekö mikä on vaikein päivä viikosta? Moni teistä varmaan veikkaisi maanantaita, mutta ei. Sunnuntai. Tuo aikaisemmin niin ihanan leppoisa ja tervetullut sunnuntai on nyt vaikein päivä viikosta. Silloin ei ole kiire. Ei ole treenejä eikä tapaamisia. Olen ihan joutunut suunnittelemaan kuinka saan kulutettua sunnuntain mahdollisimman nopeasti ja helposti. Nälkä on nimittäin ollut läsnä nämä muutamat viimeiset viikot. Kun on pää ja kädet täynnä, ei sitä ehdi miettimään. No sunnuntaisin ehtii, ellei sitten vietä koko päivää siskon lapsien kanssa riehuen, sisustuskaupoilla yksin hyörien (jotta joudut kantamaan varmasti kaiken itse) ja kotia puunaten.
Herään poikkeuksetta klo 7, oli sitten vapaapäivä tai ei. Nukkumaan mennään klo 22, joten tuohon väliin jää aika paljon tehokasta (ja piinaavaa) aikaa. Aikaisemmin sitä toivoi vuorokauteen lisää tunteja, nyt niitä saisi olla muutama vähemmän. Huomaa että kehon rasvavarastot alkavat vähenemään tästä neidistä ja höyryjuna hidastumaan hieman.
Olin kuvitellut katselevani leffoja kun tekee tiukkaa tai väsyttää. Totuus on kuitenkin se, että ei sitä jaksa katsoa mitään! Sotaelokuvat ja toimintaelokuvat tuntuvat olevan ainoita, jotka jaksavat pitää mielenkiintoni yllä edes hetken. Elokuvan puolivälissä on kuitenkin pakko käydä saunassa tai syömässä. Olen hurahtanut kirjallisuuteen sen sijaan entistä syvemmin ja rakastan syventyä erilaisten elämän oppien pariin pohdiskelemaan.
En ollut myöskään osannut ennakoida asunnon vaihdosta aiheutunutta remontin pituutta – se todellakin venyi ja paljon. Meillä on ollut huusholli hujanhajan vähän väliä. Milloin on ollut lattiaa auki ja milloin kämppä täynnä hiontapölyä. Hullunmyllyltä ei todellakaan ole vältytty ja seesteinen elämä on ollut aika kaukana. On oltu evakossa ja kuumeisena nukuttu kumipatjalla monta päivää toipilaana. Ei siis edes herkkuja joilla voisi mieltään edes hieman piristää! Naurattaa ihan kun sitä kaikkea nyt miettii. Kuinka räkäisenä makasin tyhjässä kämpässä yhdessä läppärini ja nenäliinapinon kanssa. Kaikkea sitä on siis koettu tämän projektin aikana.
Olen onnistunut hankkimaan elämääni muutaman aika ison projektin näin samanaikaisesti. Kisaprojekti, muutto, remontti, evakko, kihlat, häiden suunnittelu. Olisiko vielä ehkä jotain mitä voisin pään menokseni haalia? Nyt täytyy kyllä myöntää että odotan elämän rauhoittumista. Aion todellakin lähteä lomalle kun tämä hässäkkä on saatu päätökseen – olen niin ansainnut sen!
Olosuhteet siis usein muuttuvat ja harvoin sujuvat mielemme mukaan. Taipaleeni on kuitenkin kaikesta huolimatta jatkunut kaiken myllerryksen ja muutoksien keskelläkin. Usko itseeni on vahvistunut ja koen tuntevani itseni taas hieman paremmin. Osaan nyt myös ymmärtää omaa jaksamistani ja kykyjäni paremmin. Olen löytänyt itsestäni uusia heikkouksia, mutta myös paljon vahvuutta, jota en tiennyt itsessäni aikaisemmin edes olevan. Tämä on tosiaan ollut mieletön matka omaan itseeni.
Asu – NELLY
Takki – Täältä / Kengät – Täältä / Mekko – Täältä / Laukku – Tom Ford / Aurinkolasit – Tommy Hilfiger
Kuvat Kira/ Blond Rivets
*sisältää mainoslinkkejä
mun mielestä on kiva lukea sun kisakuulumisia ja rehellisiä mielipiteitä. Kaikki väittää ettei nälkää oo, no ei varmaan kaikilla välttämättä olekaan. Keväällä itse vedin 4kk dieetin (en toki kisaa), tiedän miten vaikeaa on, varsinkin viikonloppuisin. Arkena ei oo yhtään vaikeaa pysyä ruokavaliossa. No valintakysymyksiähän nämä.
Oot pienentynyt ihan hurjasti, näistä kuvista ei sitä huomaa, mutta pari kertaa oon sut salilla nähny. Onhan sulla ihan mieletön kroppa nyt, mutta niin oli ennen dieettiäkin :). Tsemppiä hirveästi kisoihin.
Ihana Eevi kun jaksat porhaltaa eteenpäin kovaa vauhtia kaikesta huolimatta! Ehdottomasti olet lomaa ansainnut ja toivon että sitten kun sen aika koittaa, saat siitä kaiken mahdollisen irti. 🙂
“Kisaprojekti, muutto, remontti, evakko, kihlat, häiden suunnittelu…”
On sulla rankkaa :—–D
Iso osa teksteistäsi kumoaa toisensa. Ensin ollaan niin zennnnn ja kaikki hyvin, elämä ihanaa, yhtäkkiä tajutaankin, että liikaa asioita, stressaa, tekee mieli herkkuja… Useimmat bloggaajat antavat silotellun kuvan elämästään, kaikki on niin ihanasti ja näin on hyvä olla, vaikka oikeasti asiat menevät aivan perseelleen. On se hyvä uskotella itselleen jotakin muuta, vaikka epävarmuus näkyy joka suuntaan.
Voin luvata, että tuon kaiken Eevin mainitseman kun lisäisi sen oman elämän ja työn oheen niin rankkaa olisi. Itselläni ainakin olisi. Ja luulempa, että kun tilannetta ja sitä omaa arkea katsoo kokonaisperspektiivistä, sitä lopulta kokee harmoniaa ja kiitollisuutta kaikesta, mitä on voinut kokea ja mihin on mahdollisuuksia. Joinain päivinä kun vain tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta nähdä sen kaiken arjen puurtamisen yli kun kahvit kaatuu läppärille ja vessapaperi on loppu isolla hädällä niin tulee maininneeksi rehellisesti aivan muuta kun sen pelkän harmonian.
Hei Eevi!
Minusta olet aito ja oma itsesi. Olen seurannut sinun blogia jo pidempään hyvän sisällön ja kauniiden kuvien takia. Olet kyllä inspiroiva persoona ja kutsun sinua “käkättimeksi” :D. Sait nimen fitnesspäiväkirjojen aikaan, koska naurusi oli vaan niin hyvää ja aitoa käkättämistä, että rupesi itseäkin aina naurattaa. Ja varsinkin se Instagramin kauppavideo, jossa käkätät Danin kiipeämiselle. Koskaan en mitään keskustelupalstoilla kommentoi, mutta nyt oli pakko, koska positiivista palautetta ihmiset muistaa antaa liian vähän. Tsemppiä Jyväskylän karsintoihin! 🙂 Itse tulen kaveria kannustamaan ja vähän teitä muitakin. Jatka samaan malliin! 🙂
Hahhaa, kuulostaa niin tutuilta ajatuksilta ? nimim. kolmen lapsen yrittäjä-äiti… Mulla parveilee kotona aina lauma omien lasten kavereita, koska en saisi ikinä mitään tehtyä jos ne kaverit ei olisi pitämässä seuraa mun kersoille. Tänään menin kauppaan ja ruoskin itseäni siinä hiljaa mielessäni, kun taas juoksen siellä pää kolmantena jalkana, ettei iltapalat olisi hirveästi myöhässä, ja kassajonossa sattui taakse yhden kaverin äiti. Tämä äiti kertoi, että oli pitänyt lähteä ostamaan pannaritarpeita, kun oli saanut lapseltaan noottia ettei koskaan saa leipoa kotona mitään, kun meillä aina saa… Joo, koska siinä tulee kätevästi keittiökin siivottua, mä nimittäin laitan ne leipurit tekemään senkin homman ja ylistän kotityöjumalia siitä ettei mun tarvii tehdä sitä enää erikseen vaan voin mennä aikaisemmin nukkumaan ?
Hei Eevi ?
Tsemppiä tuleviin koitoksiin. Elämässä vaan asiat tärkeysjärjestykseen. Rauhoituhan kun kisat ohi ?. Loppuun palaminen on ikävä seuraus jatkuvasta kiireestä ja tulee salakavalasti.
Ei sellaista sinulle toivoisi käyvän ?.
Olet ihana nauravainen ilopilleri ja blogiasi on ilo seurata ??.
Rutistus sinulle ja mukavaa viikon jatkoa ?.
Tsemppiä vikoihin viikkoihin! On ollu ihailtavaa seurata sun järkevää valmistautumista kisoihin. Vaikka en sinänsä lajista piittaa, ei varmasti ole terveellistä kaikille, niin siihen nähden sinulla on juuri oikeanlainen lähestymistapa. Ei soitellen sotaan. Voimia 🙂
Siis onko sulla iso mustelma vas. jalassa vai suonikohju??? Tyylikäs asukokonaisuus!!
Tuo on laskimolaajentuma ja ollut siinä niin kauan kuin muistan 🙂 -E