Voiko menetetystä ystävyyssuhteesta toipua?

Luotamme ystävyyteen samalla tavoin kuin luotamme parisuhteeseen. Vaikka muuttaisin muualle, alkaisin seurustelemaan, saisin uuden työn tai lapsia, säilyisi ystävyys muuttumattomana. Siinä hetkessä se tuntuukin siltä, mutta todellisuus on usein toinen. Ystävyys muuttuu siinä missä elämäkin. Ei enää välttämättä olekaan mahdollista viettää yhä paljon aikaa yhdessä, elämäntilanteet saattavat poiketa toisistaan, tai saatetaan yksinkertaisesti kasvaa erilleen. Samoja asioita tapahtuu niin ystävyys-, kuin parisuhteessakin. Koemme ne myös samanlaisina kolauksina ja tunnekuohuina sydämessä. Parhaimmillaan ne rakentavat meitä ja vahvistavat onnellisuuttamme, mutta pahimmillaan hajottavat meitä. Voiko menetetystä ystävyyssuhteesta koskaan oikeastaan edes toipua?

Hyvät ihmissuhteet luovat turvaa ja luottamusta, mutta ainakin itseäni ne myös pelottavat. Pelkään toisen menettämistä, sillä olen kokenut sen, eikä niistä ei oikein pääse yli koskaan. Niihin palaa aina jotenkin takaisin ja menetys harmittaa. Päättyneet parisuhteet ovat jotenkin paljon helpommin käsiteltäviä, sillä ne kykenee järkeilemään rakkauden puuttumisena tai sillä, ettemme sopineet toisillemme. Ystävyyssuhteissa emme voi käyttää näitä perusteluja ja vaikka käyttäisimme, jäämme silti jumiin. Siksi olenkin sanonut, ettei toista ystävää voi ikinä korvata toinen. Kun tätä asiaa oikein miettii herää kysymys; onko ystävyyssuhde lopulta tärkeämpi kuin parisuhde? Jos ystävää ei voi kukaan toinen korvata, eikä haavoja voi parantaa koskaan? Parisuhteita taas tulee usein uusia ja ainakin itse olen käsitellyt kaikki eroni hyvin. Vaikka olen aina pitänyt ystäviäni tärkeänä, pidän niitä jopa aikaisempaakin arvokkaampina. Parisuhteen ja ystävyyssuhteen ei tulisi koskaan kilpailla keskenään, vaan niiden välille olisi hyvä löytää tasapaino ja molemmille oma aika.

Ystävyyssuhteita on erilaisia. Muutaman kanssa vietän aikaa enemmän ja suurimman osan kanssa olen yhteydessä silloin tällöin. En ole mikään soittelija tai viestittelijä, vaan haluan viettää aikaa yhdessä. Ehkä siksi tykkään esimerkiksi yökyläilyistä, sillä silloin pysähdytään ja keskitytään ihan vain siihen hetkeen. Päivitetään kuulumisia, nauretaan, nautitaan ja annetaan toiselle huomiota. En ole oikein koskaan saanut mitään kahvitteluista tai pikaisista lounastapaamisista, sillä ne ovat kovin pinnallisia. Toisinaan nekin ovat ihan kivoja, mutta syvempi ihmissuhde ei voi itseni kohdalla perustua sellaiseen. Kaipaan konkretiaa, yhdessä olemista ja yhdessä koettuja kokemuksia. Kevyet ihmissuhteet ovatkin sellaisia, jotka tippuvat helpommin pois. Ehkä olen ihminen, joka tarvitsee läheisiä ja lämpimiä ihmissuhteita kourallisen. Tuttuja on paljon, mutta en jaa elämääni heidän kanssaan.

Olen huomannut ettei toisen elämässä voi pysyä väkisin, vaikka kuinka itse sitä toivoisi. Kun saa tarpeeksi monta kertaa kuulla siitä, ettei toisella ole aikaa yhteiselle ajalle, sitä alkaa vähitellen päästämään irti. Kukaan ei voi yksin olla ystävä, eikä tarvitsekaan. Mietin aina ihmissuhteita niin, että ajan antaminen toiselle on kaikkein kalleinta. Välittäminen on sitä. Jos muut asiat jyräävät aina yhteisen ajan yli, ei suhde ole yhtä merkityksellinen toiselle. Se on kaikkein vaikeinta hyväksyä ja lopulta ainoa vaihtoehto on päästää irti. Ihan kuten parisuhteessakin saattaa joskus käydä.

Olen kiintyjä, jonka vuoksi minulla varmasti onkin aina muutama hyvin läheinen ihminen. Pitkät ystävyyssuhteeni ovat taas sellaisia, jotka voivat olla välillä näkymättömissä, mutta niiden läsnäolosta voi silti olla täysin varma. Tiedän että voin soittaa heille koska vain ja kaikki jatkuu siitä mihin ollaan viimeksi jääty. Voin mennä ovelle ja toinen nostaa syliin. Ystävät ovat itselleni kuin toinen perhe.

Olen monesti miettinyt kuinka erilaisia me voimmekaan olla. Ehkä juuri siksi oma ystäväpiiri koostuu arvoiltaan hyvin samanhenkisistä ihmisistä. Persoonat voivat olla täysin erilaisia, joka tekee elämästä juuri niin rikasta! Meillä on paljon annettavaa toisillemme ja voimme oppia enemmän. En ole koskaan ymmärtänyt “piirejä”, sillä olen tottunut ottamaan kaikki aina mukaan. Silti pidän myös välillä siitä, että voi olla jonkun kanssa ihan kaksin. Läheisimpien tyyppien kanssa voi vaikka vain olla ja se tuntuu täysin luonnolliselta.

Tämän päivän haasteena on myös kommunikointi, sillä se jää kiireessä hyvin pintapuoliseksi ja kireäksi. Viestit saattavat unohtua. Ne viestittävät omaa kieltään ja saatamme tehdä tulkintoja pelkästään niiden perusteella. Siksi onkin tärkeää nähdä, jutella ja viettää aikaa yhdessä. Yhtälailla kuin parisuhteessakin. Me naiset tarvitsemme toisimme.

Ensi viikolla panostetaan ystäviin ja yhteiseen aikaan, joka on laadukasta, energisoivaa ja vahvistavaa. Oletko mukana?<3

Rentoa sunnuntaita! -E

Paita – Adidas / Shortsit – BikBok / Kengät – Adidas / Kynnet – Salon Milagro by Manna