Saimme Alicantessa todella vieraanvaraisen ja ystävällisen vastaanoton. Sain ensimmäisen liikutuksen kyyneleen, kun huomasin että meille oli pedattu sänky valmiiksi ja puhtaat pyyhkeet olivat nätisti aseteltuina. Täällä talossa asuu miehiä, joten en ehkä olisi ihan odottanut moista vastaanottoa. Olivat kuulemma siivonneet ihan meitä varten. Tuli tosiaan olo, että olemme aidosti tervetulleita, koska vain. On otettava huomioon sekin tosiasia, että kaikki miehet eivät edes osaa vaihtaa lakanoita. Minun ainoana vertauskuvana on suomalaisten poikien kimppakämppä, joka on valitettavasti piirtynyt ikuisesti verkkokalvoilleni – ei kovin hyvällä tavalla.
Oli kokemus saada olla osa tätä pientä perhettä muutama päivä. Robin, Lin ja Chad ovat opettaneet muutaman päivän aikana niin paljon esimerkiksi kunnianhimosta, elämän ”take it or leave it” asenteesta ja ennen kaikkea aitoudesta ja avoimuudesta. Se kuinka hyvin täällä pidettiin huolta toistaan, oli varsin liikuttavaa.
Minut vietiin synttäreideni kunniaksi syömään mukavaan tapas-ravintolaan Alicanten keskustassa – synttärini olivat tosiaan jo viikko sitten ja ne tuntuivat jatkuvan poikkeuksellisen (laittoman) pitkään. Ilta oli täynnä huumoria ja naurua. En tiedä koska olisin nauranut hetkellisesti niin paljon. Se ilta kruunasi koko tämän loman. Täältä jäi niin paljon käteen hetkiä ja muistoja jotka on hyvä säilyttää visusti jossakin.
Lähdin ehdottomasti kotiin yhtä kokemusta rikkaampana. Mikä kokemus voisikaan olla parempi, kuin tavata ihmisiä jotka jäävät ikuisesti mieleesi?
So Inspired. So blessed -E