TREENI- JA RUOKAKUULUMISET

Tässä on päässyt vierähtämään yli kaksi kuukautta kisoista, enkä ole ehtinyt oikeastaan päivittämään lainkaan treeni- ja ruokakuulumisiani. Palautuminen lähti käyntiin hyvin, mutta kyllä sen taas huomaa kuinka tämä aikajakso vaatii paljon enemmän pysähtymistä ja aikaa itselleen on pyhitettävä tavallista enemmän. Tämän vuoden kisoista normaaliin laskeutuminen on sujunut kuitenkin positiivisesti siinä mielessä, että se on ollut pääsääntöisesti helpompaa kuin viime vuonna. En ole yhtä väsynyt ja mielikin on ehtinyt palautumaan paljon nopeammin. Hermosto on tosin ollut tänä vuonna kovilla ja treenejä on joutunut keventämään jonkin verran normaalista. Olenkin sen vuoksi innostunut astetta enemmän tekniikapuolen kehittämisestä ja olen saanut myös aikaa keskittyä enemmän syvällä piileviin heikkouksiini. Kun yksi ovi sulkeutuu, avautuu uusia! Jokaisella aikajaksolla on siis oma paikkansa.

Jalkatreeneissä on nyt vihdoin mukana syvät, tangolla tehtävät kyykyt ja sumo maastaveto. Aikaisemmin selkäni ei ole näitä kestänyt, mutta harjoittelun myötä ollaan tämän ongelman hallitsemisessa edistytty paljon. Olen saanut ihan uudenlaista potkua ja kipeitä lihaksia, sekä myös paljon uutta inspiraatiota omaan tekemiseeni! Omaa treenikarttaa kannattaa laajentaa aina kun se on vain mahdollista. Se tekee meistä monipuolisempia liikkujia niin kehon hallinnallisesti kuin mielellisestikin! 

Aloitin jälleen treenit TFW Helsingillä ja olen huomannut kuinka olen kaivannut tuota yhteishenkeä. Yhdessä treenaaminen luo niin hyvää vastapainoa yksin puurtamiselle! Energiaa on ihana imeä joskus muistakin upeista tyypeistä. Circuit-treenit ovat olleet  omassa harjoittelussani kovassa painotuksessa voimapainotteisien jalkatreenien lisäksi ja näitä molempia voi käydä halutessaan tekemässä myös TFW:llä. Pitkän päivän jälkeen on usein helpompi mennä valmiiksi suunnitellulle tunnille, jossa joku muu käskee ja puskee!

Hermoston palautumisen vuoksi olen ottanut hieman kevyemmin treeneissä, mutta liikkeessä olen silti pysynyt jaksamisen ja oman olon mukaan. Teen viikossa 3-4 voimaan keskittyvää treeniä ja 2-3 sykettä nostattavaa treeniä. Joogaamaan pyrin nyt 1-2 kertaa viikossa, sillä se on loistavaa vastapainoa “kovalle” tekemiselle. 

Kävin myös viikko takaperin osteopaatillani Heikillä Hieroksella hoidattamassa vinossa nököttävää lantiotani ja päädyin siitä lopulta fysioterapiaan Tuomakselle. Teimme urheilijoille kehitetyn testin, jossa mitattiin mm. mahdollisia motorisia, voimallisia ja liikkuvuudellisia puutteita/heikkouksia. Tämä on äärimmäisen hyvä testi, sillä se kertoo paljon harjoittelumme tilasta. Mielenkiintoista tästä teki myös se, että tulokset ja todellisuus kohtasivat yllättävänkin hyvin. Erityisesti puoliero keskivartalon hallinnassa näkyy, johon vääntyneellä lantion asennolla onkin suora yhteys. Nyt hermotusta ja sitä kautta voimantuottoa pitäisi saada tasoitettua. En tiedä onko puoliero syntynyt ihan mailapeliajoistani ja alkanut nostamaan nyt päätään? Nyt keskitytään siis pieniin asioihin, joiden kautta luodaan seuraavia edistysaskelia. Täytyy muistaa, että voima tulee aina sisältäpäin. Voimakkaan näköinen keho on eri asia kuin syvältä hyvinvoiva ja vahva. Kuorella ei tee mitään jos sisältä uupuu tärkeitä rakennuspalikoita.

Pienillä, mutta tehokkailla kontrollointia parantavilla harjoituksilla saadaan nopeasti positiivisia vaikutuksia itse harjoitteluun. Uhreilijatestissä mitataan kaikki liikesuunnat koko kehon osalta, jolloin sieltä voi nousta yllättäviäkin kehityskohteita. Testin palaute oli kuitenkin hyvin positiivinen, eikä mitään isoja muutoksia tai parannuksia vaadita. Mutta on kuitenkin hyvä tiedostaa, millaisia vaikutuksia pieniltä tuntuvilla asioilla voi pitkässä juoksussa olla. Siksi niihin kannattaa puuttua hyvissä ajoin, ennen niiden ongelmien muodostumista. Joskus ne pienet asiat ovat avain johonkin sellaiseen, mitä emme edes tulleet itse ajatelleeksi!

Kaloreita on nosteltu vähitellen ja herkut tykkään pitää selvästi viikonlopuissa. Koska kehoni ei ole helposti pullahtavaa sorttia, on kaloreiden kanssa jouduttu kikkailemaan kohtalaisen vähän. Fiilispohjalta mennään jonkin verran, mutta arkena noudatan lähinnä makroihin mahduttamista. Olen niin rutinoitunut ruokailija, ettei dieetistä paluu ole koskaan ollut haasteeni. Syön samaa ruokaa ympäri vuoden, toisinaan joustan vähemmän, toisinaan taas enemmän. Nyt on pääasia että oma jaksaminen on hyvää ja ruokaa saa lisätä koneeseen tasaisesti viikkotasolla. Kiloja on tullut kisapainosta 3 kiloa, eli kohtalaisen tasaisella nousulla mennään ja olenkin siihen hyvin tyytyväinen. Ulkomuoto ja oma olo kertoo kuitenkin aina enemmän kuin kilot, joten aion jatkaa oman itseni kuuntelemista myös jatkossa.

Jokaisen kisaajan täytyy muistaa että tuosta kisapainosta ja kireydestä on aina pakko tulla vähitellen ulos, halusit tai et. On siis älytöntä taistella vastaan, sillä siinä sodassa häviää aina itse. Palautuminen on äärimmäisen tärkeä ja myös vaikein osa tätä lajia. Erityisesti ensimmäisien kuukausien aikana mitataan paljon oman itsensä hyväksymistä kaikkine muutoksineen. Oma kehonkuva muuttuu ja sinun pitäisi pysyä sen mukana. Se ei ole kenellekään helppoa, mutta fiilikset ja oma olo tasoittuu aina ajan kanssa. On hyvä pitää huolta siitä, että itse pysyy mukana tässä juoksussa – siksi pienet tasaiset askeleet ovat usein parempia hyvinvointiamme ajatellen. Kyse ei ole pelkästään kilojen noususta, vaan paljon paljon suuremmasta.

Kengät – Puma Basket Heart / Farkut – GT / Huivi – Acne / Neule – Selected Femme / Pipo – Asos

Ihanaa viikonloppua <3 -E