Sokerihiiri
Olen ollut joskus sokerihiiri. Himoitsin karkkia jos joku edes lipsautti tuon sanan. Makuuni. Noitapilli. Vielä tuolloin en uskonut siihen seikkaan, että vielä koittaisi päivä jolloin voisin puhtaasti sanoa olevani irti sokerista ja irtokarkeista. Kehomme ei tarvitse sokeria mihinkään. Miksi sinä sitten edes puputtaisit sitä jatkuvalla syötöllä itseesi?
Ajattelumallini ruoan ja herkkujen suhteen on muuttunut ja kehittynyt vuosien saatossa. Mitä enemmän tiedän, sitä helpommin ajaudun omalle linjalleni näiden suhteen. Siksi en koe jääväni mistään paitsi. Kuvottaakin ajatella sitä seikkaa, mistä nallekarkit on kasattu on ja kauanko se sulaa sisälläni. Elokuvissa pikemminkin iskee kuvotus siitä tutusta lemusta, joka tarttuu sieraimiini välittömästi.
Se koukuttaa, saa verensokerin heilahtelemaan piikkeinä, aiheuttaa reikiä hampaisiin ja edesauttaa erilaisien sairauksien syntymistä. Sitten kun on se mässäilypäivä, jää kunnon ruoka yleensä aika vähäiseksi. Tällöin jäävät puuttumaan ne tärkeät ravintoaineet, jotka ylläpitävät hyvinvointiamme ja terveyttämme. Oletko siksi kipeä aina alkuviikosta?
Lopeta aineenvaihduntasi tukkiminen noilla epäluonnollisilla väriainekönteillä ja valitse viisaammin! Tee itse jälkkäreitä, valmista raakasuklaata tai vaikka jäätelöä! Rakastan itse paljon raakasuklaata ja lakritsia. Tein viimeksi itse raakasuklaata, johon upotin keskelle palan pakurisalmiakkia. Paras herkku ikinä! Mikäli laiskuus yllättää, vaihtoehtoja löytyy myös kaupasta – kuhan osaa tepastella muuallekin kuin karkkihyllylle. Oletko käynyt kurkkaamassa mitä kaikkea hyvää terveyskaupoista löytyy? Tarjonta on valtava. Tai hedelmäosastolta? Viikunat, persimoni ja granaattiomena on suurta herkkua!
Monen mielestä kerran viikossa mässäily on ihan ok ja sopii terveelliseen elämän osaksi. Viikolla saatetaan syödä erittäin terveellisesti ja viikonloppuna vedetäänkin ihan ranttaliksi. Syödään kuin pikku lapset ja maanantaina podetaan morkkista ja ruokakrapulaa. Silloin tällöin on ihan ok syödä herkkuja, mutta minulle on turha yrittää edes kaunistella totuutta. Usein se ei tosiaankaam tarkoita paria suklaapalaa vaan pikemminkin suklaavuorta.
Keho tottuu sokeriin ja voit olla varma että sitä se tulee haluamaan myös jatkossa. Viimeistään seuraavana viikonloppuna. Onko tämä ainut tapa rentoutua ja höllätä otetta? Maanantaina makuaisti on tipo tiessään, eikä oikea ruoka oikein maistu. Taukotilan pullat näyttävät houkuttelevilta. Huomaamatta viikonlopun kalorit kumoavat koko viikon treenit ja tiukan ruokavalion. Sitten itketään kun tuloksia ei näy missään. Voi räkä.
Voin luvata että se sokeritankkauksen jälkeinen ärtyneisyys, alakulo, väsymys ja tunnontuskat, eivät ole minkään arvoisia. Oikeanlainen energia on sellaista, jota keho osaa hyödyntää. Karkki ja pizza mätöt menevät ainoastaan sinne takamukseen – siksi se siis roikkuu ja tuntuu paisuvan kuin pullataikina. Sormikin uppoaa samalla tavalla kuin pullataikinaan koskisi. Suosittelen hakemaan sitä energiatankkausta fiksuista lähteistä, jolloin se myös toimii.
Syön kaikkein mieluiten laadullisesti ja maun puolesta hyvää puhdasta ruokaa. Herkuttelen myös välillä, mutta karkkiin en ole koskenut kesän jälkeen. Enkä todellakaan koe, että olisin joutunut luopumaan yhtään mistään. Erilaiset jälkkärit ovat paljon ihanampia kokemuksia! Eikä edes tarvitse köllötellä kyljellään ja pohtia sitä puklaamista. Mielestäni on parasta yhdistää hyvä jälkkäri ruoan kanssa. Näin vältytään pahalta ololta, yli mättämiseltä ja varmistetaan myös tarpeellisten ravintoaineiden saanti.
Makeanhimo voi myös laueta mikäli ruokavalio ei ole tarpeeksi riittävä ja monipuolinen. Myös pelkkä nesteen vaje kehossa voi aiheuttaa erilaisia mielitekoja. Parhaiten sokerikierteestä pääsee eroon sokerivieroituksella. Katkaisuhoito! Jo 2-4 viikkoa ilman tätä vihollista, huomaat eron olossasi, sekä mieliteoissasi.
Itse en pidä mitään herkkupäiviä, vaan saatan syödä jotakin kun siltä tuntuu. Yleensä 1-2 krt kuukaudessa. Se tarkoittaa sitä, että saatan syödä yhden jätskiannoksen tai juustokakkupalan. Ei siis kahta levyä tummaa suklaata ja paketillista jäätelöä.
Pahinta mitä voit tehdä, on ruokkia pientä sokerihiirtäsi sisälläsi päivittäin. Hirveästi ihmiset tuppaavat tuijottelemaan kaloreita herkuissa – itse kiinnitän enemmän huomiota raaka-aineisiin ja terveellisyyteen. Herkkupäivänä kannattaa kaloreiden laskemiset ehkä unohtaa, jää parempi mieli kaikille. Tai sitten vaihtoehtoisesti voit olla myös syömättä 😉
Sugar mama, E
Moikka 🙂
Nyt on pakko kommentoida blogi tekstiäsi. Olen ollut vasta muutaman kuukauden ajan blogisi lukia, mutta se on ampaissut mukaansa 🙂 Eli kiitos! 🙂
Mutta sitten tähän uusimpaan tekstiisi, todella hyvä teksti! Olen itse aloittanut kesäkuussa 2013 projektini paremman minän puolesta. Olen itse ollut ennen myös todellinen sokerihiiri. Joka päivä jotain ja suurina määrinä 🙁 Kun aloitin elintapojen muutoksen, sovin Pt:ni, kanssa että kerran viikossa saa pitää herkkupäivän, mutta ei vetää överiksi. Kappas olin yli puolivuotta ilman herkkuja ihan omasta tahdostani. Eikä ollut vaikeaa, ei siis ollenkaan! 🙂
Jouluaattona söin irkkareita ja olin ihan et missä se tyydytys tässä on! Makuaistini on siis täysin muuttunut ja nautin esim. juuri tuoreista hedelmistä herkkuna. Jouluaaton jälkeen olen taas ollut täysin herkuttomalla ja ei tunnu missään, ei tee mieli makeaa. Saan sen muualta ja olen siihen tyytyväinen.
Blogi tekstisi jotenkin innosti mua jatkamaan juttua 🙂 Ja osuit siinä naulan kantaan. En ole kokeillut raakasuklaata, mutta varmasti joku päivä kokeilen 🙂
Moikka Heli 🙂
Ihana kuulla uusien lukijoidenkin löytäneen tänne.
Toi on mielestäni parasta, kun se menee noin huomaamatta, ilman tuskastelua. Jännästi huomaa eron myös makumieltymyksissä 😉 Testaa ihmeessä raakasuklaata, tosi hyvä treeniboosteri. Tehokasta viikkoa -E
Kykenen niin samaistumaan! Ystäväpiirissä jaksetaan ihmetellä miten ja miksi aina kieltäydyn herkuista (ylipäätään kaikesta valkoisia jauhoja/sokereita, paljon lisäaineita, kovia rasvoja yms. sisältävistä), vaikka en itse koe sitä minkäänlaisena uhrauksena, ennemminkin aattelen että ei mun ole mitään järkeä niitä vain muiden iloksi syödä, kun en siitä itse erityisemmin nauti. Toisaalta ymmärrän muiden huolenpidon, koska omaan kuitenkin syömishäiriötaustaa, mutta rehellisesti ruoka-asiat ei ole koskaan olleet näin huolettomalla mutta hyvällä mallilla kuin nyt. Syön laadukasta, puhdasta ruokaa ja olo on parempi kuin koskaan!
Ihana kuulla Susanna! Kaikki ihmiset eivät ymmärrä sitä, eikä heidän oikeasti tarvitsekkaan. Riittää, että sinä pidät siitä 🙂
Herkuista kieltäytymistä ei voi vetää minkäänlaiseen syömisongelmaan, pikemminkin toisinpäin. Mahtavaa S! -E
Heiii! Aloitin myös vuoden alusta elämäntapa muutoksen, sanoin hyvästi parhaalle ystävälleni coca-colalle 🙂 Nyt opetellut syömään 5 krt pvässä säännöllisesti ja katsonut mitä laitan suuhuni ja todennut että ei edes tee mieli herkkuja 🙂 Miksi en kokeillut tätä aiemmin ?! -8,5 kg lähtenyt painoa (olen ylipainoinen) ja tietty tähtäin mielessä ja pysähdyn siihen sitten ja katson taas siitä eteenpäin 🙂 Mies hankki kuntosalikortin minulle, mutta ekalla kerralla tarviin sinne jonkun joka opettaa minua, en ole ikinä käynnyt kuntosalilla.
Aaaa aivan mahtavaa Teija! Nyt vaan sinne kuntosalille vaikka Pt:n turvin niin pääset helposti alkuun 🙂 Tsemppikset -E
Sanoppas muuta. Itse olen aina miettinyt sitä, että tupakoimattomat ihmiset aina toistelevat tupakoitseville ihmisille: senkus vaan lopetat, oikeat fyysiset vieroitusoireet kestävät kolme päivää ja sen jälkeen kyse on psyykkisestä voimasta!
Samalla tyylillä kuitenkin voitaisiin ajatella, että sellaista se on se sokeristakin vieroitautuminen. Itseäni on tsempannut hirveästi se karkkilakkoni kanssa, että ajattelen jokaisen suklaapalan tupakkana. En ikimaailmassa polttaisi, miksi söisin siis karkkiakaan?
Toisaalta on harmillista, etteivät ihmiset vieroksu sokeria yhtä paljon kuin itse. On vaikeaa olla ainut, joka juhlapöydässä syö vain hedelmiä.
Hyvä Amanda! Sokeri on samallatavalla koukuttavaa ja myös epäterveellistä. Kukin elää tavallaan, mutta nostan hattua niille, jotka ymmärtävät terveytensä päälle – nautitaan niistä hedelmistä 😉 -E
Vietin viime keväänä täysin sokeritonta elämää 3-4 kuukautta. Siihen tottui ihan älyttömän helposti, eikä makeaa tehnyt mieli. Sen jälkeen karkin ja suklaankäyttö jäi harvinaisemmaksi ja sitä se on edelleen tänä päivänäkin. Arkena en syö makeaa ollenkaan, mutta lauantaina on herkkupäivä, jos mieli tekee. En syö kuitenkaan karkkia vaan esim. leivon itse jotain gluteenitonta makeaa. Saahan mutakakkuunkin tummaa suklaata upotettua aika paljon, mutta ainakaan omissa leivonnoissa ei ole lisäaineita. Meillä tehdään itse ruokaa joka päivä, eikä kotiin kanneta einareita. Syön mieluummin hyvää ruokaa kuin täytän vatsani sokerilla. Ihan niinkuin sanoit, sokeriähkyn jälkeen ei syö koko loppupäivänä enää hyvin ja sitten se olo vasta karmea onkin! Sokeria ilman voi helposti elää ja olo on niin paljon parempi!
Mulla todettiin aikuisiällä harvinainen vilja-allergia viime keväänä ja sen myötä iso osa höttö-hiilareista valkoisen jauhon/leivän tms. muodossa on kadonnut aika lailla ruokavaliosta jo pakon sanelemana. Hyvinhän noita voi gluteenittomina korvata nykyään, mutta entiseen elämään verrattuna esim. leivän käyttö on olematonta. Gluteenittomat pastat valmistetaan mm. maissi- tai riisijauhoista. Miehen kanssa huomattiin heti, että nämä ovat paljon täyttävämpiä kuin tavalliset vehnästä valmistetut pastat tms. Samoin ruokavieraat, kenelle gluteenitonta pastaa olen tarjonnut, sanoi samaa; ei pysty syömään yhtä paljon! 🙂
Raakasuklaata olen ostanut, mutta en vielä kertaakaan itse tehnyt. Otankin tämän to do -listalle! 😉
Kiitos pirteästä ja positiivisesta blogista! 🙂
Hei millä menetelmällä sulla todettiin vilja-allergia? 🙂 täällä nimittäin huutelee toinen, mutta ilman diagnoosia vielä!
Pastasta sen verran että kokeile ihmeessä riisipastaa, aivan loistavan makuista ja halvempaa kuin semperin tuotteet! Ainesosaluottelossa vain vesi, riisijauho sekä suola, löytyy cittarista ja s-kauppaketjulta! 😉 siis mikäli et ole jo kokeillut 😀
Verikokeista se todettiin; kaikki vasta-aineet koholla ohran, rukiin ja vehnän kohdalla, 100% puhdas kaura käy. Keliakia testattiin 10v aikana 5 kertaa, ei löytynyt mitään. Epäilin itse viljaa kuitenkin syypääksi ja vihdoin suostui lekuri ottaa kokeet. Vain 2% :lla epäillyistä vilja-allergia todetaan. Yleensä tämä allergia on imeväisikäisten ohimenevä juttu, aikuisella se on ja pysyy…
Kiitti pastavinkistä, mutta riisiäkään en voi syödä. Pienen määrän siedän tuotteita, joissa on tuota riisijauhoa seassa, mutta sellaisenaan en juurikaan sitä pysty syömään. Aluksi diagnoosi oli ihan shokki, sitten tajusin, että korvaavia tuotteita on vaikka kuinka ja toki huomattavasti parantunut terveydentila oli suurin plussa. Nyt olen jo ihan täysin sinut asian kanssa:) Välillä tosin ärsyttää ettei voi napata kaupasta/kahvilasta mitä tahansa kiireessä mukaan ja juhliin vien usein omat eväät.
Oi harmi että riisi ei käy :/ onneksi tosiaan valikoimaa löytyy kun jaksaa perehtyä ! En oo ite tuota glut. kauraa edes uskaltanut kokeilla vielä mutta ehkä joskus… Täytyykin tässä sitten vaatimalla vaatia verikokeen ottoa, selviäisi sitten sekin että missä mennään ja mitä sietää. Kiitos tiedosta ! 🙂 Itseäni ei hetkauttanut juurikaan pullien, pastojen yms poisjäänti, suorastaan riemuitsin että siitäkin “pahasta” pääsi, enemmän tosiaan taitaa lähipiirille olevan edelleenkin kova pala nieltäväksi.
Kiitos näistä ajatuksista ja tarinasi jakamisesta 🙂 Upeita juttuja teillä kaikilla! Nämä saavat minut niin kovin hyvälle tuulelle.
Hyvä ottaa puheeksi myös tätä gluteiinitonta ruokavaliota, josta on ollut paljonkin puhetta mediassa. Kannattaa ehdottomasti kokeilla raakasuklaata, reseptiä löytyy blogista, kunhan laittaa hakukenttään raakasuklaa 🙂 -E
Eikä, tää postaus tuli aivan mahtavaan aikaan! Just kirjoitiin omaan blogiin siitä kun mä oon niin naurettavan koukussa sokeriin. Ja nykyään se ei edes tuo minkäänlaista henkistä helpostusta, tulee vaan paha olo mutta kuitenkin käsi hakee sinne karkkipussille. Pelottavaa jopa.
Löysin blogisi aika äskettäin ja tykkää tästä hurjasti! Eli kiitoksia hyvästä ja motivoivasta blogista 🙂
Olen ollut samassa kierteessä joskus Nadja, joten ymmärrän tuskasi. Itselleni viimeinen synninpäästö oli totaalinen lakko!
Osa meistä pääsee ehkä kivuttomammin 😉 Kiitos myös palautteesta ja tervetuloa mukaan -E
Samoilla linjoilla mennään 🙂 Itse herkuttelen nykyään – totuttelun jälkeen – nimenomaan hedelmillä ja suurta herkkua on rahka, johon sekoitetaan pilttiä ja siemeniä – aah! Samoin kunnon ruisleipä voilla, juustolla ja kunnon kasviskeolla on toinen herkku – jota todella harva ihminen ymmärtää; päinvastoin ihmettelevät suuresti ja kummastellen. Miksi herkuttelun TÄYTYY nyky-yhteiskunnassa olla sitä perinteistä pulla-viineri-karkki-linjaa? Jos näistä kieltäytyy on joko dieetillä tai syömishäiriöinen eikä “osaa nauttia elämästä”.
Itse kartan valk.jauhoja ja sokereita, koska tiedän että ne sisältävät “turhia kaloreita” ja tahdon tarjota keholleni kaikkein parasta (eli terveellisintä) ja syön mahd puhtaasti. Herkuttelun raja on häilyvä, koska herkuttelu hyvällä omallatunnolla kuuluu mielestäni elämään enkä aina ole varma jos kieltäytymiseni perinteisistä herkuista johtuu ravitsemustietämyksestä (ja tieto morkkiksesta joka seuraisi jos syö kauheat määrä sokeria) vai siitä, että tarjoaa keholleen mieluummin sitä kaikkein parasta eikä esim . 15 min kuluttua enää edes himoitse koko juttua 🙂 Minulla(kin) on siis syömishäiriötausta, mikä tod.näk tulee näkymään ajattelutavassani ruokaa kohtaan AINA, mutta voin samaan syssyyn todeta etten koskaan aiemmin ole voinut yhtä hyvin kuin nyt, kun n kerran viikossa syön esim jätskiä tai palan pullaa ja muutoin terveellisesti ja puhtaasti 🙂 Mitä on Eevi mieltä?
Ihana Jossu! Kiitos näistä sanoista, ihan mahtavaa 🙂 Herkkuja saa olla ehdottomasti, mutta tosiaan toisille herkut ovat hieman toisenlaisia! Minusta parasta tässä balanssissa on juurikin se, että mitään ei oikeasti tarvitse. Voi syödä, mutta säilyy ilman morkkista. Silloin ollaan mielestäni oikealla polulla tämän suhteen. Kun nautitaan, nautitaan oikeasti ja viisaasti 🙂 Kukin tavallaan! Ihanaa viikkoa sinne -E
Superhyvä kirjoitus! Pystyn hyvin samaistumaan tähän ja allekirjoittamaan monet jutut tässä tekstissä. Itse olin ennen kans aikamoinen herkkusuu ja kärsin “ruokamorkkiksista”, kunnes välillä oli aikoja jolloin olin aivan (liiankin) ehdoton herkuttomuuden suhteen. On tosi ihana tunne kun makeanhimo on hallinnassa, osaa herkuttella laadukkaasti ja sopivasti eikä joudu enää kokemaan niitä henkisiä ja fyysisiä kurjia oloja mitä liiasta sokerista tulee. Ainut mikä tuntuu jälkeenpäin vähän surkealta, on se, miten kauan tämän tasapainoisen tilan saavuttaminen kestikään.. Ainakin itselläni paino aina ennen jojoili ja herkuttelussa sen paremmin kuin ruokarytmissä muutenkaan ei ollut mitään “tolkkua”. Onneksi nyt on paremmin ja tila on varmasti pysyvä, mutta kauan tämän oppimiseen menikin 😀 (Ehkä liittyy aikuistumiseen yleensä, tai jotain!)
Juurikin näin Piia! Kun se on sallittua, muttei jokapäiväistä, on se helppoa pitää hallinnassa. Herkkuja ei sen koommin mieti, mutta silloin tällöin voikin sitten herkutella ilman huonoa fiilistä 🙂 Itsehän sen tietää, onko tämä homma hanskassa vai ei. Olen myös samaa mieltä siinä, kuinka pahalta tuntuu ajatella aikasempaa elämää, kun sokeri hallitsi liikaa. Mutta lopulta kuitenkin on todella mahtava fiilis siitä, missä on nyt ajatusmaailmansa kanssa. Uskon myös tuohon aikuistumiseen 😉 -E
Ihan tähä alkuu haluan kertoa, että sun blogin takia muhun on iskenyt ihan järjetön halu Etelä-Afrikkaan 😀 ennen pidin sitä vaarallisena paikkana mutta sun kertomusten ja kuvien jälkeen tuli sellanen olo, että tonne hetinyt.
Noista karkeista, mä en ole koskaan tajunnut niitä. ite olin vielä päälle vuos sitten pahassa suklaakoukussa, mut karkit ei oo koskaan ollu ongelma. Ihmettelin aina pienempänä kun porukka sai vaikka 100 euroa vanhemmiltaan oltuaan vuoden karkkilakossa. onnistuis heittämällä. herkkulakko oiskin sitte ihan eri juttu!!! irttareista jää ällö olo suuhun ja kehoon eikä niissä oo mitään sellasta ihanaa täyteläistyyttä kuten leivoksissa ja suklaassa tai sellasta makua kuin jogurttiananaksissa. Ei niin että muut herkut ois välttämättä sen parempia, mutta mä en vaan oo koskaan löytäny karkkien ideaa:) hyvä vaan! suklaakoukustakin pääsin eroon, vaikka se koitti vähän hiipiä jouluna takaisin 😀
Se oli niin ihana paikka! Mutta tosiaan pimeällä emme liikkuneet kuin autolla 🙂 En kokenut kuitenkaan koskaan oloani turvattomaksi.
Olet säästynyt tyttö 😉 tavallinen suklaakin on hyvin pitkälle prosessoitua ja sisältää paljon sokeria, joten mahtavaa että olet päässyt eroon koukutuksista! Oletko kokeillut raakasuklaata, pidätkö sen mausta? 🙂 Välillähän nuo hipot hiipii, mutta kunhan se pysyvät hallinnassa on se juttu. Tsempit -E
Hyvä teksti! Itse en usko mihinkään totaalikieltäytymiseen omalla kohdallani, tiedän että jos kiellän iteltäni jotain niin varmasti tekee mieli kahta kauheemmin – koettu on! Mutta vähennetty on paljon niistä peruskouluajoista jolloin ei hetkauttanut vetää kahtakaan karkkipussia suoraan massuun tai käydä ostamassa se kolmaskin leivos uimahallin kahviosta.
Nykyään ostelen harvemmin, ehkä kerran viikossa karkkia, enkä edes aina silloin. Viimeksi vedin pussillisen maanantaina koeviikon lopun kunniaksi, mutta suuhun jäi hassu maku eikä niitä karkkejakaan tehnyt niin hirveästi mieli. Illalla vedetyt vinkkarit maistuivat itseasiassa paljon paremmalle 😀
Aloin vasta vähän aikaa sitten seurata blogiasi mutta hyvää settiä kirjotat, tykkään kovasti!
Heippa Hanna! Koin monesti tuon saman – kun joku on kiellettyä sitä haluaa kahta kauheemmin. Siksi kannattakin tätä tietyn mittaista jaksoa, sillä sen jälkeen tietää saavansa sitä – jos silloin vielä haluaa 😉 Kiitos kommentista ja tervetuloa mukaan -E
MOikka, mäki oon lukenut tätä sun bogia nyt syksystä ja oon tykännyt tosi paljon sun kirjoituksistasi, mutta tää kirjoitus kyllä ärsytti niin paljon, ehkä siksi kun osui juuri siihen mun sokerihiiri osaan. Mutta komppaan edellsitä enkä näe tarpeelliseksi mitää totaalikieltäytymistä. Itse kans herkuttelen noin kerran viikossa, välissä syön useamminkin esim. suklaata, joss itä on tarjolla, harvemmin itse ostan itselle herkkuja, mutta en niistä kyllä kieltäydy tarjottaessa. Olen hyvässä kunnossa, eikä mn takapuoli erityisesti roikukkaan vaikka mäkissä välillä käynkin. Mutta täyttä asiaahan tämä on ja ihailen heitä jotka kaikesta voivat kieltäytyä, mutta itse pidän sen linjan, että syön kun hyvältä tuntuu.. Toisaalta tekisi mieli joskus kokeilla olla täysin ilman mitää ylimääräisiä kaloreita ja katsoa kuinka tämä vaikuttaa, mutta saa nähdä pystynkö siihen koskaan 🙂 ja must toisaaltaon myös tyhmää ”syyllistää” heitä jotka syövät herkkuja yms. Eise kestää tee huonompaa ns. sokerihiirtä..
Mutta hyvä kirjoitushan herättää tunteita 🙂 tämä kirjoitus myös laittoi miettimään niitä omia linjoja ja rajoja ja sitä onko itselle tarpeeksi niitä tarkkaan määritellä 🙂 Mutta tätä postausta lukuunottamatta olen tykännyt kovasti sun postauksista ja kirjoitustyylistä ja siitä että kerrot vinkkejä yms, joten kiitos siitä 🙂
Kiitos kommentista ja mielipiteestäsi Riikka 🙂 Me kukin teemme tavallamme ja niinkuin koemme hyväksi. Enkä jutussani kieltänyt herkkuja, vaan tämä toimi lähinnä herättelynä hyvin monelle meistä sokerihiiristä. Kuten kommenteista huomaa, monet ovat voineet samaistua tähän. Asia oli myös oleellinen tuoda esille juuri siksi, että olen itse kokeillut kaikki ääripäät. Herkut kuuluvat elämääni, mutta vain eri tavalla kuin ennen 🙂 Hienoa että tämä herätti myös siellä toisessa päässä keskustelua. -E
Hyvin kirjoitettu, kiitos inspiroivasta blogista! 🙂
Todella mukava kuulla ida 😉 -E
_JUURI_ näin! Ihanaaaa että on ihmisiä jotka näkee asian juuri kuin minäkin, näinhän ne asiat vaan menee. Ihanaa että kirjotat näistä, ehkä useampikin inspiroituu irrottautumaan sokerikoukusta! Sun blogi on aivan mahtava, jatka samaan tyyliin 🙂 ja KIITOS blogistasi 😀
Minäkin toivon samaa Veera! Kiitos myös päivän piristävästä kommentistasi 😉 -E
Samaa mieltä, mutta osittain erimieltä. Itse olin tammikuun totaalikiellossa herkkujen suhteen. Kohtuu kivuttomasti meni, vaikka oli niitä päiviä, että jarkkia teki mieli. Silti edelleen tulee päiviä jolloin karkkihammasta kolottaa ja pahasti. Muutenkin petrasin ruokavaliota (keipä jäi, vihannekset ja hedelmät mukaan ruokavalioon, proteiini pitoisempaa ruokaa, ruokailut n. 3h väkein jne.) ja säännöllistin entistä enemmän ruoka-aikoja, mutta täytyy sanoa, ettei mun olo ole yhtään sen kummempi kuin ennenkään. Samaa olen miettinyt liikunnasta. En ole koskaan saanut sen suurempia kiksejä liikunnasta, vaikka olen aina ollut hyvin liikunnallinen. Mistä lie kiikastaa? Itse ainakin odotin monen hehkuttamaa hyvää ja energistä oloa mitä ruokavalion muutos toisi, mutta aika samat on fiilikset kuin ennenkin. Monesti mietin, että mistä tämä johtuu. Sen takia motivaatio tähän on hankala ylläpitää, kun mitään konkreettista ei tapahdu.
Täytyy vielä sanoa, että itse en lukeudun niihin yltiöpäisiin mässäilijöihin. Meillä on ollut tapana israa esim. 400g karkkipussi kahteen pekkaan eikä sitä syödä yhdessä illassa. Samoin suklaalevy kestää 3-7 päivää eli harvoin tulee övereitä vedettyä, mutta viikon aikana on lähes joka päivä mennyt jotain pientä herkkua ja siitä yritänkin nyt päästä pois. Alku on ainakin ollut lupaava 😉
Heippa Jenni ja kiitos tarinasi jakamisesta meille (: Uskon että paljonkin muutoksia tapahtuu, toki sekin vaikuttaa
millaiset elintavat ovat olleet ennen näitä muutoksia. Itselläni esim ruokavalion modaaminen ei tunnu missään, sillä olen noudattanut melkein aina suht terveellistä ruokavaliota. Myös liikunta on kuulunut aina elämääni ja pidän siitä. Miten ihmeessä voit jäädä niistä mahtavista kikseistä paitsi? Haluatko lähteä treenaamaan 😉 hehe. Pääasia liikkumisessa kuitenkin on, että nautit siitä?
Upeaa että joillakin löytyy itsekuria olla syömättä kaikkea kerralla. Sillä tiedän että hyvin monella meistä ei kaapissa säily yhtään mikään ylimääräinen 🙂 Nykyään onnistun siinä kyllä, mutta aikaisemmin kerran viikossa herkutelleena ei. Tsemppiä jatkoon 😉 -E
Ootko nyt ihan varma tosta “Kehomme ei tarvitse sokeria mihinkään.” – väittämästäsi…? :D:D:D suosittelisin paneutumaan eläinsolun energiantuottoon ja ihmisen ruoansulatukseen ja aineenvaihduntaan hieman syvällisemmin ennenkuin julkaiset vastaavia väitteitä blogissasi. Sokeri kuitenkin on ihmisen tärkein polttoaine.
Sokerin tarpeettomuudella on varmaankin tarkoitettu esim. sakkaroosia ja erilaisia nestemäisiä, pitkälle prosessoituja sokereita, kuten glukoosifruktoosisiirappia. Ihmeen hyvin on eläimet ja ihmiset pärjänneet ilman niitäkin… Kaikista hiilihydraateista elimistö kyllä pystyy sitä tarpeellista perusyksikköä, glukoosia, pilkkomaan. PT on kenties halunnut tarkoituksella käsittää blogitekstin väärin? 🙂
Kiitos Leena tarkennuksestasi 😉 -E
Ihminen tarvitsee hiilihydraatteja, mutta sokeri ei ole toiminnallemme välttämätöntä. -E
Ihan loisto postaus JÄLLEEN! On ollu kyllä ilo kuulua sun lukjakuntaas jo pidemmän aikaa; kirjotat niin hyvin ja vieläpä tärkeistä asioista! Yks asia jäi kuitenkin mietityttämään.. Nimittäin et mistä tota pakurisalmiakkia saa? 🙂
Voi miten kiva kuulla jenskis! 🙂 Oonkin tehnyt joulun alla postauksen tästä ihanasta herkusta, voit lukea sen täältä http://minifitness.fitfashion.fi/2013/12/23/joulun-salainen-herkkuni/
Sieltä voi myös jokainen tilata omansa jos halajaa 😉 -E
Hyva kirjoitus mutta minusta taytyy muistaa myos se etta sokeria voi olla todella paljon esim myos terveellississa jutuissa kuten hedelmissa, kuivatuissa hedelmissa, mehuissa ja smootheissa.
Jos sokerista yrittaa paasta eroon niin suosittelen kylla hedelmienkin jattamista pois ainakin alkuun, keho ei kauheasti erottele sakkaroosin tai fruktoosin valilla ja vaikka hedelmissa on paljon kaikkea hyvaa niin aikamoisia sokeripommeja ne ovat:)
Tottakai voi herkutella ja mielummin sitten hedemilla ja kotitekoisilla herkuilla mutta itse en kannata ajattelua etta korvaa kartkit hedelmissa jos sokerista halutaan paasta eroon.
ERITTÄIN hyvä pointti Maija! 🙂 Kuivatut hedelmät eivät ole sokerin puolesta sen parempia, kuin karkitkaan. Ne sisältävät jopa enemmän sokeria joskus! Hedelmiäkään ei tosiaan kannata kasapäin päivässä syödä, yleisesti 1-2 hedelmää olisi hyvä päiväannostus. Marjat ovat aina myös hyvä vaihtoehto 🙂 Hedelmissäkin on ehdottomasti eroja, mitkä ovat hyviä ja mitkä eivät. Joskus totaalikin kieltäytyminen sokerista voi olla paikallaan – itselläni toimii päivittäin 1 hedelmä ja marjat. -E
Miten onnistutkin postaus toisensa jälkeen kirjoittamaan niistä asioista, joita itsekin ajattelen ja joiden kanssa oon kokenut ahaa-elämyksiä viime aikoina 🙂
Oon itsekin ollut aikoinaan todellinen sokerihiiri ja vetänyt nimenomaan överit aina, kun herkkupäivä on ollut ja totta kai kärsinyt sokerikrapulasta seuraavana päivänä. Tosin mulla noita herkkupäiviä ei oo ollut, kun kerran/kaks kuussa. Oon kumminkin jo jonkin aikaan miettinyt sitä, että onko tossakaan mitään järkeä, että vetää kaikenlaista paskaa itseensä, josta kroppa ei mitään hyödy ja josta kokee tyydytystä ainoastaan hetken, jos sitäkään. Kun muuten kiinnitän paljon huomiota siihen, mitä suustani alas laitan.
Sun teksti sai tälle pohdinnalle lopun. Kyllä nyt alkaa tää tyttö panostaa myös herkuttelussa laatuun. Miksei sitä herkuttelisi niin, että kroppakin hyötyy ja olisi hyvä olo sokerikrapulan yms. sijaan. 😉
Kiitos taas kerran ajatuksia herättävästä, motivoivasta ja inspiroivasta blogista! 🙂
Ihana Emilia – ollaan samoilla aalloilla 😉 Mullakin se meni juuri noin, vähitellen siirtyi kerran kuukaudessa herkutteluun, mutta sitten sekään ei tuntunut enää hyvältä.
Juurikin samasta syystä, että se oli mättämistä. Yök. Pinin askelin mennään näihin valintoihin. Mahtava kuulla, että sain pientä pönkäisyä sinne 😉
Tsemppikset Emilia -E
Olipas mielenkiintoinen kirjoitus! Itellä toimii parhaiten juurikin se totaalikieltäytyminen karkeista, leivoksista yms. Se sokeri koukuttaa todella herkästi ja oon joutunut tehdä töitä monta kertaa et saan katkastua sen sokerikierteen. Nyt oon enemmän myös kiinnostunut esim. Raakasuklaasta ja mitä kaikkea voikaan tehdä superfoodeista! 🙂 Toisaalta kadehdin henkilöitä, jotka voi herkutella silloin tällöin esim. parilla palalla suklaata, tämä malli ei vaan toimi itsellä ja parempi olla ilman, koska tommosesta määrästä tulee vaan vihaseks 😀 töissä ihmetellään YHÄ miksen syö esim. Kakkua, jos juhlitaan jonkun synttäreitä, heidän mielestään olen aina vaan dietillä 😀 se on alkanut käydä aika ärsyttäväksi, koska jotenkin tuntuu että aina pitää selitellä miksei syö kakkua tai muita herkkuja? Sama pätee kyllä alkoholiin..
Oi täytyy tsekata toi pakusalmiakki, nam! <3
Tea yhdyn tähän täysin – itsellänikään ei toiminut aikoinaan lainkaan tuo pari palaa taktiikka. Onnea heille jotka tämän osaavat <3 hahaha usein vähän hienommissa ravintoloissa saa kiukun, koska jälkkäri on liian pieni! Eli yhdyn tuohon kiukkuun täysin, voi meitä :D Näköjään myös töissä mennään tuohon samaan kastiin. Se on rasittavaa, kun ihmiset eivät ymmärrä omaa linjaasi. Se ei tarkoita mitään diettiä jos et syö höttöä. Pakurisalmiakki on niiiin hyvää, suosittelen - tätä ei tarvitse oikeasti kiskoa koko läjää kerralla ;) -E
Erittäin hyvä postaus, niin totta joka sana. Itsellä on edessä iso skarppaus jotta saan sokerihiireilyn kuriin myös viikonloppujen osalta. Vaatii todellakin itsekuria, tämä kirjoitus sai itseni vakuuttumaan siitä että muutos on tapahduttava!
Ihana kuulla Camzu! ALku on aina hieman kivinen, mutta lupaan että se itsekuri kannattaa. Elämästä tulee helpompaa 😉 -E
Yäh! Sokeria! Mun sokerihammasta kolottaa n. hmm 2 kertaa vuodessa.. Edellinen kerta tosin oli tällä viikolla, jolloin saattoi mennä synttäreiden kunniaksi vähän enemmän kuin 2 palaa cashewsuklaata. Tosin totesin, että itse tehty cashewraakasuklaa oli parempaa, eikä sitä tarvinnut oikeasti syödä kuin 2 konvehtia. Nyt taas tietää miksi syön niin harvoin esim. suklaata.
Ainoa makea mistä oikeasti tykkään on jäätelö, maustetuista lakujäätelö. Jäätelöhän ei ole aivan niin paha kuin karkki tai suklaa, vaikka eipä sekään mikään terveysherkku ole. Usein saatan tehdä niin, että sekoitan vanilijajäätelöä rahkaan ja päälle marjoja tai hedelmiä. Itseasiassa mä tykkään siitä enemmän kuin normi jätskistä, kun tuo ei ole niin makeeta, lähinnä raikasta. Suosittelen kuumana kesäpäivänä kokeilemaan!
Oma “paheeni” on pähkinät ja tuore leipä!! Ja kesäisin mansikat! Mutta näiden kanssa kohtuus on tuntematon käsite, valitettavasti. Mutta mä harjoittelen! 😀
Moikka!
Mä olen juuri itse ymmärtänyt sokerin vaarallisuuden. Olen aina puolittanut leivonnassa sokerin puoliksi, mutta silti hurjat määrät sokeria per taikina on ollut hirvittävää. Nyt kun olen opiskellut suurtalouskokiksi, ja pääsin tekemään jälkiruokia ja muita ruokia, olen herännyt ihan kunnolla. Jossain ohjeessa saattaa olla esimerkiksi 5 kiloa sokeria! Herttileeri kun tekee pahaa kaataa sitä määrää sokeria johkin rahkaan/jogurttiin, mikä minusta ei edes sitä tarvitsisi makeiden marjasoseiden takia! Lisäksi olen nähnyt kuinka nämä ohjeiden sokerimäärät ylitetään: esimerkiksi 5kg saattaa helposti muuttua vaikka 7-8kg sokeria!! Ja silti vielä lapottaisiin lisää. Jopa suolaisiin ruokiin heitetään sokeria monta kiloa, esimerkiksi erääseen keittoon pulahti 3kg sokeria! On toki totta että ruokaa tehdään isossa mittakaavassa ja siksi sitä sokeriakin menee, mutta jotain rotia nyt edes!
En yhtään ihmettele jos ruoaksikin tarjoillaan suolapitoisia eineslihapullia sokerisella ja suolaisella kastikkeella, kera hiilarihirmujen (makaroni, peruna) että lapset ovat sokerikoukussa! Kotona sitten mässätään se päivän annos 1 jumbo pussi karkkia ja suklaalevy kitusiin. Ehkä jälkkäriksi jäätelöä, ja sitten iltapalaksi nuudeleita pari pussia.
Itse olen juuri sairastanut, ja siitä vastikään yli päässyt, BEDin. Muistan kuinka selitin joskus itkuisena ahmimiani herkkumääriä, jotka menivät jotakuinkin näin: Pussi pipareita, litra jäätelöä, karkkipussi, kolme isoa korvapuustia, berliinimunkki tai kaksi, 10 subwayn cookies keksiä, pari suklaapatukkaa, suklaalevy sekä vielä satunnaisia herkkuja kaapeista. Etenkin tuo litra jäätelöä katosi suuhuni useinkin. Kun näistä sitten kerroin, ihmiset sanoivat asioita, kuten
“No kyllä sitä joskus saa herkutella”
“No toihan on ihan normaalia”
“Mä vedän kans tollasii joskus, ei toi oo ahmimista”.
Jotenkin hämmentää ja ahdistaa ajatus. Minä tiedostin että olin sairas, mutta heille se on normaalia? Kamalaa ajatella mitä heidän kehossaan tapahtuu!
[…] Eevi kirjoitti loistavan postauksen sokerista, sen haitoista ja koukuttavasta vaikutuksesta. Voin samaistua Eevin kirjoitukseen täysin, sillä tunnusta myös itse olleeni pahimman luokan sokerihiiri. Tai pikemminkin koen olevani kuivilla oleva sokeri-addikti, hahha! Sokeri on ollu mulle pahin kompastuskivi, aina. Mulle se on addiktoivampaa, kuin mikään muu ja pärjään loistavasti ilman sitä, mutta kun annan sille pikkurillin niin se vie koko käden.. Kun aikoinaan aloin muuttamaan elämäntapojani ”parempaan suuntaan” elin tyypillisesti arjet hyvin kurinalaisesti, mutta viikonloppuna homma lähti lapasesta. Viikonloppunahan oli herkkupäivä, luonnollisesti, ja silloin sokerinarkki pääsi tyydyttämään kaikki viikossa kertyneet himonsa – appelsiinitryffeleitä, susupaloja, toffeekonvehteja ja jäätelöä.. niitä oli vähintään aina pakko saada! Kylkeen vielä jotain suolaista ja kaikki tietysti huuhdottiin siiderillä alas.Käytännössä siis odotin arkena viikonlopun herkkupäivää kuin kuuta nousevaa ja söin liian vähän kulutukseeni nähden, jolloin homma ei pysynyt kontrollissa koska jätin herkkujen menevän aukon ruokavaliooni. Ei ihmekkään että kiukutti, väsytti ja kiinteytymisen sijaan paino kyllä putosi, mutta lihakset lähti samalla. […]