Unelmien merkitys
Sanotaan että unelmiaan tulisi tavoitella. Kuka määrää unelmien rajan? Onko sellaista olemassa? Raja on juuri siellä, missä itse uskot sen olevan. Älkää tyytykö elämässä mihinkään. Se tyytymättömyyden fiilis kumpuaa aina jostakin sisältäsi. Minusta se on pahin kaikista, sillä silloin olo on merkityksetön.
Minusta tuntuu että olen ajautunut tähän pisteeseen elämässäni jonkun ihmeellisen kohtalon voimalla. Mietitkö koskaan sitä, jos olisitkin valinnut toisin? Mennyt naimisiin ensimmäisen poikaystäväsi kanssa, tai et olisikaan irtisanoutunut aikoinaan työstäsi? Et olisikaan muuttanut uuteen kaupunkiin unelmiesi perässä. Jokin voimahan meitä tuntuu täällä kuljettavan, eikö?
Voimme vaikuttaa kaikkeen päätöksillämme, onneksi. En tosiaan ajatellut omaavani kuvaustaitoja, saatikka kirjoitustaitoja lainkaan. Jotenkin kummallisesti kuitenkin teen näitä molempia nyt. En sano olevani tässä vielä kovin hyvä, mutta menettelen. Ja mikä tärkeintä, nautin tästä.
Teen myös toista asiaa, joka on aina ollut sisälläni kytemässä. Se pieni liekki, joka on ihan varmasti ollut siellä koko ajan. Se liikunnan riemu. Teen sitäkin ja vielä hyvin monessa eri muodossa.
Siihenkin on varmasti syy, miksi aikoinaan olin lehtitalon respassa töissä. Ei näitä asioita silloin vielä tiennyt, mutta nyt niitä osaa ajatella ja kääntää oikein päin.
Kirjoitin nuorena joka ilta päiväkirjaa. Löysin ne vähän aika sitten – ne olivat valitettavasti niin noloja, etten kyennyt edes itse lukemaan niitä. Leikkeleitä horoskoopeista ja uusisista kiemuroista ystävien kanssa. Toisena päivänä Veera saattoi olla paras ystäväni ja seuraavana päivänä vihasin häntä. Onneksi emme ole niin ailahtelevaisia enää tässä iässä. Elämä olisi vähän liian rankkaa ja monimutkaista.
Unelmiinsa kannattaa uskoa, vaikka ne eivät tuntuisikaan sillä hetkellä kovinkaan mahdollisilta tai toteutettavilta. Unelmat saattavat myös muuttua matkan varrella – sekään ei ole huono asia, sillä sekin on edistymistä ja uusien asioiden löytämistä, kehittymistä. Asioilla on tapana järjestyä ja ne lutviutuvat aina jotenkin päin elämässämme. Ei aina välttämättä niinkuin itse olisi ajatellut, mutta jotenkin.
Ilman unlemia, meillä ei olisi mitään tavoiteltavaa elämässä. Sehän olisi varsin tylsää pitkällä juoksulla. Mielestäni kunnianhimo ja intohimo jotakin asiaa kohtaan ajavat meitä ja ympäröivää elämää eteenpäin. Asioita tapahtuu ja nautimme elämästä myös toteuttaessamme näitä.
Olen aina havainnut itsessäni pientä taiteilijasielua. Se on nyt ainakin kaivettu esiin ja luulen löytäneeni itsestäni tärkeän voimavaran ja luonteenpiirteen. Tiedän lopulta sen, kuinka nautin elämästä eniten. Olen saattanut löytää jotakin kallisarvoista.
Kun jotakin pahaa tapahtuu, saattaa silläkin olla syynsä. Älä siis jää märehtimään, vaan ota asiat kuin ne eteesi tulevat. Opettele kaivamaan niistä jokin positiivinen asia, sillä aina löytyy se jokin pieni juttu. Vastoinkäymiset ovat osa elämää ja osa meitä. Muistakaa että kenenkään elämää ei ole kirjoitettu valmiiksi. Saat kirjoittaa oman kirjasi ihan itse.
Unelmat ovat täällä syystä <3 -E
Ps. Minifitneksen vinkkejä pakaratreeniin ja ruokailuun voit käydä lukaisemassa Ellit-sivustolta tästä.
Tosi hyvin kirjoitettu! Oon monesti miettinyt noita tekstin alun kysymyksiä. Mitä jos en olisikaan päässyt lukion jälkeen suoraan opiskelemaan, päätynyt nykyiseen työpaikkaani tai valinnut esimerkiksi eri salin. Millaista elämäni olisi nyt?
Uskon siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja vasta myöhemmin ymmärrän miten juuri tietyt valinnat ovat tuoneet minut tähän pisteeseen.
Olen myös huomannut, että jotkin valintani ovat olleet “vääriä”, mutta onneksi näihin pystyy vaikuttamaan, jos haluaa. Näin olen tehnytkin.
Sain tänään tietää, että olen taas yhtä askelta lähempänä yhtä unelmistani. Olen äärettömän onnellinen ja innoissani, mutta samalla hyvin hermostunut ja jännittynyt. Tiedän, että tämä on viimeinen ja ratkaiseva askel. Jos sen mokaan, unelmani saavuttaminen siirtyy ja minun täytyy miettiä uudestaan mitä teen. Unelmastani en kuitenkaan luovu. Keksin jonkin toisen keinon sen saavuttamiseksi. Niin kuin sanoit, asioilla on tapana järjestyä.
Kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksesta. Taas on niin paljon enemmän motivaatiota ja halua tehdä töitä unelmien eteen. Oot huippu! 🙂
Kiva kuulla Emilia 🙂 Näitä on tosiaan hyvä välillä pysähtyä pohtimaan oikeasti. Saatamme herätä yllättävällä tavalla 😉
Ihanaa että olet uskaltanut ottaa uusia isoja haasteita ja riskejä! Tsemppiä kovasti <3 -E
Uskomaton yhteensattuma, tämä unelmista kirjoitus.. Itse sain saman idiksen tänään!
Mietin aina että unelmia on pakko olla. Miksi? Koska se osoittaa, että sun sisältä löytyy paloa.
ps.s Musta on ihanaa, ettet oo enää respassa töissä ja kirjoitat tätä blogia! <3
Ihana kommentti Emmi <3 Kiitos sanoistasi -E
Jos kuvitellaan, että päivän kulutukseni olisi esim 1900 ja jos haluaisin laihduttaa täytyisi syödä miinus 500 ja jos haluan lihasta kunnolla niin plussalla 500 tiiän tämän perus jutun mut osaakko neuvoa paljonko pitäis syyä jos haluaa lihaksen kasvavan mutta ei kuitenkaan kauheuta lisä kiloja siis en meinaa nyt lihasmassan kiloja vaan kyllähän sitä väkisin tulee muuallekkin höttyä 🙂
Moi! Löysin sun blogin vasta tänään ja tykkään tästä ja rupesin heti ettimään jalkatreeni vinkkejä. Käyn salilla 3-4x viikossa ja aattelin et kun on jalkapäivä niin monta liikettä olis hyvä olla? Tällä hetkellä mulla on 4-5liikettä mitkä kohdistuu pakaroille ja etureisille plus pari liikettä muille osille jalkoja niin onko se okei vai miten olisi hyvä? 🙂
Moikka!
Kysymykseni ei varsinaisesti liity tähän postaukseen, mutta ajattelin nyt kysyä tätä asiaa, koska olen paininut asian kanssa jo pidemmän aikaa..
Minulla olisi yksi kysymys koskien ”jenkkakahvoja” sekä massan lisäämistä. Olen 23-vuotias, 160cm pitkä ja painan noin 50kg. Olen aina ollut ruumiinrakenteeltani hyvin hoikka (kukkakeppi, niinkuin toiset minua kutsuvat), mutta se ei ole näköjään estänyt ”jenkkakahvojen” syntyä. Jenkkikset eivät ole kovin suuret, mutta itseäni ne häiritsevät. Haluaisin päästä niistä eroon, mutta toinen tavoitteeni on kuitenkin saada lisää lihasta. Olen vuoden verran käynyt aktiivisesti salilla ja olenkin saanut jonkin verta lihasta, mutta miten minun pitäisi menetellä noiden jenkkakahvojen suhteen? Pitäisikö minun ensin päästä niistä eroon, ennen kuin jatkan massan lisäämistä, vai miten tässä asiassa tulisi menetellä? Mitä teen ravinnon ja liikunnan suhteen? Massan lisääminen on minulle melko vaikeaa ärtyvän suolen oireyhtymän vuoksi (on vaikea saada riittävästi plussakaloreita) ja laihdun myös melko helposti. Joudun siis tekemään todella paljon töitä sen eteen, että massaa kertyisi edes hieman. Olen jo väsynyt tähän kukkakeppivartaloon ja tavoitteena onkin kauniin näköinen ja terve kroppa! 🙂
Haluaisin vielä myös kiittää upeasta blogistasi ja mahtavista teksteistä. Tiedän aina minne tulla jos kaipaan motivaatiota ja mielialan nostatusta – nimittäin blogiisi! Ihanaa, kun on tuollaisia ihmisiä, jotka jaksavat jakaa hyvää mieltä muillekin. Keep up the fantastic work! 🙂
t. Kukkakeppi
Nämä sun kirjoitukset saa mulle jotenkin aina niin hyvänmielen, jonkinlaisen rauhan. Kirjoitat tosi hyvin ja taitavasti ja minä ainakin saan näistä todella paljon irti. Tänne on ihana tulla illalla kun saa rauhoittua kotona teekupin kanssa, paras tapa lopettaa päivä!
Voi vitsi mikä kommentti Jasmi, iso kiitos <3 -E