SATTUMAN VARASSA
Ikinä ei pidä tyytyä mihinkään, mikä ei tunnu sataprosenttisesti oikealta. Jos jokin asia tuntuu sellaiselta, että siihen kuuluu sana “melkein”, suosittelen jatkamaan matkaa. Sitä matkaa kannattaa jatkaa vaikka pysähtyminen tuntuisikin joskus helpommalta ja turvallisemmalta vaihtoehdolta – vaikka joutuisitkin taas kerran toteamaan itsellesi, ettei tämä ollut taaskaan se mitä toivoin ja oletin. On paljon parempi myöntää se itselleen ja hyväksyä tilanne, kuin uskotella jotakin muuta. Tyytyminen on yksi pahimmista elämää rajoittavista tekijöistä joita tiedän.
Olen tehnyt elämäni aikana lukuisia ratkaisuja, joita muut ovat ihmetelleet, vähätelleet ja epäilleet – olen sortunut näihin kaikkiin myös itse ajoittain. En ole kuitenkaan joutunut katumaan yhtäkään tekemääni päätöstä – tai varmasti olen katunut kyseisellä hetkellä, mutta en näin jälkikäteen. On osattava jatkaa matkaa, tai muuten se vie jalat altasi. En ole tyytyjä, vaan tiedostan vaativani elämältä asioita yhtä lailla kuin se vaatii minulta.
Kuuntelen aina sydäntäni ja uskon siihen, että sisällämme asuva vahva intuitio ohjaa meitä tarkoituksellisesti matkallamme. Siksi edes silloin kun tuntuu tahmealta, yksinäiseltä tai vaikealta, ei pidä sortua pohtimaan menneitä. Ei kannata miettiä edes tulevaa, sillä sitäkään ei ole olemassa. On vain tämä hetki ja siihen vaikuttaminen. Jos et voi seistä nykyhetkessä, olet hukassa. Lopeta siis tyytyminen ja nosta elämäsi sille tasolle mihin se kuuluu – nyt heti! Tee tarvittavia muutoksia ja ryhdy päätösten kautta tekoihin. 
Elämä ei ole missään tapauksessa mennyt kuten kuvittelin. Sillä jos se olisi, olisin esimerkiksi naimisissa, minulla olisi mahdollisesti pian lapsia ja eläisin turvallisessa turvaverkossani. Jotkut asiat taas liippaavat pelottavankin läheltä, sillä jo ala-asteella haaveilin ammatista liikunnan parissa. Päätin kuitenkin lukuisien asioiden kohdalla valita toisin. Jokainen meistä on joutunut valitsemaan tienhaarassa sen “toisen” vaihtoehdon, vaikka todellisuudessa vaihtohtojahan meillä on ollut lukemattomasti. Saatamme vain unohtaa osan niistä ja sokaistua elämälle – meillä on aina niin monta vaihtoehtoa ja suuntaa kuin suinkin haluamme nähdä.
Elämää ei voi suunnitella, vaikka se olisikin omamme. Se toteuttaa itseään ihan miten lystää. Sen yllätyksien ja oppien mukana on vain elettävä. Päätökset ovat kuitenkin aina lähtöisin meistä, joten niitä ei kannatta koskaan epäillä. Jos jokin asia tuntuu väärältä, älä tee sitä. Jos jokin tuntuu järkipuheena hullulta, mutta intuitiosi vetää sitä kuitenkin puoleensa, kuuntele sitä. Se ei tarkoita aina sitä että tämä kyseinen asia toteutuisi tai menisi täysin putkeen, mutta sen toteuttaminen on varmasti jollakin tavalla tärkeää. Kaikki tapahtumat ja yhteensattumathan tuntuvat myöhemmin aina täysin luonnollisilta. Siihen on siis aina syynsä.
Joskus kun tuntuu siltä että elämä kohtelee meitä epäreilusti, tai asiat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä, olemme usein itseasiassa vain törmäyskurssilla itsemme kanssa. Kaikkeen tuntuu olevan aina ratkaisu ja vaihtoehto. Tämän on elämä meille osoittanut jo niin monesti aikaisemminkin, että miksi sitä päätyisi enää epäilemään? Havaitsen tämän toki myös itse aina välillä omassa elämässäni ja silloin on korjattava kurssia – on otettava oman elämän aikalisä! Elämän saa aina järjestykseen ja energiat kohdilleen, jos on vain valmis tekemään vaadittavia asioita sen eteen – joskus ne ovat pelottaviakin päätöksiä, toisinaan myös sydäntä raastavia. Mutta aina sitä vain tietää tekevänsä lopulta itselleen oikein, vaikka se ei siltä sillä hetkellä tuntuisikaan.
Olen lopettanut ihmettelemästä. Elämä antaa, jos vain uskallat.
Neule – Kappahl
Farkut – Tommy Hilfiger
-E <3
Kiitos Eevi tästä tekstistä, osu mun elämässä niin oikeeseen kohtaan kun vaan voi sattuakin <3 Itse paininut suhteessa johon olen ollut melkein tyytyväinen, mutta mies ei ole se joka vie jalat alta, vaan enemmänkin ystävä. Pitkään olen pohtinut ja paininut asian kanssa, päätöksenkin jo tehnyt että aion jatkaa elämää, mutta tämän tekstin luettuani päätös tuntui vaan enemmän oikealta, joten vilpitön kiitos <3 Olet huippu.
<3
Kiitos myös täältä tästä tekstist, osu ja uppos minuun!
Itse paininut pidemmän aikaa (viime elokuusta) töitteni kanssa ja miettinyt, että haluanko jatkaa edelleen tässä paikassa tällä alalla vai haluanko lähteä toteuttamaan haavettani? Tämä ensimmäinen kerta elämässäni, kun olisin lähdössä työpaikasta ja olen ollut ajottain todella sekaisin ajatuksieni kanssa.
Päätin kuitenki joulun jälkeen pitkien pohdintojen jälkeen kuunnella sydäntäni, vaikka ehkä järkeni sano toista ja laitoin hakupaperit kouluun. Siitä hetkestä lähtien tuntuin kuin olisi yksi kivi vierehtänyt pois hartioilta, mutta siltikin vielä välullä pelkään, että teinkö oikeab päätöksen. Olen tosennut kylläkin monta kertaa, että mikäli tämä ei olisi oikea ratkaisu niin en olisi koskaan miettinytkään vakavasti tät asiaa. Pelkään osittain, että teen virheen, mutta toisaalta minun on saatava tehdä se moka jotta ei tartte kiikkustuolissa katua sitä, että miksen kokeillut? Asiat kyllä järjestyy perässä, kun sen päätöksen saa tehtyä. Näin tksi viisas muija joukkueesta neuvoi ja elämä kantaa etiepäin. 🙂
Samanlaisten ajatusten kanssa painin aikoinani myös itse kun ryhdyin yrittäjäksi. Toisinaan on pakko ottaa riskejä mikäli elämä ei mene niin kuin sen itse toivoisi menevän. Toivottavasti uudet tuulet tuottavat haluttua tulosta, tsemppiä! <3
Kiitos tästä postauksesta, itselläni hankala tilanne mitä ajattelin olevan mahdoton muuttaa ja joutuvani kärsimään vielä pari vuotta mutta tästä sain inspiraatiota etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja ja ehkä löysinkin! 🙂
Ihana kuulla <3 Tsemppiä!
Aamen! Oon vihdoin jotenkin tän vuoden aikana herännyt. Nähnyt mikä kaikki on hyvää, alkanut elämään positiivisemmin, tutustunu itteeni, hyväksyny ja kehittäny itseäni. Ja kaiken päälle tein kaks ihan valtavaa elämänmuutosta! Lähdin kokeilemaan omia siipiäni puol vuotta sitte. Yksin. Ja se on ollu yks parhaista päätöksistä ikinä. Nyt pääsin kouluun, vaihdan alaa täysin. Paniikki, stressi,ahdistus pahenee mitä lähemmäs ensimmäistä koulupäivää mennään. Mutta yritän samalla luottaa siihen, että kun sattumien kautta tähän kouluun törmäsin ja pääsin sisään on se oikee ratkasu ja tällä on tarkotus. Ja mun sisällä joku sano, että usko tohon ja hae. Toivon että hetken päästä nään miten hyvä valinta se oli. Mä meen ja teen ja elän. Koska mä voin. Koska kaikella on tarkotus ja oma aika ja koska kaikki on mahdollista! 🙂
Toi sun teksti jotenkin oli niin sitä millä oon menny viimesen vuoden. Niin osuva. Niin hyvä. Niin totta! Kiitos 🙂
Huikea postaus, kiitos tästä!
Asiasta toiseen, mistä tuo ruokapöytä? Aivan ihana, sopisi täydellisesti uuteen kotiin 🙂