Lennot Qatarilla menivät todella hyvin ja pakko mainita palvelun olleen kyllä erittäin hyvää molemmilla lennoilla. Eikä yllättänyt, että valitsimme Jannin kanssa samat elokuvat. Olemmehan tunnettuja siitä, että valitsemme aina saman aterian, sekä heräämme samaan aikaan. Kaikki menee siis symbioosissa. Ajattelin Jannin valinneen Overdrive-elokuvan komeiden miesten perusteella, kun taas itse valitsin kyseisen elokuvan puhtaasti autojen perusteella. Selvisi kuitenkin jannin olevan naisiin päin – häntä siis kiinnosti elokuvassa näyttevä Ana De Armas. Tätä neitiä ja Jannia yhdistää muuten nenät. Niin söpöt! Elokuvakokemuksen kruunasi koneen kapteenin lähettämä tervehdys shampanjalasin muodossa – kyllä muuten kelpasi. Terkkuja vaan kapulle<3
Lensimme Dohan kautta kohti Sri Lankan Colomboa. Jatkoimme samantien matkaamme autolla kohti rantakaupunkia Mirissaa. Mirissa oli todella surffareiden mesta. Aaltoja, sininen upea meri, kuppiloita ja edullisia majoituksia. Itse olin bookannut hotellit vasta Kuusamosta paluumatkalla pienessä hädässä, joten vaihtoehtoja reissulle oli vähän. Löysin Mirissan läheltä Weligamasta pienen hotellin, jonka arvelin olevan täydellinen paikka startata tämä reissu. Tiesin jatkossa majoituksien olevan vähän sitä sun tätä. Paikka oli paikalliseen tasoon nähden luksusta. Eraeliya Villas & Garden-hotelli oli ihana pieni pakopaikka kauniin rannan tuntumassa. Paikka oli selvästi pariskuntien kuherteluun loistava, mutta itse nautimme ihan täysillä omasta terassista jossa saimme nauttia aamiaista kaikessa rauhassa.
Kävimme myös joogaamassa Soul&Surf nimisessä “joogakommuunissa”. Ilmapiiri oli kyllä todella yhteisöllinen ja meidät otettiin avosylin vastaan. Aloimmekin haaveilemaan jooga-lomasta ihan täysillä. Miljöö oli upea, puhumattakaan tunnelmasta joogasalissa. Kynttilöitä, katettu avoterassi, kruunattuna sateen ropinalla ukkosen paukkeessa ja salamoiden välkkyessä taivaalla. Kerrassaan upea kokemus totaalisella rentoutumisella!
Kävimme testaamassa myös paljon kehutun Sushi-paikan ennen lähtöä – kiitos vaan lukijalle vinkistä! Little Tuna oli todella rento paikka, joka lunasti myös sushin puolesta lupauksensa. Suosittelen piipahtamaan erityisesti illalla jos sushi kiinnostaa. Hyvää musiikkia ja hippimäistä meininkiä tunnelmallisessa miljöössä.
Mirissasta jatkoimme autokyydillä kohti nykyistä sijaintiamme Ellaa. Automatkan keston arvio oli kolmisen tuntia, mutta se kesti lopulta kuitenkin reilu kuusi tuntia. Matkaan mahtui satoja tööttäyksiä, yksi kolari, sekä monen monta karvaista otusta. Lehmiä, koiria, kissoja, varaani, puhveleita…Kuskimme oli onneksi kohtalaisen skarppi jatkuvasta puhelimen pläräämisestä huolimatta ja ehdimme mukaan autoletkan äkkijarrutuksiin. Yksi pissitauko paikallisen WC-tiloissa oli hyvin pikainen, sillä paikka kuhisi ötököitä ja pissi piti suunnata kyykkyasennosta pieneen lattiassa olevaan reikään. Aina kivaa puuhaa. Käsidesit kehiin ja avot!
Liikenne on täällä kyllä aika hullua. Autot ohittelevat toisiaan täysin surutta vastaantulevan kaistan kautta. Kaksi kaistaa on täällä yhtä kuin kolme tai neljä. Ellan hotellimme Misty Hills on yksi haikkaajien yöpymispaikoista, jonne myös me päädyimme. Olisin halunnut varata upean 98 Degrees-hotellin (kannattaa varata jos tänne tulee!), mutta se oli valitettavasti jo loppuunmyyty. No ainakin tämä menetys säästi omaa matkabudjettiamme. Meillä on budjetoitu 3000 euroa lentoihin, hotelleihin ja kaikkiin kuluihin 10 päivän ajalle. Täällä tosin pärjäisi kyllä vähemmälläkin, jos käyttäisi pelkästään julkisia kulkuvälineitä ja yöpyisi halvemmissa paikoissa.
Tänään haikkasimme pienelle Adam’s Peakille, joka oli kärpäsen kakka verrattuna muutaman päivän päästä ylös haikattavaan isompaan Adamiin. Matkaamme sinne huomenna paikallisella junalla, josta tulee varmasti mielenkiintoinen reissu. Täältä Hattoniin on matkaa junalla reilu kolmisen tuntia. Yritimme tänään käydä varaamassa junalippuja, mutta ne oli tottakai meidän tuurilla myyty loppuun. Menemme siis huomenna aamulla sormet ja varpaat ristissä toivomaan lippuja ennen junan lähtöä. Se on nimittäin päivän ainut juna, johon meidän on päästävä. 
Mitä odottaa? Sri Lankassa on hyvä suhtautua menoon rennosti, sillä harvemmin kaikki sujuu täysin mutkitta. Hygieniataso on kohtalainen. Englannin ymmärtäminen on ok hyvällä tasolla, mutta aksenttia on välillä hankala ymmärtää. Maassa vallitsee köyhyys, mutta turismi on koko ajan kasvussa. Maahan kannattaakin matkustaa pian! Ihmiset ovat ystävällisiä ja valmiita auttamaan. Vaikka täällä ei vallitsekaan sadekausi (helmikuu-maaliskuu), sade yllättää aina iltapäivisin. Aamut ovat useimmiten selkeitä ja aurinkoisia, mutta sää saattaa muuttua hetkessä. Reppuun onkin hyvä varata myös lämmintä. Erityisesti vuorilla on viileämpää, joten vaatetusta tarvitsee siellä reissatessa hieman enemmän. Lyhyet liikkumiset tapahtuvat joko jalan, Tuk-Tukilla tai skootterilla. Pidemmille matkoille voi varata itselleen koko päiväksi oman kuljettajan (50-100 euroa riippuen matkan pituudesta). Mitä pidemmän matkan samalta kuskilta varaa, sen edullisemmaksi matkustaminen tulee. Myös paikallisilla busseilla ja junilla voi hyvin matkustaa, mutta matkan teko on aika hidasta. Junamatka Ellasta-Hattoniin (n. 4 h matka) maksaa euron verran. Luonto on upea ja täällä kannattaa liikkua pitkin maata, jotta näkee Sri Lankan erilaisuutta. Aurinko on armoton ja polttaa ihon helposti myös aurinkosuojalla. Ilmasto on trooppinen, mutta ei ahdistava.
Nyt syödään hyvin ja käydään mahdollisesti jalkahieronnassa ennen huomista matkustamista. Paikallinen ruoka on ollut todella hyvää! Olemme suosineet kaikkea kypsennettyä; riisiä, kypsennettyjä kasviksia, hedelmiä ja meren antimia. Janojuomana kuluu kookosvettä ja lähdevettä. Tulevalle vuorireissulle otin myös mukaan nesteytysjahetta, sillä reissu tulee olemaan sen verran pitkä ja hikinen.
Ps. Meillä on tiiviisti menossa mukana myös videokamera. Reissusta onkin tulossa viisi jaksoa pitkin kevättä! Täällä toimii netti hyvin satunnaisesti, joten menoa kannattaa ehdottomasti seurata IG-Storyn puolella
Terkuin Eevi @eeviteittinen ja Janni @jannihussi <3