SUPERWOMAN
Mun on tosi hyvä olla just nyt. Tähän ajatukseen ja fiilikseen kannattaisi meidän kaikkien kiinnittää huomiota ihan joka päivä. Meistä tulee nimittäin todella helposti arjen supersankareita. Pitää olla tehokas äiti, joka jaksaa ja ehtii kaikkialle. Pitää suorittaa työtehtävät ajoissa ja ylittää pomon odotukset. Sitten pitäisi olla vielä hyvä vaimo tai tyttöystävä. Urheilusuoritustenkin pitäisi olla enemmän kuin pelkkä hyvä. Keskiverto ei riitä meille.
Suorittamisen lista on loputon. Miksi me tehdään sitä? Eihän me vaadita muiltakaan yhtä paljon? Ehditkö edes miettiä miltä sinusta tuntuu? Asetetaan jatkuvia paineita ja uusia entistä kovempia tavoitteita itsellemme, vaikka tuntuu jo muutenkin raskaalta?
Haluamme kokea onnistumisia ja olemme myös riippuvaisia siitä tunteesta. Se ruokkii meitä ja antaa energiaa taas seuraavaan päivään. Tiesitkö että vähempikin riittäisi – saat siitä silti saman onnistumisen tunteen kuitenkaan polttamatta itseäsi täysin loppuun!
Priorisointi on toki tärkeää, mutta ehkä isoimpana vaikuttajana omaan jaksamiseen on se, että siitä supersankarin viitasta osaa myös hypätä ulos joka päivä. Elämä ei ole täällä suorittamista varten, vaan elämistä varten.
Ota hetki sille hyvälle ololle, sinulle itsellesi. Meidän täytyy muistaa olla myös itseämme kohtaan yhtä lempeitä, ymmärtäväisiä, joustavia ja rakastavia kuin olemme meidän läheisiäkin kohtaan. Kaikki ulospäin suuntautuva hyvä lähtee meistä sisältä – se mitä sinä tunnet vaikuttaa enemmän kuin mikään suorite. Kannattaa siis voida hyvin.
Vaikka tämä kevät ja kesä ovat olleet henkisesti kohtalaisen rankkoja aikoja itselleni, voin silti tosi hyvin. Olen onnellinen kaikesta tapahtuneesta huolimatta. Se johtuu täysin siitä, että muutoksista huolimatta palaset ovat paikoillaan. Olen tasapainossa, minulla on ihania ihmisiä ympärillä, teen mitä rakastan ja hyviä asioita tapahtuu jatkuvasti. Meidän supernaisten on joskus vaikea antaa vastuuta muille, mutta se avaa itseasiassa sinussa täysin uuden vaihteen jos vain annat sille mahdollisuuden! Täällä on nimittäin myös muita supernaisia ja kun näitä voimia hieman yhdistää, on tulokset hämmentävän upeita.
Älä siis ota itse kaikesta vastuuta, vaan jaa sitä aina kun voit. Sinun ei ole pakko jaksaa kaikkea yksin. Muistathan tämän jokainen päivä <3 Olen todella kiitollinen omista supernaisistani.
Nyt oikein loistavaa viikonloppua kaikille supernaisille <3 -E
Olen ehdolla vuoden 2016 Sport-blogiksi! Kiitos siitä kuuluu teille. Äänestää voit täällä. Kiitos jokaiselle tuestanne!
Ihanat farkut! Oon etsinyt tollasia. Mistä?
Ihan totta joka sana. Ja olen itsekin ollut melkoinen suorittaja ja ollut yliodotuksia itselle ja omalle tekemiselle. Jokin naksahti, pysähdyin ja havahduin että mitä helvettiä oikein teen. Itselläni se naksahdus tapahtui kun muutin kaupungista maalle, metsään. Loppui se suorittamisen ja toisiin vertaamisen paine. Loppui se oman ulkonäön kritisointi ja ylitreenaaminen. Loppui suorittamisen stressi ja stressi siitä että kenelle ystävistä soitan että nähdäänkö, miksi se pitäisi olla aina minä? Voin paljon paremmin kun höllensin otetta ja rupesin menemään enemmän oman fiiliksen mukaan. Nyt työssäkäyminen, treenit, koirien ja lapsen hoito sekä parisuhdekkin toimii. Mitään tasaista kyytiä ei kuitenkaan ole vaan arjen pomput mukana mutta elämäähän se on ☺ Olen onnekas että olen työssä jossa viihdyn koska töissähän kulutamme suurimman osan arkipäivistä. Treenaaminen on tuottanut tulosta. Rakastan päästää koirat irti metsään ja nautiskella ilmasta. Lapsen kanssa oleminen on ihanaa kun saan tehdä omia juttujakin ihan yksin. Parisuhdekin toimii paremmin kun emme näe jatkuvasti, ja ne arjen ja viikonlopun illat on spesiaaleja.
Kyllä. Vaikka supernaisia olemme, niin ei supervoimia omaava ihminen ihan mitä vaan jaksa. Itse tein töitä reilut 2 ja puoli vuotta, joista vuoden burnoutin partaalla, paikassa jossa en voinut hyvin. Kuitenkin, halusin koko ajan tehdä parhaimpani, mutta sekään ei riittänyt. Ja syy sille ettei se riittänyt ei ollut alunperin korvieni välissä, vaan siinä, että työntekijoitä ei ollut riittävästi työmäärään nähden. Sitä ei sitten enää loppupeleissä siinä sumussa tajunnut, vaan syytin itseäni ja tunsin itseni vajaaksi, vaikka tosiasiassa tein töitä niin paljon ja niin kovaan tahtiin että pomonikin huomasi stressini vaikken mitään sanonut kun en tajunnut olevani niin kireänä koko ajan.. En edes tajunnut kuinka paha olo oli ja kuinka kova stressi oli ennekuin vasta nyt, kun olen muuttanut ja päässyt kauas pois niistä “entisen elämäni” stressipesistä. Sitä tulee niin sokeaksi kun vain paahtaa menemään ja stressitilasta tulee uusi normi.
Aion ottaa tämän maisemanvaihdoksen uutena mahdollisuutena ja nyt keksityn omaan olooni ennen kaikkea muuta. Teen kaikki valinat sen mukaan mikä on minulle hyväksi, en sen mukaan mikä miellyttää muita. Sitä tein liian monta vuotta ja nyt on aika ottaa takaisin.
Mutta mites jos on mies joka on saanut nämä asiat tolalleen itsellleen mutta naiset eivät flirttaile kadulla ja sitten on yksin vai pitääkö miehen riiata jokaista vastaantulevaa potentiaalista lahnaa?
Hyvä postaus ihan totta. Itse sain stressi mahan toukokussa on kestänyt aikaa tulla sitä takaisiin.