Vaiettu kateus

Pienenä ajattelin, että naapurit ovat varmasti todella onnellisia. Heillä kun tuntui olevan kaikkea. Yhteisiä ruokahetkiä, matkoja, täydellinen talo, uusia vaatteita ja tuliterät polkupyörät. Lisäksi he olivat taiteellisesti lahjakkaita ja urheilullisia. Tunsin kateuden pistoksen rinnassani. Kateus ei häviä, mutta se muuttuu.

Onko kateus aina huono asia, vai voiko se olla myös tunne, joka ohjaa meitä saavuttamaan elämässä asioita? Kateus nimittäin motivoi. Se tunne herättää meissä paljon vahvaa liikehdintää. Jokainen meistä on kateellinen joskus ja itse koen sen olevan useimmissa tapauksissa tervettä ihailua. On hyvä kyetä ihailemaan toisen osaamista, sillä minusta se kertoo myös kunnioituksesta ja arvostamisesta.

Tuo ihailu ohjaa usein myös omia valintojamme kohti jotakin. Olemme kateellisia taidoista, kyvyistä tai asioista, joita haluaisimme myös itsellemme. Se saa meidät ponnistelemaan enemmän ja kuin huomaamatta saatamme jonakin päivänä herätä siihen, kuinka tuo ihailu on tuonut meille itsellemme juuri sen mistä joskus on haaveillut. Oli kyseessä sitten unelmatyöpaikka, oma perhe, kaunis koti tai hyvinvoiva keho.

Aina se mitä luulimme haluavamme, ei lopulta tuo sitä tyydytystä mitä kuvittelimme. Toisinaan huomaamme, kuinka itseasiassa tuo kuljettu matka oli paljon merkityksellisempi kuin itse saavutettu tavoite. Kuljettu matka on opettanut, kasvattanut ja muovannut meitä. Se on saattanut jopa muuttaa tavoitetta arvojen muuttumisen myötä. Siksi niitä matkoja on hyvä olla, sillä niiden kautta saavutamme asioita ja joskus ne myös ohjaavat uusille poluille. Opettelemme itseämme ja halujamme koko elämän.

Mieti tänään mitä olet saavuttanut omassa elämässäsi. Mistä olet onnellinen? Kirjoita ne ylös ja kehu itseäsi! Joku on kateellinen myös sinulle. Joku ihailee saavutustasi samalla tavalla, kuin sinäkin ihailet jotakin toista. Ihailevan energian voi kanavoida myös fiksusti omaan tekemiseen<3

Loistavaa uutta viikkoa kaikille -E