Turbo
Kello käy ja kalenteri huutaa jo seuraavaa tapaamista. Missä minun pitikään olla? Padilla lukee ainoastaan omat menoni ja puhelimessa työmenot. Onko tämä nyt sitten fiksua hä? Istun ratikassa molemmat kädessäni ja tuijotan niitä ikuisuuden. Tämäkin päivä on yhtä matalalentoa. Tiedän kuitenkin sisimmässäni, että pidän siitä. Kiire on hyvä. Ainakin yleensä. Niin ainakin uskottelen itselleni hörppiessäni Matcha-teetä termosmukistani.
Koska kiahahtaa yli? Kuinka paljon on liikaa? Missä olet energia? Kaipaan niitä värisyttäviä energianpuuskia ja kikattelukohtauksia, joita välillä minuun siirrät. Tarvitsisin sinua juuri nyt, sillä minusta tuntuu että lomaan on vielä liian pitkä matka. Tiedättekö sen olon, kun vain yksikertaisesti uuvuttaa päivästä toiseen? En ole vielä keksinyt muuta syytä tähän kuin ehkä yhden mahdollisen – työuupumus? Voisin nukkua kuin muumit. Mikään 8 tuntia ei todellakaan tunnu riittävän näillä unenlahjoilla. Ehdin nähdä unta jo pelkästään torkuttamisen välillä. Auttaisikohan se lapsuusajan muumikello, joka lauloi (vitsit se oli ärsyttävä). Ainakin siihen heräsi niin että sydän meinasi pysähtyä. Kaukana siitä nykyisestä linnun laulannasta…
Välillä on liikaa kaikkea. Juoksen paikasta toiseen, päivästä toiseen. Hyvällä tuurilla saan maata sunnuntaisin juuri niin pitkään kuin haluan. Rakastan kääriytyä karvapeittoon ja uppotua kirjaan – nyt luen parhaillaan Jari Tervon Layla-kirjaa. Olen aivan sen maailmoissa taas. Sunnuntaisinkin saa raahautua tosin salille, mutta kuitenkin. Aamuisin saatamme katsella lastenelokuvia – ne ovat jotenkin niin mieltä keventäviä ja vapaita. Viimeksi katsoimme Turbon, jossa etana sai supervoimat. Näissä pääsee taas uppoutumaan omiin unelmiin ja valaa lisää uskoa niihin! Minäkin haluan saada supervoimat.
Aurinkokin paistaa ja yritän epätoivoisesti imeä sen energiaa itseeni. Normaalisti olisin tähän aikaan vuodesta energisimmilläni! Kukkuu. Kannan nääntyneenä kauppakasseja ja syön hätäpäissäni nälkää huijatakseni kaksi Läkerol pastillia. Selviydyn kotiin ja sitten odotellaankin seuraava puolituntinen lampaan valmistumista. Great! Ei mulla ollutkaan nälkä. Kuplavesi ja sitruuna huijaavat vatsaani hetken aikaa, kunnes se taas viisastuu. Pysyttyään hetken hiljaisena, se murahtaa kiukkuisena juuri kun lataunen lasketaan sen eteen.
Olen luvannut nyt itselleni yhden asian. Tulen hellittämään tätä pyörän pyörimistä. Tämä ei ole päättymätön tie. Tämä tulee loppumaan ja tämä on ainoastaan väliaikaista. Töitähän pitää paiskia silloin kun rauta on kuumaa? Oih onneksi Dubai katkaisee pian tämän työmoden edes hetkeksi. Luulen kyllä että en saa pidettyä itsepäistä mieltäni ja sormiani erossa läppäristäni – jonka sain siis vihdoin takaisin Etelä-Afrikan reissun jäljiltä. Se söi tosin kaikki ihanat matkakuvani korjaamolla maijaillessaan – onnekseni muutkin kuvailivat reissun aikana ja sain edes jotakin materiaalia säästöön. Dubaissa aion olla fiksumpi ja kopioida ihan kaiken! (varokaa vaan sitä kuvien tykitystä). Lomalla mieli on vapaa, jolloin myös luovuus nousee uusiin fääreihin.
Muistan myös pakata kaikki tärkeimmät ja kallisarvoisimmat jutut käsimatkatavaroihin. Usein kun sieltä matkalaukusta tuppaa katoamaan kaikki siisti ja kallis, kuten kaikki uudet Niken treenivaatteet ja aurinkolasit. Olen miettinyt jo asukokonaisuudetkin valmiiksi, kuten osa saattoi Instagramistani huomata. Pikkuisen on lomakuumetta ilmassa tällä tirriäisellä! Olo on taas kuin lapsena ennen Canariaa…
Tulin myös siihen tulokseen, että stressi kasvaa jos sitä miettii. En siis mieti sitä työmäärää, joka minulla on käsissäni. Hoidan kunkin päivän omalla painollaan, enkä ota asioista sen suurempaa stressiä. Se ei kuitenkaan hyödytä, sillä kyllä ne asiat tulevat ilman sitäkin hoidettua. Viimeistään sitten viime tipassa.
Tänä viikonloppuna vietän aikaani ihanan kummityttöni kanssa ja menemme elokuviin. Vapautan mieleni hänen tasolleen ja leikimme barbeilla. Lakkaamme taas sen nelivuotiaan kynnet kaikilla mahdollisilla väreillä. Yritin kyllä viimeksi sanoa sille, etteivät ne ole kovin fashion – sitä ei kiinnostanut <3
Levätkää ja ottakaa aikaa myös rauhoittumiseen. Kuuntelen kotona usein rentouttavaa musiikkia ja koen sen auttavan minua iltaisin. Kokeilkaapa sitä tänään ystävät! Veden liplatus ei voi kuin rauhoittaa mieltä.
Paita – Cubus
Takki – Gina Tricot
Kengät – Nike Dunks Sky Hi
Housut – BikBok
Koru – Gina Tricot
Lasit – RayBan
Villahuivi – Itsetehty (Karola<3)
Kuvat Julia T
Instagram: eeviteittinen
Facebook: www.facebook.com/MiniFitness
-E
Vitsit, mullakin pukkaaa hirveetä stressiä; aloitin juuri treenaamisen pt:n kanssa ja samaan syssyyn tulisi opetella uusi ruokavalio, töissä pitää kiirettö ja pitäis vielä pääsykokeisiin lukea mikä luo ihan kamalaa stressiä.. ensi viikolla alkais vielä valmennuskurssi. Eilen sain aivan järkyttävän raivokohtauksen kotona ja huusin ja itkin ja huusin ja itkin. Jotenkin tää sai mut tajuamaan että ehkä ois pysähdyksen paikka. Tänään kun mulla on vapaapv, vein jo eilen illalla pääsykoekirjat häkkivarastoon piiloon ja oon vaan höntsänny. Loikoilin sängyssä syöden aamiaista ja kävin salilla reenaamassa. Illalla vielä miehen ka ssa saunotaan ja katsotaab leffaa. Tälläiset pienetkin nollaushetket tulee välillä niin tarpeeseen. Ja ei se munkaan pääsykoe urakka yhteen päivään kaadu.
Tulipas kunnon vuodatus mutta oli pakko kommentoida. Kivaa kevättä eevi ja muista nauttia auringosta 🙂
Moikka Tiia! Voi miten kuulostaa tutulta – jos lohduttaa, se menee ohi. Näitä joudutaan välillä elämään. Osataan varmasti nauttia sitten vieläkin enemmän niistä rauhallisista ja kiireettömistä hetkistä 😉
Tsemppiä kevääseen ja aurinkoa myös sinne!
-E
Täällä ihan samanlainen olo, tosin matkaa ei ole tiedossa mutta ööh.. Pääsiäistä odotellessa? 😀 Olen viime viikot valitellut kun tunnit ei riitä ja alan unohtelemaan asioita mitä mietin hetki sitten, kun muistettavaa on niin paljon.
Kotona pieni koiranpentu odottaa seuralaista ja lenkittäjää (sekä tietysti kouluttaminen aiheuttaa hommaa sekä päänvaivaa), salilla haluan käydä, töissä kokoajan pieni kiire-tila päällä, pieniä menoja siellä sun täällä. Viime viikolla otin jo yhden ylimääräisen lepopäivän töistä kun tuntui että nyt ei enää jaksa. Koitan nyt todella karsia menoja ja elää päivä kerrallaan, ja niin että ei ole koko päivä täynnä ohjelmaa, vaikka kyllä jo pelkästään tuo koiranpentu sitä aiheuttaa aamusta iltaan… Tänään ja huomenna päivät melko täynnä mutta jospa sit sunnuntaina lenkki olis ainut suunniteltu ohjelmanumero 🙂 Hyvää viikonloppua sinulle!
Pääsisäistä odotellessa 😉 siihen ei kauaa enää ole, kyllä me selvitään! Itselläni sama ongelma muistamisen kanssa. olen nyt kirjannut kaiken ylös hälytyksen kera, ei tästä muuten mitään tulisi. Kannattaa kuunnella sitä omaa oloa, sillä kyllä sitä itse tuntee omat voimavaransa. Höllää jos tuntuu siltä. Toivottavasti sait hieman rentouduttua viikonloppuna?
-E
Ihana tyyli sulla, tykkään! Voin niin samaistua tähän. Välillä tulee haukattua vähän liian iso pala ja haalittua liikaa kaikkea. Itse suoritan tutkintoni viimeisiä kursseja, kirjoitan päättötyötä, teen töitä melkein täyspäiväisesti ja yritän mahduttaa treenit sekä ystävät näiden kaikkien oheen (nukkumista ja syömistä unohtamatta). Onneksi juurikin tieto siitä, että tämä on vain väliaikaista, helpottaa. Olen itsekin huomannut stressaavani kaikesta mitä pitää/pitäisi tehdä, mutta tullut samaan tulokseen kuin sinäkin, että stressi kasvaa jos sitä miettii. Asioilla on tapana järjestyä enkä muista, että koskaan olisi itselläni tullut tilannetta, jossa asiat eivät olisi hoituneet. Tsemppiä sulle ja onneksi pääset pian lomalle rentoutumaan ja irtautumaan arjesta 🙂
Kiitos Emilia! Tsemppiä myös sinne kevään koitoksiin, onhan meillä myöhemmin aikaa levätä sitten 😉
ps. odotan lomaa jo niin paljoooon! Jaan energiaa sitten taas teille sieltä etänä <3 -E
Olisin voinut kirjoittaa varmaan kaiken saman itse, kuulostaa niin tutulta! (paitsi tuo Dubai, valitettavasti ei ole ihanaa matkaa tiedossa mutta onneksi sulla on! 🙂 )
Stressi on kyllä kavala kaveri, se hiipii pikkuhiljaa mukaan ja yhtäkkiä sitä huomaa olevansa aikamoisessa pyörityksessä. Ite oon huomannut että alan unohdella asioita, vaikka mulla on normaalisti todella hyvä muisti. Ja toi auringonpaiste, ei juuri virkistä, tekee silti mieli kaivautua peiton alle karkuun kaikkia velvoitteita. Kaikki luovien asioiden (musiikki, lukeminen, piirtäminen) harrastaminen oli jäänyt pois, koska ei vaan ollut energiaa ylimääräiseen. Viimeinen niitti oli kuitenkin se, kun aina ennen niin vapauttavalta tuntunut salitreenikin alkoi tuntua ikävältä velvollisuudelta, sitten tajusin että nyt muija stop!
Mulla stressiin auttaa aikataulut, päätän etukäteen koska jonkun homman hoidan ja sen ajan ulkopuolella yritän olla miettimättä kyseistä asiaa. Salitreenin kanssa taas aikataulu tuntuu vastenmieliseltä, sen pyrin pitämään ns. “vapaaehtoisena” eli en kirjoittele enää mihinkään ylös milloin menen salille. Teen myös hieman kevyempiä treenejä 🙂
En ole varma oonko ennen kommentoinut, mutta tykkään sun blogista tosi paljon. Olet ihan älyttömän nätti, sellainen luonnonkaunis pikkumyy! Kiitos ihanasta blogista, toivottavasti jatkat pitkään 🙂
Voi että, voin kirjoittaa nimeni niin moneen kohtaan näistä. Onneksi ymmärrämme usein itse herätä tilanteeseen ja höllätä silloin kun oikeasti pitää. Laiskuutta se ei ole, vaan omien voimavarojen hyödyntämistä mahdollisimman viisaasti 🙂
Kiitos hirveästi kommentistasi Milli <3 Ihanaa kevättä ja raivaa sitä aikataulua vaan kovalla kädellä tyhjemmäksi. -E
Mitä työtä teet? 🙂
Toimin tiimi assarina, sekä Personal trainerina. Siihen päälle titysti nämä kirjoitushommat 😉 Puuhaa siis piisaa -E
Heippa 🙂 Olisin kysäissyt, että minkä malliset nuo aurinkolasit on? Onko ne outsiders oversized? 🙂
Moikka Sapsu, juurikin ne 🙂 Ray-Ban Outsiders Oversized Wayfarer
Moikkis Eevi, oli kiva tavata eilen 🙂 oot kyllä superihana ja pirtee livenäkin! Tsempit dieettiin ja muihin haasteisiin!
Ihana Irene <3 Kiitos samoin -E