Siskoni lapset ovat hirveän rakkaita ja molemmat alkavat olla sen ikäisiä, että niitä ei huijata millään. Tämä tarina onkin kääntynyt täysin päälaelleen, sillä nyt he huijaavat minua. Viikonloppuna olin taas Helsingissä, sillä minulla oli kouluviikonloppu. Katselin lauantai-iltana romanttista elokuvaa sohvalla, kun meidän ihanat, Eve 8 ja Emma 4 vyöryivät päälleni. Siitä nämä pienet maan asukit sujahtivat lopulta molemmat omiin kainalopaikkoihin. Eve ilmoitti haluavansa katsoa Simpsoneita, johon Emma jatkoi varmalla äänellä kompaten siskoaan. Jälleen mielessäni ihmettelin sitä, kuinka he saavat moista edes katsoa. En kuitenkaan kyseenalaistanut näiden kahden vilpittömyyttä ja varman painokasta lausahdusta, kuten en tehnyt silloinkaan, kun pinaattilettujen kanssa ilmoitettiin syötävän mansikkahilloa. Seuraavalla kerralla lettujen kodalla olin jo viisaampi ja tein terveellisiä banaanilettuja kompromissin nimissä. Tottakai vasta puolen tunnin Simpsonit syövytyksen jälkeen kävi ilmi, ettei se ollutkaan oikeasti sallittu ohjelma. Eipä tietenkään. Niin minua taas vietiin. Omatkin aivoni olivat sulaa vahaa tämän hyökytyksen jäljiltä.
Entäpä sitten keskustelunaiheet kotona, joissa molemmat pitävät omat mielipiteensä, mutta silti niistä “keskustellaan” yhä vain. Juomalaseja ei saa jättää keittiötasolle, vaan ne pitää siirtää omalle ritilälle. Silloin ei jää “rinkuloita”. Tai että pestyä blenderiä ei saa jättää kuivumaan, vaan se kuuluisi laittaa takaisin omalle paikalleen. Ymmärrän paremmin esimerkiksi seuraavat mielipiteet; roskapusseja ei saa jättää oven ulkopuolelle koko viikon ajaksi, tai että tyhjä wc-paperirulla pitäisi vaihtaa uuteen. Meillä kaikilla on näitä tottumuksia, joita emme osaa itse millään tavalla edes kyseenalaistaa – emmehän me edes huomaa näitä itsessämme. Onneksi on kuitenkin se toinen, joka näyttää aina sen oikean suunnan ja tavat;)
Arki on ihan kivaa ja viihdyttävääkin<3 -E